[go: up one dir, main page]
Wikipedia

Ilkka Taipale

suomalainen poliitikko ja psykiatri

Väinö Ilkka Ilari Taipale (s. 29. marraskuuta 1942 Helsinki)[1] on suomalainen poliitikko, psykiatri, pasifisti ja kansalaisaktivisti. Hän oli SDP:n kansanedustajana vuosina 1971–1975 sekä 2000–2007. Taipale on toiminut Kellokosken mielisairaalan ylilääkärinä, Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professorina[1] sekä lukuisissa kansalaisjärjestöissä.

Taipale Kööpenhaminassa vuonna 2006.

Taipale on ajanut parannuksia etenkin asunnottomien, vankien, mielenterveyspotilaiden, alkoholistien, työttömien ja lukihäiriöisten asemaan. Taipale on tunnetuimpia yksinäisten ja syrjäytyneiden miesten asiaa ajaneista aktivisteista Suomessa. Hän oli mukana 1960-luvun opiskelijaradikalismissa, muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa, Sadankomiteassa ja Marraskuun liikkeessä.

Elämä

muokkaa

Taipale oli yksi niistä, jotka tuomittiin yllytysoikeudenkäynneissä yllytyksestä aseistakieltäytymiseen. ”Olen levittänyt monistetta kadulla kahdelle tuntemattomalle, asevelvollisuusiän sivuuttaneelle naiselle Suopon kulmalla, ennen kuin veimme nimilistan Suopoon. Levittämiseni todistaa Erkki Tuomioja, joka ei millään tavoin pyrkinyt estämään kauhistuttavan tekoni suorittamista.” Taipale sai vuoden ja kolme kuukautta ehdollista vankeutta, Tuomioja kuukauden vähemmän.[2]

Puoluetaustaltaan Taipale on sosialidemokraatti. Hän on toiminut kansanedustajana vuosina 1971–1975 (Helsingin kaupungin vaalipiiri) ja 2000–2007 (Helsingin vaalipiiri) sekä Helsingin kaupunginvaltuustossa vuosina 1969–1980 ja vuodesta 1993 eteenpäin. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa hän jäi varasijalle ja nousi eduskuntaan helmikuussa 2000,[1] kun Tarja Halonen valittiin tasavallan presidentiksi. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Taipale pyrki takaisin kansanedustajaksi, mutta äänimäärä ei riittänyt valituksi tulemiseen.[3]

Taipaleesta tuli ylioppilas vuonna 1960 Apollon yhteiskoulusta[4]. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1966 ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Tampereen yliopistossa vuonna 1982[4].

Taipale toimi Suomen Rauhanliiton toiminnanjohtaja vuosina 1980–1986[4]. Hän kuuluu ydinsodan vastaisen kansainvälisen lääkärijärjestön IPPNW:n johtoryhmään[4].

Taipale on koulutukseltaan lääketieteen tohtori, psykiatri ja sosiaalilääketieteen dosentti. Hän on ollut vuodesta 1965 naimisissa lääketieteen tohtori ja professori Vappu Taipaleen kanssa. Heillä on neljä lasta, joista yksi on professori Jussi Taipale. Ilkka Taipaleella on kolme veljeä, joista yksi on oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipale.[1] Yksi veljeksistä on proviisori, Vitabalans Oy lääketehtaan perustaja ja omistaja Jorma Taipalelähde?.

Ilkka ja Vappu Taipale ovat kirjoittaneet ja toimittaneet viitisenkymmentä kirjaa – muun muassa pamfletteja, lääketieteellisiä ja sosiaalilääketieteellisiä julkaisuja, artikkelikokoelmia, oppikirjoja, elämäntapaoppaita ja pakinoita. Niiden aiheisiin kuuluvat esimerkiksi pasifismi ja aseistakieltäytyminen, psykiatria, päihteet ja syrjäytyminen, miesasia, vanhukset ja liikenneturvallisuus. Taipaleen toimittama 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta (2006) on historian toiseksi eniten käännetty suomalainen kirja.[5]

