Turuhanskin piiri

Turuhanskin piiri (ven. Туруха́нский райо́н, Turuhanski raion) on paikallinen itsehallintoalue Krasnojarskin aluepiirin luoteisosassa Venäjällä. Vuonna 1928 perustetun piirin pinta-ala on 211 200 neliökilometriä^[1] ja asukkaita on 20 700 henkeä (vuonna 2007)^[2]

Piiriin kuuluu Igarkan kaupunki, Svetlogorskin taajama sekä 5 maalaiskuntaa: Bor, Turuhansk, Verhneimbatsk, Vorogovo ja Zotino. Hallinnollinen keskus on Turuhanskin kylä.

Seudun halki virtaa Jenisei, joka on myös tärkein liikenneväylä. Piirikeskuksesta on matkaa aluepiirin pääkaupunkiin Krasnojarskiin 1 474 kilometriä.

Alueen kanta-asukkaita ovat ketit, selkupit ja evenkit, jotka nykyään muodostavat 11 % väestöstä. Ensimmäiset venäläiset saapuivat 1600-luvun alussa. Vuonna 1672 perustettiin Novaja Mangazejan kaupunki (nykyinen Turuhansk), josta vuonna 1735 tuli kihlakunnan ja myöhemmin piirikunnan keskus. Vuonna 1780 kaupunki sai nimen Turuhansk. Seutu toimi Jemeljan Pugatšovin talonpoikaiskapinallisten, dekabristien, Puolan kapinallisten ja vallankumouksellisten puolueiden jäsenten karkotuspaikkana. Vuonna 1930 Turuhanskin piiristä erotettiin Taimyrin ja Evenkian piirikunnat. Vuoteen 1953 saakka alueella oli vankileirejä.

Suurin tuotantolaitos on Svetlogorskin luona sijaitseva Kureikan vesivoimalaitos. Viime aikoina on alettu hyödyntää Vankorin öljy- ja kaasuesiintymää. Perinteisiä elinkeinoja ovat poronhoito, metsästys ja kalastus sekä keräilytalous. Alkuperäisväestö kärsii huomattavista taloudellisista, sosiaalisista ja terveysongelmista.