High and Mighty

Yhtyeen edellistä albumia Return to Fantasya tehtäessä yhtyeen jäsenten välit tuottaja Gerry Broniin olivat huonommat kuin koskaan, ja lisäksi yhtyeen solisti David Byron ja kosketinsoittaja-kitaristi Ken Hensley olivat yhä enemmän riidoissa siitä, kumpi ansaitsi olla yhtyeen valokeilassa. High and Mightyn äänitysten aikana yhtyeen toimeentulo-ongelmat pahenivat.^[5][1]

Albumin julkaisun jälkeen alkanut kiertue ei sujunut ongelmitta; kitaristi Mick Box putosi lavalta kesken keikan Louisvillessa, Kentuckyn osavaltiossa Yhdysvalloissa, ja mursi oikean kätensä värttinäluun. Tästä huolimatta yhtye ei perunut ainuttakaan keikkaansa, vaikka se olikin Boxille hyvin kivuliasta. Jamaikan-kiertueella yhtye kuitenkin jätti soittamatta osan konsertista.^[6] Boxin värttinäluun murtuman lisäksi yhtyeen keikkojen ongelma oli solisti Byronin käytös; eräällä keikalla Yhdysvaltain Clevelandissa solisti Byron vaati 80 000 ihmisen edessä, että jokaisen yhtyeen jäsenen olisi pitänyt olla erillisessä limusiinissa hotellin ja kyseisen tapahtumapaikan välillä. Kosketinsoittaja-kitaristi Hensleylle viimeinen pisara Byronin käytöksessä oli eräällä keikalla Philadelphiassa 20 000 ihmisen edessä tapahtunut välikohtaus, jossa solisti Byron törmäsi mikrofonitelineeseen, jolloin yleisö nauroi hänelle. Tällöin hän käski yleisöä ”suksimaan vittuun”. Tämä oli Hensleylle liikaa, joka lensi kotiinsa kesken kiertueen. Tuottaja Bron suostutteli Hensleyn palaamaan, mutta tämän jälkeen solisti Byronin mukanaolo yhtyeen toiminnassa oli vaakalaudalla.^[5]

»Miksi meidän täytyy pysyä täällä (nauhoituspaikalla) ja kuunnella tätä paskaa? Lähdetään pubin suuntaan.»
(Yhtyeen jäsenten yleinen sanonta albumin nauhoitusten aikaan.^[1])

High and Mightyn nauhoitukset aloitettiin joulukuussa 1975 ja päätettiin maaliskuussa 1976. Uriah Heepin vakiotuottaja Gerry Bron oli kiireinen muiden projektien parissa, joten yhtye tuotti albumin itse.^[1] Vuonna 2004 julkaistulla Expanded De-Luxe Editionilla on julkaistu kappaleiden ”Woman of the World” ja ”Footprints in the Snow” demoversiot, jotka Ken Hensley nauhoitti omassa yksityisessä studiossaan.^[1]

Albumin teko oli hankalaa, mikä johtui muun muassa solisti David Byronin vaikeasta käytöksestä. Hän oli esimerkiksi kerran purkaessaan suuttumista käskenyt yhtyeen jäsenten ”suksia vittuun”. Mick Box on puolestaan kertonut muistavansa tilanteen, jossa Byron yritti nauhoittaa lauluaan rumpali Lee Kerslaken lattiatomiin kiinnitetyn mikrofonin kautta. Tällöin entinen tuottaja Gerry Bron tuli huoneeseen, haukkui yhtyeen jäsenet ”hulluiksi”, ja käveli välittömästi pois paikalta. Byron erotettiinkin vaikean käytöksensä vuoksi yhtyeestä albumin julkaisun jälkeen.^[1]

Hensleyn sävellykset hallitsevat levyä; sen kymmenestä kappaleesta kahdeksan on hänen sävellyksiään, ja Hensley onkin myöhemmin todennut, että High and Mightyn työstäminen tuntui hänen sooloalbuminsa tekemiseltä. Hensleyn mukaan albumilla oli paljon hänen kappaleitaan yksinkertaisesti siitä syystä, ettei muilla yhtyeen jäsenillä ollut niitä tehtynä. Solisti David Byron on myös kertonut, että yhtyeen kitaristi Mick Box soittikin vain osalla albumin kappaleista kitaraa.^[1] Hensley sävelsi ainoastaan kappaleet ”Weep in Silence” ja ”Footprints in the Snow” yhdessä basisti John Wettonin kanssa.^[1]

»High and Mighty on vähemmän raskas ja enemmän nöyrä (kuin edelliset albumit)»
(Mick Box^[1])