Julkaisut

muokkaa
  • Elämä, kuolema ja politiikka: Pakinoita. (Huutomerkki-sarja 90) Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-5135-8
  • Asunnottomuus ja alkoholi: Sosiaalilääketieteellinen tutkimus Helsingistä 1937–1977. (Väitöskirja) Helsinki: Alkoholitutkimussäätiö, 1982. ISBN 951-9192-17-4
  • Rauhankirjallisuuden bibliografia. (Aseidenriisuntavihkot 26) Helsinki: Suomen rauhanliitto, 1987. ISBN 951-9193-05-7
  • Sosiaalilääketieteen arkipäivää. (Uudenmaan mielisairaanhuoltopiirin julkaisu, 0788-3102; 1990) Kellokoski: Kellokosken sairaala, 1990. ISBN 951-96018-7-2
  • Miehenä maailmassa. Helsinki: I. Taipale, 1995. ISBN 952-90-6256-7
  • Sosiaalilääketieteellinen eläke–edellytysten selvittelyopas. Helsinki: Psykiatrian yhteistyö, 2001. ISBN 951-98724-1-8
  • Miessonaatteja sorron yöstä. Helsinki: Rauhankirjallisuuden edistämisseura: Kunnia, 2003. ISBN 951-9457-32-1
  • Asunnottomuus: kirjallisuusluetteloa – bibliografiaa 1884–2002. Helsinki: Y-säätiö, 2006. ISBN 952-91-9891-4
  • Koetetut teot. Helsinki: Kunnia, 2007. ISBN 978-952-92-1793-9
  • Suomeniskentää: Tekstejä viideltä vuosikymmeneltä. (Toim. Kalevi Kalemaa) Helsinki: Kustannus Kunnia, 2009. ISBN 978-952-92-5465-1
  • Venäjä mon amour. Helsinki: Into, 2015. ISBN 978-952-264-454-1
  • Mielisairaalassa: Lääkärin muistelmat. Helsinki: Into, 2017. ISBN 978-952-264-817-4
  • Pois puute, pois kurjuus: Pari kerppua kirjoituksia. Helsinki: Kustannus Kunnia, 2019. ISBN 978-952-351-224-5
  • Vappu ja Ilkka Taipale: Taipaleella. Into, 2021. ISBN 9789523518049

