Työväenyhdistys

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Työväenyhdistys on järjestö, joka kuuluu työväenliikkeeseen paikallisena, alueellisena tai työpaikkakohtaisena järjestönä. Työväenyhdistykset ovat kuuluneet useimmiten poliittisiin työväenpuolueisiin, ei ammattiyhdistysliikkeeseen.

Työväenyhdistyksiä perustettiin 1800-luvulla edistämään työntekijäin yhteistyötä, parantamaan oloja ja levittämään sivistystä. Suomen ensimmäinen työväenyhdistys oli Viktor Julius von Wrightin vuonna 1883 perustama Helsingin työväenyhdistys. Helsinkiin muodostui myöhemmin myös työväenyhdistysten keskusjohto. Samana vuonna perustettiin myös Vaasan työväenyhdistys. Vuonna 1886 perustettiin Oulun työväenseura ja vuotta myöhemmin Porin, Savonlinnan, Tampereen ja Turun työväenyhdistykset. Niiden alaisuuteen syntyi pian myös ammattiosastoja. Vuonna 1895 Suomessa oli jo yli 30 työväenyhdistystä. Näin syntynyttä porvarillista työväenliikettä kutsuttiin Viktor Julius von Wrightin mukaan wrightilaiseksi työväenliikkeeksi.

1900-luvun vaihteessa Suomeen perustettiin yhä enemmän tehtaita, mikä synnytti uuden väestöryhmän, palkansaajat. Tämän ryhmän oikeuksia sekä etuisuuksia varten ryhdyttiin perustamaan ensin suurimpiin kaupunkeihin työväenyhdistyksiä ja järjestäytyminen levisi nopeasti kaikkialle maahan. 1900-luvun alussa työväentaloja pystytettiin Suomessa mittava määrä, moniin kuntiin ja pienempiinkin kyliin. Tampereen työväenyhdistys rakennutti Suomen ensimmäisen kivirakenteisen työväentalon, Puistotornin 1900-luvun alussa.

Suomen työväenyhdistykset perustivat ensimmäiseksi työväen valtuuskunnan, joka keskittyi ajamaan äänioikeuden saamista työväestölle, 10-tuntista työpäivää ja yleistä koulupakkoa sekä maksutonta kansakoulupohjaista kouluopetusta. Ohjelmassa oli myös irtolaisten kiinnittäminen maahan ja ammattientarkastajain määrän lisääminen.

Työväenyhdistysten edustajakokoukset (työväen edustajain kokoukset) olivat valtakunnallisia tapaamisia. Kolmannessa työväenedustajain kokouksessa Turussa 1899 perustettiin Suomen työväenpuolue, joka Forssan kokouksessa 1903 muutti nimensä Suomen sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi.

1900-luvun alussa työväenliikkeestä tuli maassa merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Työväenyhdistysten ohella maahan syntyi työväenliikkeen muodostamia kulttuurisia yhteisöjä, kuten työväen urheiluseurat (keskusliittoina TUL ja TUK), osuusliikkeet ja ammattiliitot.