Urheiluvuosi 1955
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1945 • 1946 • 1947 • 1948 • 1949 • 1950 • 1951 • 1952 • 1953 • 1954 – 1955 – 1956 • 1957 • 1958 • 1959 • 1960 • 1961 • 1962 • 1963 • 1964 • 1965 |
| Vuodet |
| 1952 • 1953 • 1954 – 1955 – 1956 • 1957 • 1958 |
Urheiluvuosi 1955 käsittelee vuoden 1955 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden voitti kolmannen kerran urallaan Argentiinan Juan Manuel Fangio.[1]
- Formula 1:n kaksinkertainen maailmanmestari Alberto Ascari kuoli 26.5. harjoituksissa Monzan radalla. Neljä päivää aiemmin hän oli Monacon GP:ssä syöksynyt autollaan satama-altaaseen mutta selviytynyt sieltä ehjänä.[2]
- Le Mansin 24 tunnin ajossa 11.6. autourheiluhistorian pahimmassa onnettomuudessa kuoli yli 80 ihmistä Pierre Leveghin auton osien lennettyä katsomoon, kun hän ja Lance Macklin olivat törmänneet toisiinsa yrittäessään ohittaa varikolle kääntynyttä Mike Hawthornia. Kilpailua jatkettiin onnettomuudesta huolimatta ja voittoon ajoi Hawthorn parinaan Ivor Bueb.[3][4]
Golf
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Masters-turnauksen voitti yhdysvaltalainen Cary Middlecoff.[5]
- Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti isäntämaan Jack Fleck.[5]
- Britannian avoimen turnauksen voitti toisena vuonna peräkkäin australialainen Peter Thomson.[5]
- PGA-mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Doug Ford.[6]
- Ryder Cupin voitti seitsemännen peräkkäisen kerran Yhdysvallat.[6]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut Saksassa. Mestaruuden voitti Kanada, jota edusti seurajoukkue Penticton V's. Hopeaa sai Neuvostoliitto, joka hävisi ratkaisuottelussa Kanadalle 0–5. Pronssille sijoittui Tšekkoslovakia.[7]
- Stanley Cupin voitti Detroit Red Wings.[8]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Meksikolainen Raton Macías voitti NBA:n avoimeksi julistaman ammattinyrkkeilyn kääpiösarjan maailmanmestaruuden tyrmäämällä thaimaalaisen Chamroen Songkitratin 11. erässä 9.3. San Franciscossa.[9]
- Ammattinyrkkeilyn välisarjan maailmanmestaruus vaihtoi omistajaansa kahdesti, kun 1.4. Bostonissa Tony DeMarco voitti 14. erän teknillisellä tyrmäyksellä Johnny Saxtonin mutta hävisi 10.6. Syracusessa Carmen Basiliolle teknillisellä tyrmäyksellä 12. erässä.[10]
- Rocky Marciano puolusti ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruuttaan voittamalla englantilaisen Don Cockellin yhdeksännen erän teknillisellä tyrmäyksellä 16.5. San Franciscossa sekä raskaan keskisarjan maailmanmestaruutta hallussaan pitäneen maanmiehensä Archie Mooren yhdeksännen erän tyrmäyksellä 21.9. New Yorkissa.[11]
- Wallace "Bud" Smith voitti ammattinyrkkeilyn kevyen sarjan maailmanmestaruuden ottamalla pistevoiton James Carterista 29.6. Bostonissa.[12]
- Parin vuoden ottelutauolta palannut Sugar Ray Robinson voitti ammattinyrkkeilyn keskisarjan maailmanmestaruuden tyrmäämällä Carl ”Bobo” Olsonin toisessa erässä 9.12. Chicagossa.[13]
Pikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Yleisluistelun miesten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti ruotsalainen Sigvard Ericsson.[14]
- Yleisluistelun naisten maailmanmestaruuskilpailut. Mestaruuden voitti neuvostoliittolainen Rimma Žukova.[15]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Keski-Euroopan mäkiviikon 1954–1955 voitti ensimmäisenä suomalaisena Hemmo Silvennoinen.[16]
Pyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Italian ympäriajon voitti kolmannen kerran urallaan isäntämaan Fiorenzo Magni.[17]
- Ranskan ympäriajon voitti kolmannen peräkkäisen kerran isäntämaan Louison Bobet.[18]
Taitoluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa mestaruuden voittivat yhdysvaltalainen Hayes Alan Jenkins kolmannen peräkkäisen kerran, yhdysvaltalainen Tenley Albright toisen kerran urallaan, pariluistelussa Kanadan Frances Dafoe / Norris Bowden toisen peräkkäisen kerran sekä jäätanssissa Ison-Britannian Jean Westwood / Lawrence Demmy viidennen peräkkäisen kerran.[19]
Tennis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti järjestäjämaan Ken Rosewall toisen kerran urallaan ja naisten kaksinpelin hänen maannaisensa Beryl Penrose.[20]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Tony Trabert toisen kerran peräkkäin ja naisten britti Angela Mortimer.[21]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Tony Trabert ja naisten yhdysvaltalainen Louise Brough neljännen kerran urallaan.[22]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Tony Trabert ja naisten yhdysvaltalainen Doris Hart toisen kerran peräkkäin.[23]
- Davis Cupin voitti Australia.[24]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
- Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pihlaja, s. 123
- ↑ Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit. (2. painos) WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6
- ↑ Raevuori, Antero; Arponen, Antti O. & Hannus, Matti: Urheilu 2000 - osa 2, s. 83–85. WSOY, 1994. 951-19378-X
- ↑ Raevuori, Antero: Mercedes kylvi kuolemaa vuonna 1955: Le Mansin autourheilukisa vaati yli 80 kuolonuhria Seura. 17.6.2018. Viitattu 26.9.2018.
- ↑ a b c Pihlaja, s. 151
- ↑ a b Pihlaja, s. 152
- ↑ Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 42–44. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8
- ↑ Pihlaja, s. 262
- ↑ Lounasheimo, s. 711
- ↑ Lounasheimo, s. 704
- ↑ Lounasheimo, s. 304–305, 316, 697
- ↑ Lounasheimo, s. 706
- ↑ Lounasheimo, s. 276–277, 701
- ↑ Pihlaja, s. 549
- ↑ Pihlaja, s. 551
- ↑ Pihlaja, s. 444
- ↑ Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 604
- ↑ Pihlaja, s. 707–708
- ↑ Pihlaja, s. 739
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1955 Wikimedia Commonsissa
