Carlos P. Garcia
Carlos Polestico Garcia (4. marraskuuta 1896 Talibon – 14. kesäkuuta 1971 Quezon City)[1] oli filippiiniläinen poliitikko, joka toimi Filippiinien presidenttinä vuosina 1957–1961.
| Carlos P. Garcia | |
|---|---|
 |
|
| Filippiinien 8. presidentti | |
| Varapresidentti | Diosdado Macapagal |
| Edeltäjä | Ramon Magsaysay |
| Seuraaja | Diosdado Macapagal |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. marraskuuta 1896 Talibon, Filippiinit |
| Kuollut | 14. kesäkuuta 1971 (74 vuotta) Quezon City, Filippiinit |
| Ammatti | asianajaja |
| Puoliso | Leonila Garcia |
| Tiedot | |
| Uskonto | roomalaiskatolilainen |
 Nimikirjoitus |
|
Garcia valmistui lakimieheksi vuonna 1923 ja työskenteli jonkin aikaa opettajana. Hän oli Filippiinien edustajainhuoneen jäsenenä vuosina 1925–1931, Boholin provinssin kuvernöörinä 1933–1941 ja senaattorina 1941–1953. Toisen maailmansodan japanilaismiehityksen aikana hän oli aktiivinen vastarintaliikkeessä.[1][2] Hän edusti nationalistipuoluetta. Garcia osallistui Filippiinien edustajana vuoden 1945 San Franciscon konferenssiin, jossa perustettiin Yhdistyneet kansakunnat.[2] Hän oli vuosina 1953–1957 varapresidenttinä ja ulkoministerinä presidentti Ramon Magsaysayn hallituksessa.[1][2] Tässä ominaisuudessa Garcia oli puheenjohtajana vuoden 1954 Manilan konferenssissa, jossa perustettiin Kaakkois-Aasian sopimusjärjestö SEATO. Hän osallistui samana vuonna myös Geneven konferenssiin.[2]
Garcia tuli presidentiksi Magsaysayn kuoltua lento-onnettomuudessa maaliskuussa 1957. Myöhemmin samana vuonna pidetyissä presidentinvaaleissa hänet valittiin neljän vuoden virkakaudelle. Hän pyrki säilyttämään Filippiinien tiiviit suhteet Yhdysvaltoihin, jatkamaan vankasti kommunismin vastaista taistelua ja lähentämään yhteyksiä ei-kommunistisiin Aasian maihin.[1][2] Garcian hallinto ajoi myös tiukkaa talouskuria ja esitteli niin sanotun ”filippiiniläiset ensin -politiikan”, jonka tarkoituksena oli lopettaa yhdysvaltalaisten suosiminen talouselämässä. Tämä käänsi Yhdysvallat häntä vastaan. Garcian kansansuosiota alensi myös poliittisen korruption jatkuminen hänen valtakaudellaan.[2] Hän pyrki uudelle kaudelle marraskuun 1961 presidentinvaaleissa, mutta hävisi omalle varapresidentilleen Diosdado Macapagalille.[1]
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carlos P. Garcia Wikimedia Commonsissa
Aguinaldo (1899–1901) | Quezon (1935–1944) | Laurel (1943–1945) | Osmeña (1944–1946) | Roxas (1946–1948) | Quirino (1948–1953) | Magsaysay (1953–1957) | Garcia (1957–1961) | Macapagal (1961–1965) | Marcos (1965–1986) | Aquino (1986–1992) | Ramos (1992–1998) | Estrada (1998–2001) | Arroyo (2001–2010) | Aquino III (2010–2016) | Duterte (2016–2022) | Marcos (2022–)