Albumin aloittaa sanoituksiltaan dramaattinen hard rock -kappale ”One Way or Another”,^[7] joka julkaistiin myös singlenä.^[8] Basisti John Wetton laulaa kappaleen, koska solisti David Byron ei ollut kappaleen äänityksessä läsnä sairastumisen vuoksi.^[1] ”One Way or Another” -kappaletta seuraa bluesahtava^[9] balladi ”Weep in Silence”,^[10] joka edustaa hard rockia. Kappaleesta julkaistiin vuoden 2003 uusintapainoksella pidennetty versio,^[1] ja Ken Hensley on itse tehnyt oman versionsa kappaleesta.^[11] Kolmantena kappaleena toimii akustisen kitaran^[8] ja urkujen muodostama^[10] popahtava^[9] ”Misty Eyes”. Se alkaa kohdalla, jossa on ainoastaan solisti Byronin laulua.^[10] Albumin a-puolen päättää progressiivinen balladi ”Midnight”,^[12] joka on sanoituksiltaan synkkämielinen.^[9]

Albumin b-puolen aloittaa vauhdikas rock-kappale^[13] ”Can't Keep a Good Band Down”, josta oltiin julkaisemassa singleä yhtyeen kotimaassa. Sitä ei kuitenkaan koskaan julkaistu.^[1] Kappaleen sanoituksissa yhtye antaa näkökulmia kriitikoistaan.^[12] Kuudentena kappaleena toimii pianovetoinen^[14] ”Woman of the World”, josta löytyy hard rock -vivahteita.^[10] Kappaleesta julkaistiin single Saksassa.^[15] ”Woman of the Worldia” seuraa balladi ”Footprints in the Snow”.^[16] Sen sanoituksissa lauletaan rakkausongelmista.^[1] Kappaletta seuraa popahtava^[16] ja hidastempoinen ”Can't Stop Singing”, joka muistuttaa hieman diskomusiikkia.^[14] Kappaletta on verrattu jopa The Beatlesin tuotantoon.^[12] Yhdeksäntenä kappaleena toimii ”Make a Little Love”, joka edustaa suoraviivaista rockia.^[9] Kappaleen sanoituksissa lauletaan seksistä. Albumin päätöskappaleena toimii pianoballadi ”Confession”.^[16] Siinä kuullaankin ainoastaan solisti David Byronin laulua ja kosketinsoittaja Ken Hensleyn pianonsoittoa.^[13] Kappaleessa lauletaan sen sanoitusten mukaisesti ”synnintunnustuksesta”.^[1]

Albumi jakoi yhtyeen jäsenten mielipiteitä; esimerkiksi solisti David Byron kuvaili albumia ”pettymykseksi”. Myös yhtyeen entinen tuottaja Gerry Bron kertoi vihaavansa albumia, kun taas Ken Hensley kuvaili albumia yhdeksi suosikeistaan Uriah Heepiltä.^[1]

Yhtyeen jäsenten lisäksi myös kriitikot antoivat albumista kaksijakoista palautetta; esimerkiksi Sounds-musiikkilehti kehui albumin musiikillista tyylisuuntaa, kun taas allmusic.com-sivuston arvostelija Donald A. Guarisco antoi albumille arvosanaksi vain kaksi tähteä viidestä, kommentoiden ”albumin olevan liian epätasainen”. Hän kuitenkin korosti, että albumilla oli myös mahtavia rock-kappaleita, jotka ovat ”kuuntelemisen arvoisia yhtyeen musiikille omistautuneille”.^[8] Rateyourmusic.com-sivusto listasi albumin ilmestymisvuotensa parhaiden albumien listalla sijalle 763,^[2] toisin kuin yhtyeen edellistä albumia Return to Fantasya, joka ylsi oman ilmestymisvuotensa parhaiden albumien listalla sijalle 524.^[17]

High and Mightyn listamenestys oli heikkoa, ja sitä pidettiin jopa floppina.^[1] Isossa-Britanniassa albumi oli parhaimmillaan sijalla 55 ja Yhdysvalloissa sijalla 161.^[18] Myös esimerkiksi Suomessa albumi ylsi vain listan sijalle 27, kun yhtyeen edellinen albumi Return to Fantasy ylsi listalla sijalle 8.^[19]

Valtio	Korkein sijoitus	Listaviikot	Nousu listalle	Lähde
Norja	4.	17	22/1976	[20]
Alankomaat	14.	2		[20]
Ruotsi	21.	2	8. kesäkuuta 1976	[21]
Suomi	27.		kesäkuu 1976	[19]
Länsi-Saksa	48.		1976	[22]
Iso-Britannia	55.	1	12. kesäkuuta 1976	[23]
Yhdysvallat	161.		1974	[24]

