Rodrigo Duterte
Rodrigo ”Rody” Roa Duterte (s. 28. maaliskuuta 1945 Maasin, Filippiinit), joka tunnetaan myös nimellä Digong, on filippiiniläinen poliitikko ja joka oli Filippiinien tasavallan 16. presidentti.[1] Ennen presidentiksi valintaansa hän oli Davaon kaupungin pormestari yli 22 vuotta.
| Rodrigo Duterte | |
|---|---|
 Virallinen muotokuva (2016). |
|
| Filippiinien 16. presidentti | |
| Varapresidentti | Leni Robredo |
| Edeltäjä | Benigno Aquino III |
| Seuraaja | Bongbong Marcos |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. maaliskuuta 1945 |
| Puoliso | Elizabeth Zimmerman (1973-2000) |
| Lapset | Sara Duterte |
| Tiedot | |
| Puolue | PDP–Laban |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| president.gov.ph | |
Opiskelu
muokkaaDuterte on julkisesti myöntänyt ampuneensa opiskelutoveriaan 1970-luvulla, kun tämä oli puhunut halventavasti visayojen etnisestä ryhmästä, johon Duterte kuuluu. Uhri jäi henkiin, eikä Dutertelle annettu muuta rangaistusta kuin että hän ei saanut osallistua yliopiston opiskelijoiden valmistujaisjuhlaan.[2]
Poliittinen ura
muokkaaDuterte edustaa vasemmistolaista PDP–Laban-puoluetta, mutta hänen kansansuosionsa perustuu suurelta osin kovaotteiseen rikollisuuden vastaiseen politiikkaan, jota muun muassa Amnesty International on arvostellut ihmisoikeuksien vastaiseksi.[3] Time-lehti antoi Dutertelle vuonna 2002 lisänimen ”The Punisher”.[4]
Toimiessaan Davaon pormestarina Duterte perusti vuonna 1988 laittomia ja epävirallisia kuolemanpartioita, joiden on arvioitu murhanneen ainakin 1 400 huumekauppiaaksi tai rikollisjengien jäseneksi epäiltyä.[1] Palkkamurhat eivät ole vähentäneet muuta rikollisuutta, sillä Davao on edelleen Filippiinien vaarallisimpia kaupunkeja vakavan rikollisuuden määrällä mitattuna.[5] Duterten itse ilmoittamien lukujen mukaan rikollisuus on silti vähentynyt huomattavasti. Dutertea vastaan ei ole nostettu syytteitä, mikä johtuu ihmisoikeusaktivistien mielestä siitä, ettei kukaan uskalla todistaa häntä vastaan.[6]
Vuonna 2015 Duterten väitettiin kironneen paavin, koska paavin vierailu Filippiineillä aiheutti pahoja liikenneruuhkia.[7] Duterte itse kuitenkin sanoi kironneensa ainoastaan liikennejärjestelyistä vastanneet viranomaiset. Myöhemmin hän antoi Davaon arkkipiispalle lupauksen, että aikoo vähentää julkista kiroilua. Dutertella on ollut katolisen kirkon kanssa kiistaa myös muun muassa huumeidenkäyttäjiä vastaan käytävästä sodasta, jota kirkon piispat ovat arvostelleet.[8] Syyskuussa 2015 Filippiineillä levisi uutinen, jonka mukaan Duterte olisi rangaissut turistia, joka oli rikkonut Davaon kaupungin tupakointirajoituksia: hän pakotti turistin syömään tupakannatsansa.[9]
Duterte on saanut kiitosta naisjärjestöiltä naisten asemaan tekemiensä parannusten ansiosta. Davaon naisvankilaan on hänen pormestarikaudellaan rakennettu kymmenen mökkiä, joissa asuminen on siviilielämän kaltaista.[10] Toisaalta Duterte on vitsaillut, että hän olisi halunnut ensimmäisenä raiskata 1980-luvulla vankilakapinassa kuolleen joukkoraiskatun australialaisen lähetyssaarnaajanaisen.[11] Skandaalilehdistön mukaan Dutertella on tapanaan suudella naispuolisia kannattajiaan.[12]
Väistyvä presidentti Benigno Aquino on varoittanut, että Duterten noustessa valtaan Filippiinit on vaarassa joutua jälleen diktaattorin vallan alle. Duterte on uhannut hajottaa parlamentin ja muodostaa yhden hengen vallankumoushallinnon, jos kansanedustajat eivät tee yhteistyötä hänen kanssaan.[13]
Vaalikampanjassaan toukokuussa 2016 Duterte ilmoitti palauttavansa kuolemanrangaistuksen ja antavansa turvallisuusjoukoille luvan tappaa pidätystä vastustavia ihmisiä, joita epäillään järjestäytyneestä rikollisuudesta.[14] Hän on myös kehottanut kansalaisia tappamaan huumekauppiaita.[6] Tämän jälkeen vankilassa istuvat huumeliigojen johtajat lupasivat maksaa lähes miljoonan euron palkkiot Duterten ja tulevan poliisijohtaja Ronald dela Rosan tappamisesta.[15] Alkukautta onkin leimannut huumeongelman väkivaltainen ratkaisupyrkimys. Joukossa on mennyt myös viattomia. Poliisi on ampunut parissa kuukaudessa 1 500 ihmistä ja tuntemattomat tappajat yli 2 000.[16]
Joulukuussa 2016 Duterte kertoi murhanneensa useita ihmisiä myös omakätisesti toimiessaan Davaon pormestarina.[17]
Duterten kaudella ongelman ovat muodostaneet myös ääri-islamistiset ryhmät. Moroja edustavien aseellisten järjestöjen kanssa on käyty lupaavia rauhantunnusteluja, mutta samaan aikaan on ilmestynyt myös radikaalimpia ryhmittymiä, joilla on yhteyksiä ulkomaille ja esimerkiksi Isis-järjestöön. Vuoden 2017 toukokuussa ne valtasivat Marawin kaupungin, jonka Filippiinien asevoimat valtasivat takaisin pitkän taistelun jälkeen saman vuoden lokakuussa. Taistelujen aikana Duterte julisti maahan poikkeustilan, joka herätti joissain tahoissa huolen maan luisumisesta kohti autoritärismiä, kuten oli tapahtunut Ferdinand Marcosin presidenttikaudella ja jota Duterte on joissain julkisuudessa antamissaan lausunnoissa ihaillut. Armeijan katsottiin kuitenkin sittemmin käyttäneen poikkeustilan sille tuomia oikeuksia harkitusti.[18]
Lokakuussa 2021 Rodrigo Duterte ilmoitti, ettei hän ole ehdolla varapresidentiksi vuonna 2022 ja vetäytyy eläkkeelle poliittisesta elämästä.[19]
Yksityiselämä
muokkaaDuterte on kertonut olevansa kova naistenmies. Hän elää siviiliavioliitossa sairaanhoitaja Honeylet Avancenan kanssa.[20]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Huovinen, Arto: Filippiinien tuleva presidentti uhkaa tappaa ”rikolliset ja laiskurit” Kansan Uutiset. 10.5.2016.
