Miesliike

Arto Jokisen (1999) mukaan miehet eivät ole yhtenäinen patriarkaalisten hallitsijoiden tai raiskaajien ja sortajien joukko, jollaiseksi heitä tuntuu väitettävän feministisessä tasa-arvokeskustelussa. Puhetta miehistä on pidetty yksinkertaistavana: miesten moninaisuutta on tuotu esiin lähinnä sivulauseissa, eikä naisten esittämiä ihannemiesmalleja ole pidetty oikeudenmukaisina. Miesaktivistit tai miestutkijat ovat huomauttaneet, että miehillä tulisi naisten tavoin olla oikeus määritellä itsensä. Samalla on muistutettu, että miehiäkin sorretaan ja alistetaan. Miesliike jakautuu kahteen eri päätulkintaan epätasa-arvon syistä.^[1]

Yhden tulkinnan mukaan ihminen jakautuu kahteen luokkaan biologisen sukupuolensa perusteella. Tällöin luokkien edut ovat ristiriitaiset. Jokisen mukaan tällaisessa näkemyksessä muistutetaan naisten osuudesta niihin miesten ongelmiin, jotka johtavat miehen itsetuhoiseen elämäntyyliin, kuten alkoholismiin, väkivaltaisuuteen ja työnarkomaniaan. Näkemys suhtautuu kriittisesti feministiseen miesliikkeeseen ja pitää perusteltuna järjestää miesten keskinäistä toimintaa ilman naisia.^[1]

Miessakit-järjestön Tomi Timperin mukaan miestoiminnan perustana tulee olla mies itse. Timperi käyttää termiä mieserityisyys: hän arvelee, että on olemassa mieheyden perusta, joka erottaa miehet naisista, ja joka perustuu osittain muttei kokonaan biologisiin eroihin. Yhteiskunnallisten ja sosiokulttuuristen tekijöiden vaikutus miehisyyteen on helpommin tulkittavissa, mutta miehet eroavat naisista kaikissa kulttuureissa. Miehisyyden etsiskelyssä tarvitaan miesten keskinäistä vuorovaikutusta, jotta löydettäisiin miehille omilta tuntuvia toimintaperusteita.^[2] Myös naisliike järjestää vain naisille tarkoitettua toimintaa.^[3]

Toinen tulkinta tarkastelee sukupuolta sosiaalisena järjestelmänä ja tukeutuu feministiseen analyysiin patriarkaalisesta vallasta mutta lisää siihen käsityksen miesten välisestä eriarvoisuudesta. Feministisen miesnäkökulman mukaan patriarkaatti on miesten kilpakenttä, jonka miehiin kohdistamat kulttuuriset odotukset ovat heille itselleen haitallisia. Arto Jokisen mukaan tämä miesnäkökulma on kuitenkin kritisoinut naisliikettä tasa-arvokeskustelun omimisesta: naisilla on oma tasa-arvoideologia, joka moralisoi miehiä yksipuolisesta näkökulmasta käsin. Miesten tulisi osallistua aktiivisesti tasa-arvokeskusteluun ja tuoda esille mieskulttuurin myönteisiä piirteitä sekä uudenlaisen maskuliinisuuden hahmottamisen.^[1]

Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuoden 2022 kyselyssä naisista kolme neljäsosaa (75 %) katsoi, että miehet ovat yhteiskunnassa etuoikeutetussa asemassa. Sen sijaan miehistä vain 40 prosenttia katsoi miesten olevan etuoikeutettuja. Viidesosa (18 %) miehistä katsoi miesten olevan yhteiskunnassa syrjittyjä, mutta naisista vain kolme prosenttia oli samaa mieltä.^[4]