• Allmusic ( ) linkki

Yhtyeen jäsenten ongelmista huolimatta Uriah Heep keikkaili kesä–heinäkuussa 1976 runsaasti Euroopassa. Ensimmäinen keikka oli 4. kesäkuuta Saksan Rüsselsheimissa, ja viimeinen 25. heinäkuuta Espanjan Bilbaossa, joka myös jäi solisti Byronin ja basisti Wettonin viimeiseksi keikaksi yhtyeessä. Kyseisen keikan jälkeen yhtye teki seuraavan keikkansa 8. joulukuuta samana vuonna, soittaen tuolloin hard rock -yhtye Kissin kanssa. Byronin korvannut solisti John Lawton ja Wettonin korvannut basisti Trevor Bolder tekivät tuolloin ensiesiintymisensä yhtyeen kanssa.^[3]

Lisäksi yhtye oli keikkaillut runsaasti ympäri maailmaa maalis–toukokuussa 1976, vain hieman ennen albumin julkaisua. Yhtye oli suunnitellut tuolloin tekevänsä kolmekymmentäneljä keikkaa. Niistä viisi peruttiin, ja viiden paikkaa vaihdettiin.^[3]

High and Mighty -albumista on otettu kaikkiaan 14 painosta LP:lle ja CD:lle, joista kahdeksan vinyylilevylle sekä kuusi CD:lle. Albumin ensimmäinen CD-painos otettiin vuonna 1990. Ensimmäinen lisäkappaleita sisältänyt versio albumista julkaistiin 1997. Toistaiseksi tuorein CD-painos albumista otettiin vuonna 2006.^[2]

Kappaleista ”One Way or Another” ja ”Make a Little Love” julkaistiin singlet, tosin jälkimmäinen vain Ruotsissa.^[25] Lisäksi yksin Länsi-Saksassa julkaistiin ”Woman of the World”.^[26]

Lähde:^[2]

Formaatti	Valtio	Levy-yhtiö ja tunnus	Julkaistu
LP		Bronze ILPS 9384	1976
LP		Bronze 28 715 XOT	1976
LP		Warner Bros. BS2949	1976
LP		Bronze	1976
LP		Bronze 27 438 XOT	1976
LP		Bronze BRO 2017	1976
LP		Bronze ILPS 9384	1976
CD		Castle Classics CLACD 191	1990
CD		Essential ESMCD 468	1997
CD		Sanctuary Midline SMRCD101	2004
CD		Sanctuary Midline SMRCD101	2004
CD			2004
CD		BMG Japan BVCM-37735	2006
LP		Bronze 28715-270

A-puoli

1. One Way or Another – 4.42 (säv. Ken Hensley)
2. Weep in Silence – 5.06 (säv. Hensley/John Wetton)
3. Misty Eyes – 4.15 (säv. Hensley)
4. Midnight – 5.40 (säv. Hensley)

B-puoli

5. Can't Keep a Good Band Down – 3.38 (säv. Hensley)
6. Woman of the World – 3.08 (säv. Hensley)
7. Footprints in the Snow – 3.56 (säv. Hensley/Wetton)
8. Can't Stop Singing – 3.20 (säv. Hensley)
9. Make a Little Love – 3.26 (säv. Hensley)
10. Confession – 2.14 (säv. Hensley)

11. Name of the Game – 5.13 (aikaisemmin julkaisematon versio, säv. Hensley)
12. Sundown – 3.20 (aikaisemmin julkaisematon kappale, säv. Hensley)

11. Name of the Game – 5.13 (aikaisemmin julkaisematon versio, säv. Hensley)
12. Sundown – 3.20 (aikaisemmin julkaisematon versio, säv. Hensley)
13. Weep in Silence – 7.46 (aikaisemmin julkaisematon pidempi versio, säv. Hensley/Wetton)
14. Name of the Game – 3.21 (aikaisemmin julkaisematon versio, säv. Hensley)
15. Does Anything Matter – 3.20 (aikaisemmin julkaisematon demoversio, säv. Hensley)
16. I Close My Eyes – 4.18 (aikaisemmin julkaisematon demoversio, säv. Hensley)
17. Take Care – 2.57 (aikaisemmin julkaisematon demoversio, säv. Hensley)
18. Can't Keep a Good Band Down – 3.09 (editoitu, aikaisemmin julkaisematon versio, säv. Hensley)