- ↑ Zamora, Fe: Law student Duterte shot frat brod on campus in ’72 Philippine Daily Inquirer. 22.4.2016. Viitattu 10.5.2016. (englanniksi)
- ↑ Regencia, Ted: Outcry as Filipino presidential nominee admits killings Al Jazeera. 12.12.2015. Viitattu 10.5.2016. (englanniksi)
- ↑ Zabriskie, Phil: The Punisher Time. 19.7.2002. Viitattu 10.5.2016. (englanniksi)
- ↑ Frialde, Mike: Murder rate highest in Davao City – PNP The Philippine Star. 2.4.2016. Viitattu 10.5.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Presidentti televisiopuheessa: Tappakaa huumekauppiaat, saatte mitalin! Yle Uutiset. Viitattu 12.6.2016.
- ↑ Ranada, Pia: Duterte curses Pope Francis over traffic during his visit Rappler. 30.11.2015. Viitattu 10.5.2016. (englanniksi)
- ↑ 05 01 2019 07:00-Antti Berg | Ulkomaat: Filippiinien presidentin Rodrigo Duterten riita katolisen kirkon kanssa syvenee Kotimaa24. Arkistoitu 8.1.2019. Viitattu 7.1.2019.
- ↑ Ranada, Pia: Duterte forces smoking tourist to swallow cigarette butt Rappler. 3.9.2015. Viitattu 10.5.2016. (englanniksi)
- ↑ Esteves, Patricia: Gawad Kalinga builds humane haven for Davao female inmates The Philippine Star. 16.3.2008. Viitattu 10.5.2016. (englanniksi)
- ↑ After ‘disgusting’ gang rape joke, Philippine presidential contender Duterte widens lead Washington Post. Viitattu 5.6.2016.
- ↑ Hegina, Aries Joseph: Gabriela reiterates: Duterte’s womanizing ‘an affront to women’s rights’ Philippine Daily Inquirer. 29.2.2016. Viitattu 10.5.2016. (englanniksi)
- ↑ Törkeyksiä laukovasta ja rikollisuutta vastustavasta Dutertesta tulossa Filippiinien presidentti Yle Uutiset. Viitattu 5.6.2016.
- ↑ Filippiinien Duterte aikoo palauttaa kuolemantuomion www.iltalehti.fi. Viitattu 12.6.2016. fi-FI
- ↑ Lehti: Filippiinien huumepomot lupaavat lähes miljoonan euron palkkion tulevan presidentin murhasta Yle Uutiset. Viitattu 12.6.2016.
- ↑ Mikko Paakkanen: Yhdeksäs ei näe isäänsä. Helsingin Sanomat, 17.9.2016, s. B 2.
- ↑ Filippiinien presidentti sanoo ampuneensa itse rikollisia: ”Tapoin noin kolme heistä” Helsingin Sanomat. Viitattu 16.12.2016.
- ↑ Malcolm Cook: Unexpected Benefits From a Battle Against ISIS The New York Times. Viitattu 3.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Rodrigo Duterte: Philippine president announces retirement from politics BBC News. 2.10.2021. Viitattu 7.11.2021.
- ↑ Honeylet is sticking with Duterte despite his affairs. Find out why Politiko. 28.2.2016. Viitattu 10.5.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rodrigo Duterte Wikimedia Commonsissa
Sitaatteja aiheesta Rodrigo Duterte Wikisitaateissa
Aguinaldo (1899–1901) | Quezon (1935–1944) | Laurel (1943–1945) | Osmeña (1944–1946) | Roxas (1946–1948) | Quirino (1948–1953) | Magsaysay (1953–1957) | Garcia (1957–1961) | Macapagal (1961–1965) | Marcos (1965–1986) | Aquino (1986–1992) | Ramos (1992–1998) | Estrada (1998–2001) | Arroyo (2001–2010) | Aquino III (2010–2016) | Duterte (2016–2022) | Marcos (2022–)