Neuvostoliitossa koti on arvossa, uskonnon korvaa ideologia ja isänmaa on huudossa. Minä sanonkin Neuvostoliittoa maailman konservatiivisimmaksi maaksi.
Sehän oli poliisivaltio. Diktatuuri, joka piti silmällä omia asukkaitaan, ulkomaalaisia eikä epävirallisia kontakteja juuri syntynyt.
Martti Valkonen, Uuden-Suomen Moskovan kirjeenvaihtaja vuosina 1969–1973.[4]
Neuvostoliitosta lähteminen oli viisainta, mitä olen tehnyt koko elämässäni[5]
Stalinin tytär Svetlana Allilujeva loikkattua länteen 1967
Eikö myös Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa maissa kaiken edelle aseteta rakkaus: sosialistinen solidaarisuus tovereita, omaa maata ja vaikeuksissa olevaa toista sosialistimaata kohtaan? Eikö ilman rakkautta, ilman tuota, tarvittaessa vaikka panssarivaunuin avuksi tulevaa sosialistista solidaarisuutta, myös ylistämäni vapaus ole vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen.[6]
Antti Eskola, Tampereen yliopiston professori
"Se pelasti Euroopan rauhan estämällä Länsi-Saksan suunnitelman vallata Tshekkoslovakian suoranaisella salamasodalla".[7]
Rauhanpuolustajien pääsihteerin Mirjam Vire-Tuomisen näkemys Tshekkoslovakian miehityksestä 1968
”Siinä haudattiin perestroikaan ja uuteen ulkopolitiikkaan liittyviä mahdollisuuksia, menetettiin uudenlaisen sosialismin vaihtoehto. Tilalle vyöryi rosvokapitalismi.”[8]
Yrjö Hakasen, Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtajana vuosina 1990–2013, arvio Neuvostoliiton hajoamisesta
"”En pitänyt itseäni naiivina Neuvostoliiton suhteen. Kävin siellä ja katsoin ympärilleni jo vuoden 1965 paikkeilla, Tšekkoslovakia 1968 avasi silmiä, ja Afganistanin sotaretkeä ihmettelin.”[8]
Yrjö Hakasen, Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtajana vuosina 1990–2013, arvio Neuvostoliiton ulkopolitiikasta
Osana Suomen sodanjälkeistä ulkopolitiikkaahan oli ystävyys Neuvostoliiton kanssa, mutta minua kymmenisen vuotta nuorempi kohortti alkoi sekoittaa ystävyyslinjan ja neuvostojärjestelmän ihannoinnin keskenään!” [9]
Sadankomitean entinen puheenjohtaja Kalevi Suomelan näkemys Suomen ja Neuvostoliiton suhteista 1970-luvulla
"Kyllä minä neuvostomyönteinen olen ollut. Sitä ei sovi kieltää. Olin virallisen ulkopolitiikan linjoilla. Minulla oli paljon yhteistyötä neukkututkijoiden kanssa."[10]
Tampereen yliopiston tiedotusopin emeritusprofessori Kaarle Nordenstreng