Suomessa 1960-luvulla toiminut radikaalia tasa-arvonäkemystä kannattanut Yhdistys 9 mielletään helposti ainoastaan naisten liikkeeksi, mutta liikkeessä aikoinaan itsekin toiminut Margaretha Mickwitz on pyrkinyt viime vuosina tuomaan esiin sitä tosiasiaa, että yhdistyksessä toimi myös runsaasti miehiä. Yhdistys 9 vaati sekä naisille ja miehille vapautumista sukupuolirooleista ja niiden aiheuttamasta taakasta. Yhdistyksen jäsenmäärä oli suurimmillaan vuonna 1970, jolloin jäseniä 774, joista 289 oli miehiä. Keskimäärin miesten osuus yhdistyksen jäsenistä oli toiminnan aikana noin kolmannes, ja miesten toiminta yhdistyksessä oli aktiivista ja tavoitteellista. Yhdistys muun muassa kehotti miehiä vaatimaan oikeutta pitempään elinaikaan, parempaan terveyteen ja mahdollisuutta toimia naisten aloina pidetyillä aloilla sekä oikeutta olla lapsille yhtä läheinen vanhempi kuin äiti. Erityisesti Yhdistys 9:n kannanotto isyysvapaan puolesta oli 60-luvulla poikkeuksellinen.^[5]

Miesliike on pysynyt varsin pienenä ja hajanaisena, ja se sisältää erilaisia painotuksia. Hajanaisuudestaan huolimatta miesliikkeen puheenvuorot ovat saaneet huomiota julkisuudessa. Suomen miesliike ja sen miestyö koostuu kasvuryhmistä, isyysneuvonnasta, isä-vauva-toiminnasta, väkivallan vastaisesta liikkeestä, Miespäivät-tapahtumasta, Miessakit-järjestöstä ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan miesjaostosta. Arto Jokinen arvioi vuonna 1999, että jonkinlaista miestoimintaa löytyy kaikkialta Suomesta ja että toiminnassa on mukana vähintään tuhat miestä.^[1]

Syksyllä 2007 julkaistiin Arno Kotron ja Hannu T. Sepposen toimittama miesasia-antologia Mies vailla tasa-arvoa.^[6] Kirja koostuu 29 artikkelista. Kirjoittajina ovat muun muassa Pekka Sauri, Hannu Raittila, Esa Sariola ja Ralf Sund. Kirjoituskokoelman yksi väite on, että yhteiskunnassa on myös elämänalueita, joissa miehet ovat naisia huonommassa asemassa, ja virallisen tasa-arvopolitiikan tulisi käsitellä näitäkin kysymyksiä.^lähde?

Toukokuussa 2008 Naisasialiitto Unionin julkaisema Tulva-lehden päätoimittajan Anne Moilasen mukaan miesasia on tullut muotiin. Mies vailla tasa-arvoa on Moilasen mukaan feminismiä vastaan suunnattu provokaatio, joka syyttää naisia miesten ongelmista. Lehti nimeää miesliikkeen neljä hahmoa, joita se pitää taantumuksellisina häiriköinä. Lehden mukaan yksittäiset aktivistit, jotka eivät edusta koko miesliikkeen kantaa, ovat saaneet kohtuutonta näkyvyyttä tiedotusvälineissä.^[7]

Tulva esitteli erillisin jutuin neljä henkilöä, joita se piti miesliikkeen "pääpukareina". Keskeisenä viestinä oli, että kohtuutonta julkista huomiota saaneet miehet näyttäytyvät tasa-arvotyössä häirikköinä, jotka eivät tunne feminismiä tai naistutkimusta. Moilasen mukaan näiden miesasia-aktivistien takia tiedotusvälineissä ja internetin keskustelupalstoilla oli meneillään feminismin vastainen keskustelu.^[8]

»On olemassa jokin raja, kuinka kauan idioottien kanssa kannattaa keskustella. Nyt tuo raja on tullut vastaan. Tämä lehti hyökkää avoimesti miesaktivisteja vastaan pyrkien osoittamaan, miten vanhanakaisia, vääriä ja suorastaan vaarallisia monet heidän väitteensä ovat. Tulta munille!»
( Anne Moilanen, Tulva 2/2008^[9])

Miesaktivisti Henry Laasanen puolusti miesliikettä. Hän sano sanoi ymmärtävänsä, että on häiritsevää, kun feministisen hegemonian piiriin kuuluvaan tasa-arvokeskusteluun tulee kyselyjä myös miesten ongelmista. Laasanen kyseenalaisti Arto Jokisen väitteen, että miesaktivismissa olisi kyse perinteisen maskuliinisuuden vastaiskusta:

»Miesasiamiehenä toimiminen on suurin piirtein maskuliinisuuden vastakohta, koska maskuliininen mies on vahva pelastaja, joka suojelee naisia, ja epämaskuliininen mies on tämmöinen ruikuttava ja valittava mies. Ja mitäpä muuta tämä miesten ongelmista puhuminen olisi kuin valittamista ja ruikuttamista.^[10]»

Vuonna 2018 perustettiin Miehet ry, jonka tavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa ja kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta intersektionaalisen feminismin lähtökohdista^[11]. Yhdistyksen puheenjohtajan mukaan Miehet ry välttää aiempia miesten tasa-arvokeskustelussa usein esiintyviä virheitä, esimerkiksi se ei aseta miesten, naisten ja muunsukupuolisten tasa-arvoa vastakkain ja välttää "öyhötystä"^[12][13].

Tammikuussa 2011 perustettu Miesjärjestöjen keskusliitto pyrkii edistämään hyvinvoinnin ja sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista miesnäkökulmasta. Keskusliiton perustajajäseniä ovat Miessakit ry, Vihreä miesliike ry ja Miesten tasa-arvo ry, ja liitto pyrkii keräämään piiriinsä kaikki miesjärjestöt ja -verkostot sekä miesten ja poikien hyvinvointipalveluita tuottavat yhdistykset. Liiton tavoitteena on muun muassa järjestää foorumitoimintaa ja puuttuu miesasiaan arjessa, koulutuksessa, työelämässä ja poliittisessa päätöksenteossa.^[14][15]

Miehet ry on feministinen miesten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta toiminnassaan edistävä järjestö.^[16] Yhdistyksen lähtökohta on toimia moniperustaisen eli intersektionaalisen feminismin periaatteiden mukaisesti, eli yhdistys huomioi toiminnassaan sukupuolten tasa-arvon lisäksi muut yhdenvertaisuuden teemat kuten taustaan, etnisyyteen, sosioekonomiseen asemaan, seksuaalisuuteen, vammaisuuteen ja terveydentilaan liittyvät kysymykset^[11]. Keskeisiä toiminnan periaatteita ovat syrjimättömyys, rasismin vastaisuus, reiluus ja yhteistyö. Yhdistyksen tarkoitus on monipuolistaa mieskuvaa^[12], tuoda esille miesten tasa-arvohaasteita ja toimia tukena muiden yhteiskunnallisten toimijoiden tekemälle tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeustyölle.^[11][13] Yhdistyksen toimintaan ovat tervetulleita mukaan sukupuolesta tai muista henkilöllisistä piirteistä riippumatta kaikki, jotka jakavat yhdistyksen arvot^[17].

Miehet ry toimii sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimivan Tasa-arvoasian neuvottelukunnan pysyvänä asiantuntijatahona. Yhdistys on myös kansainvälisen Men Engage -yhteenliittymän jäsen.

Miesten tasa-arvo ry pyrkii edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa keskittyen erityisesti miehiin kohdistuvana syrjintään. Sen tavoitteena on, että myös miesten tasa-arvo-ongelmiin puututtaisiin aktiivisin ja konkreettisin toimenpitein ja että miehet saavuttaisivat tasa-arvon naisten kanssa. Yhdistys muun muassa järjestää esitelmätilaisuuksia ja konferensseja, antaa lausuntoja ja kannanottoja sekä edistää tietoisuutta miehiä koskevista ihmisoikeuskysymyksistä.^[18]

Yhdistyksen puheenjohtaja on Juuso Erno ja varapuheenjohtaja Pasi Vuokko.^[19] Järjestö on perustettu vuonna 2008.

Miesten tasa-arvo ry:n ohjelma vaatii muun muassa miesten asevelvollisuuden korvaamista sukupuolisesti tasa-arvoisella järjestelmällä, eronneiden isien aseman parantamista, lähisuhdeväkivallan torjuntaa ja seksismin poistamista viranomaistoiminnasta. ^[20]

