Ute Lemper

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ute Lemper vuonna 2008.

Ute Gertrude Lemper (s. 4. heinäkuuta 1963 Münster, Länsi-Saksa) on saksalainen laulaja, näyttelijä, lauluntekijä, tanssija ja kuvataiteilija. Hänet tunnetaan etenkin kabaree-lajityypin taitajana ja Kurt Weillin laulujen tulkitsijana.[1]

Ute Lemper varttui katolilaisessa perheessä. Hänen isänsä toimi pankinjohtajana ja äiti lauloi oopperassa.[2] Ute-tytär otti piano-, laulu- ja tanssitunteja, toimi avustajana paikallisessa teatterissa ja liittyi 16-vuotiaana jazz-rock-yhtyeeseen nimeltä Panama Drive Band.[3] Hän opiskeli kölniläisessä tanssiakatemiassa ja Max Reinhardtin draamakoulussa Wienissä.[4] 1980-luvun alussa hän alkoi esittää Länsi-Berliinissä Kurt Weillin lauluja pianistin kanssa pienissä klubeissa ja levytti niistä pienipainoksisen albumin. Se kantautui suuren Decca Records -levy-yhtiön päättäjien tietoon, ja he tekivät Lemperin kanssa sopimuksen Weillin koko tuotannon levyttämisestä.[1]

Näyttämörooleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lemper on ollut mukana muun muassa Cats-musikaalin ensimmäisessä wieniläisversiossa sekä näytellyt Sally Bowlesin roolissa Cabaret-musikaalissa Pariisissa, mistä hänelle myönnettiin Molière-palkinto.[5] Velma Kellyn roolin Chicago-musikaalissa hän teki New Yorkissa ja Lontoossa, jossa hänet palkittiin Laurence Olivier -palkinnolla. Vuonna 1991 Maurice Béjart kirjoitti baletin La mort subite Ute Lemperin tanssittavaksi. Sitä esitettiin Pariisissa ja Saksassa.[6] 1990-luvun lopulla Lemper kuitenkin jätti teatterityön.[1]

Elokuvarooleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ute Lemper näytteli Marie-Antoinetten roolissa Pierre Granier-Deferren vuonna 1989 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa L’Autrichienne. Sen jälkeen hän on näytellyt muun muassa elokuvissa Prorva (Ivan Dykhovichny 1992), Bogus (Norman Jewison 1996), Jean Galmot, aventurier (Alain Maline 1990), Peter Greenawayn Prosperon kirjat (1991), George Miltonin Appetite (1998) ja Robert Altmanin Prêt-à-Porter (1994).

Hän teki laulunumeroita Disneyn Pieni merenneito -animaation saksalaisversioon 1989 ja esiintyi Esmeraldan saksalaisäänenä vuoden 1996 elokuvassa Notre Damen kellonsoittaja.

Billboard-lehti antoi Lemperille Crossover Artist of the Year -tunnustuksen 1993–1994. Hän on levyttänyt paljon etenkin Kurt Weillin ja Jacques Brelin musiikkia ja saksalaisia kabareelauluja, tulkinnut Marlene Dietrichin ja Édith Piafin tunnetuiksi tekemiä lauluja.[7] Sooloalbumejaan varten hänelle ovat kirjoittaneet lauluja muiden muassa Scott Walker, Nick Cave, Tom Waits, Elvis Costello, Philip Glass ja Neil Hannon, ja 2000-luvulla Lemper on alkanut säveltää ja sanoittaa lauluja myös itse. Hän on esittänyt omia laulujaan konserteissa muun muassa suomalaisen Tapiola Sinfoniettan kanssa.[1]

New Yorkissa asuva Lemper on tullut tunnetuksi myös uusklassisen tyylin taidemaalarina pitämiensä näyttelyiden kautta.[7][8] Hänen omaelämäkertansa Unzensiert julkaistiin 1995.[9][1]

  • Cats (alkuperäinen saksankielinen produktio 1983)
  • Ute Lemper Singt Kurt Weill (1987)[10]
  • Life is a Cabaret (1987)[11]
  • Ute Lemper Sings Kurt Weill (1988)[12]
  • Starlight Express (musikaalin alkuperäinen saksankielinen produktio 1988)[13]
  • I Dreamed a Dream (1988)[14]
  • Crimes of the Heart (1989)
  • Die Dreigroschenoper (1990)
  • The Seven Deadly Sins (1990)
  • The Wall - Live in Berlin (1990)
  • Arielle, die Meerjungfrau (1990)[15]
  • Andrew Lloyd Webber Welterfolge (1990)[16]
  • Prospero's Books (1991)
  • Ute Lemper Live: Ihre Grossen Tournee-Erfolge (1991)
  • The Michael Nyman Songbook (1991)[17]
  • Homo Faber (1991)
  • Guarda La Fotografia (1991)
  • Illusions (1992)
  • Prorva (1992)
  • Komisch' Wetter (1992)[18]
  • Ute Lemper Sings Kurt Weill - Volume 2 (1993)
  • Espace Indécent (1993)
  • Portrait of Ute Lemper (1995)
  • City of Strangers: Songs by Sondheim, Prévert... (1995)
  • Die Eisprinzessin (1995)
  • Birds in Cages (1995)
  • Der Glöckner von Notre-Dame (1996)
  • Berlin Cabaret Songs (versions in English and German, 1996/1997)
  • Nuits Étranges (1997)
  • All That Jazz: The Best of Ute Lemper (1998)
  • Chicago (Lontoon produktio 1998)
  • Kurt Gerrons Karussell (1999)[19]
  • Punishing Kiss (2000)
  • Little Water Song (2000)
  • But One Day... (2002, Decca/Universal Classics)
  • Blood & Feathers: Live from the Café Carlyle(2005)
  • Between Yesterday and Tomorrow (2009)
  • Paris Days, Berlin Nights (2012)
  • Forever: The Love Poems of Pablo Neruda (2013)
  1. a b c d e Hannu Harju: Elämän tummien sävyjen tulkki. Ute Lemper vierailee solistina Tapiola Sinfoniettan Euroopan-kiertueella. Kurt Weillin musiikilla maineeseen noussut laulaja korostaa kivun ja kaipauksen merkitystä 19.2.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.12.2013.
  2. Ute Lemper University of Southern California. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 25.12.2013.
  3. Ute Lemper: ”I Was Never a Punk Person” (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Ute Lemper Biography, Decca Music Group (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Ute Lemper: Last Tango in Berlin 14.12.2013. Cabaret 313. Arkistoitu 26.12.2013. Viitattu 25.12.2013.
  6. Sonya Shelton: Lemper, Ute Encyclopedia.com. Viitattu 25.12.2013.
  7. a b Ben Neutze: Ute Lemper: 'What inspires me is basically life' – interview 11.9.2013. Australia Culture Blog, The Guardian. Viitattu 25.12.2013.
  8. Andrew Gans: Ute Lemper—Singer and Painter—Returns to NYC, May 2 2.5.2002. Playbill Club. Viitattu 25.12.2013.
  9. Lemper, Ute. Unzensiert. Berlin: Henschel, 1995. ISBN 978-3-89487-213-7
  10. Bayer Records: BR 100 018
  11. CBS Records 460493
  12. Decca/PolyGram Records 425 204
  13. CBS Records 462585
  14. CBS 651425
  15. Polydor/PolyGram Records 847 642
  16. Polydor/PolyGram Records 843 648
  17. Decca/PolyGram Records 425 227
  18. Mood Records 6392
  19. Red Moon/WEA 3984-27075

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Ute Lemper