Toimittajana

muokkaa
  • Sukupuoleton Suomi, Tammi, 1966.
  • Ydinasioita: sadankomitean pamfletti rauhasta, Tajo, 1966
  • Huumausainekysymys, WSOY, 1970
  • Liikenneturvallisuus, toim. Pertti Tuomola, Marja Nick, Ilkka Taipale. Tammi, 1975 ISBN 951-30-3253-1
  • Psykiatrian kriisistä: artikkelivalikoima, toim. Ilkka Taipale. Mielenterveys- ja kehitysvamma-alan liitto, 1975 ISBN 951-9342-00-1
  • Terveystyöntekijäin maailmasta, toim. Irmeli Niemi, Mona Donner ja Ilkka Taipale. Työväen sivistysliitto, TSL ry., 1978 ISBN:951-701-088-5 (terveystyöntekijäin kirjoituskilpailun 1977 aineistosta.
  • Lapsi ja sota, toim. Marianne Kahnert, David Pitt ja Ilkka Taipale, Suomen rauhanliitto, 1984 ISBN 951-95692-0-0
  • Ydinsota ja ihmisen mieli: lukemisto, Rauhankirjallisuuden edistämisseura: Lääkärin sosiaalinen vastuu, 1984 ISBN 951-9457-18-6
  • Finnish peace making, toim.: Kimmo Kiljunen, Folke Sundman and Ilkka Taipale, Suomen rauhanliitto - YK-yhdistys], 1987 ISBN 951-9193-03-0
  • Asunnottomuuden arkipäivää, kirj.: Aarniola, Raimo...ja muita]. Y-säätiö, 1988 Toim.: Ilkka Taipale, Juha Kaakinen. ISBN 952-90-0064-2
  • Mielisairaan sosiaalinen asema, toim. Jyrki Salo ja Ilkka Taipale, Kellokosken sairaala, 1991 Sarja:Uudenmaan mielisairaanhuoltopiirin julkaisu, 0788-3102; 1990, 7. ISBN 951-96018-8-0
  • Psykiatrian hoitomuodot 1900-luvulla, toim. Eero Elomaa ja Ilkka Taipale, Kellokosken sairaala, 1996 ISBN 951-96932-2-X
  • Mielen sairaat samalle viivalle: vammaisetuuksien soveltaminen, Mielenterveyden keskusliitto, 1997 ISBN 952-5154-06-8
  • Mielen valtaa: psykiatrian lukemisto, Mielenterveyden keskusliitto, 1999 ISBN 952-5154-12-2
  • Mieli ja taide, toim. Tuula Heikkilä, Leena Paloheimo ja Ilkka Taipale. Mielenterveyden keskusliitto, 2000 ISBN 952-5154-15-7
  • War or Health (esipuhe Kofi Annan), Zed Books ; 2002. ISBN 1-85649-950-2., ISBN 1-85649-951-0.
  • K. J. Lång: Rikos ja rangaistus, oikeus ja kohtuus, toim.t Klaus Mäkelä ja Ilkka Taipale. Vankeinhoidon koulutuskeskus, 2004, Acta poenologica, 1795-0708; 1/2004. ISBN: 951-53-2603-6
  • 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta. Helsinki: Itämerikeskussäätiö: Kunnia, 2006. ISBN 952-99772-0-4 (käännetty useille kielille); 2. uud. laitos 2013 ISBN 978-952-222-466-8
  • Eutanasia: puolesta & vastaan, toim. Esko Seppänen & Ilkka Taipale. Into, 2013 ISBN 978-952-264-2 ISBN 951-9458-00-X
  • Lempeä kuolema, toim. Sinikka Airas, Pirkko Lahti, Ilkka Taipale. Into, 2014 ISBN 978-952-264-287-5
  • Neuvostoliitto ja Kiina, Ilkka Taipale, Suomen sadankomitealiitto, 1982 Sadankomiteavihkot n:o 4 ISBN 951-9372-07-5

Palkinnot ja tunnustukset

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d Ilkka Taipale Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ Yllytysoikeudenkäynnit Sadankomitea. Viitattu 25.5.2009.
  3. ↑ Eduskuntavaalit 2019 – Helsingin vaalipiiri (Ehdokkaat) Ylen vaalitulospalvelu. 18.4.2019. Yleisradio. Viitattu 9.3.2020.
  4. ↑ a b c d 80-vuotias | Ilkka Taipaleesta tuli radikaalin 1960-luvun kestotuote: ”Rauha ja ydinaseriisunta ovat ikuisia asioita” Helsingin Sanomat. 27.11.2022. Viitattu 28.11.2022.
  5. ↑ Kuukausiliite | Kun Ilkka ja Vappu Taipale lähtevät matkoille, he päätyvät usein mielisairaalaan tai vankilaan – Nyt he kertovat, mitä 50 vuoden maailmanparannus on heille opettanut Helsingin Sanomat. 4.12.2021. Viitattu 20.9.2023.
  6. ↑ Eskon puumerkin saajat Aleksis Kiven Seura. Viitattu 13.10.2016.
  7. ↑ Ilkka Taipale sai Max Oker-Blom -palkinnon Lääkärilehti.fi. Viitattu 9.1.2020.
  8. ↑ Obolgogiani, Virve: Aktivistin elämää - Ilkka Taipaleen Venäjä. Venäjän Aika 4/21, 2021, s. 18. Suomi-Venäjä-seura. ISSN 1455-0520
  9. ↑ Toikkanen, Ulla: Ilkka Taipaleelle Konrad ReijoWaaran palkinto Lääkärilehti.fi. 17.11.2023. Viitattu 18.11.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilkka_Taipale&oldid=22718224”