Isät lasten asialla ry:n (ILA) ^[21] on valtakunnallinen lastensuojelujärjestö - ei varsinaisesti siis miesjärjestö. Toiminta perustuu kokemusasiantuntijuuteen sekä tutkimustietoon. Toiminta keskittyy vanhempien ja lasten suhteiden turvaamiseen sukupuolesta riippumatta, vanhempien eron jälkeen, vaikkakin yhdistys on tuonut esiin isien syrjinnän huoltajuuskiistoissa. Eroriidat johtavat yhdistyksen mukaan monesti isän ja lapsen tapaamattomuuteen ja suhteen katkeamiseen, vaikka molemmat tahtoisivat pysyä toistensa elämässä. ILA rekisteröitiin yhdistysrekisteriin helmikuussa 2012. Jäsenistössä on isiä, äitejä, isovanhenhempia sekä muita tukijatahoja. Yhdistyksen tavoitteeksi ilmoitetaan mm. toiminta lainsäädännön ja yhteiskunnan käytäntöjen uudistamiseksi sekä vertaistuen antaminen vanhemmille ja heidän läheisilleen, joilla on vaikeuksia pitää yllä suhteita lapsiinsa tai lapsenlapsiinsa. ILA järjesti kansainvälisen vieraannuttamispäivän tapahtuman 25.4.2012. Yhdistys järjestää myös tavoitteidensa aihepiireistä seminaareja sekä antaa lausuntoja ministeriöille ja osallistuu erilaisiin kehittämistyöryhmiin, järjestökentän yhteistyöhön sekä yhteiskunnalliseen keskusteluun.^lähde?

ILAn on nostanut yhteiskunnallisessa sekä lastensuojelukeskustelussa esiin huoltokiusaamista ja lapsen vieraannuttamista toisesta vanhemmastaan. Aihepiireihin liittyvät lakialoitteet, LA27/2012 (Juho Eerola, Ps.) ja LA28/2012 (Pauli Kiuru, Kok.) päätyivät keskustelujen jälkeen raukenemaan.

Henry Laasasen mukaan Suomessa vaaditaan naisille lopputulosten "tasa-arvoa" miehiin nähden mutta ei miehille naisiin nähden. Naisille vaaditaan siis kiintiöitä ja parannuksia asioissa, joissa heillä on miehiä heikompi tilanne [kuten johtajanpaikat, palkka ja hallituspaikat?], mutta vastaavasti ei vaadita miehille yhtä hyvää lopputulosta asioissa, joissa heillä on huonompi tilanne^[22], esimerkiksi

• aliedustus yliopistoissa
• lyhyempi elinikä
• vähemmän lasten huoltajuuksia
• tasa-arvoyksikössä ei ole yhtään miestä
• terveydenhuollon resurssit kohdistetaan enimmäkseen naisiin
• varusmiespalvelus on miehille pakollinen.

Tämän tasa-arvopuheen kaksoisstandardin mukaan naisten ongelmat ovat yhteiskunnan aiheuttamia, mutta miesten ongelmat heidän oma vikansa. Laasanen vaatii, että tämän sijaan molempiin tulee soveltaa samoja standardeja: jos naisilla on oikeus samaan lopputulokseen, niin tulee olla miehilläkin. ^[22]

• Kriittinen miestutkimus
• Naistutkimuksen kritiikki
• Maskulismi
• Kansainvälinen miestenpäivä
• Misandria

• Kotro, Arno & Sepponen, Hannu T. (toim.): Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-26-5555-7
• Mickwitz, Margaretha & Essen, Agneta von & Nordgren, Elisabeth (toim.): Roolien murtajat: Tasa-arvokeskustelua 1960-luvulta 2000-luvulle. Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-085-5

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miesliike.

• Ei tasa-arvoa miehille. Urho 4/2007.
• DISCRIMINATION AGAINST MEN: Appearance and Causes in the Context of a Modern Welfare State, väitöskirja, Lapin yliopisto, HTT Pasi Malmi, 2009. Väitöskirjasta on olemassa tieteellisesti keskeneräinen suomenkielinen varhaisversio Miehiin kohdistuva syrjintä lain, tilastojen ja meemiteorian näkökulmasta (2007).
• Miesten ja feminismin ongelmallinen suhde. Pro gradu -työ.
• Miesten tasa-arvo -yhdistys .
• Jukka Ukkola: Pasi Malmi ei usko huru-ukkoiluun: ”Miesasia on seksikästä”. Suomen kuvalehti 7.11.2009.
• Katariina Mäkinen: Miesliike nyt? Verkkolehti Megafoni.
• SAK:n tasa-arvovastaava: ”Nyt on miesten vuoro”. Suomen kuvalehti 21.6.2012.