Traunviertel

Traunviertel Traunkreis
Traunviertel Ylä-Itävallan kartalla
Koordinaatit: 47° 50′ 0″ N, 14° 5′ 0″ E
Valtio	Itävalta
Osavaltio	Ylä-Itävalta
Hallinto
– suurin kaupunki	Linz
Pinta-ala	2 516,43 km2[1][2] tai 3 670,53[3] km²
Väkiluku (2019)	237 884[2][4] tai 256 701[3]
Lyhenteet
– NUTS	AT315[1][2]
traunviertel.at
Infobox OK

Traunviertel, myös Traungau^[5] (kutsutaan myös Traunkreis^[6], kirjaimellisesti: Traunneljännes t. Traunkvartal) on perinteinen hallinto- ja erillinen kulttuurialue Itävallan luoteisessa^[7] Ylä-Itävallan osavaltion kaakkoisosassa.^[3] Tämän Traunjoen valuma-alueella sijaitsevan ja joen mukaan nimensä saaneen historiallisen maakunnan nykyinen laajuus virallistettiin 1800-luvulla. Alueen nimi on perinteinen ja kansankielinen ja sen vuoksi sen rajat vastaavat vain karkeasti poliittisten tai hallinnollisten yksikköjen rajoja.^[6]

Traunviertel on suurin Ylä-Itävallan neljästä erillisestä luonnon- ja kulttuurialueesta, joihin kuuluvat vielä Innviertel, Hausruckviertel ja Mühlviertel.^[6] Traunjoesta itään Enssiin saakka ulottuva^[8] historiallinen Traunviertel rajoittuu luoteessa Hausruckvierteliin, etelässä Salzburgiin ja Steiermarkiin sekä Ala-Itävaltaan, tarkemmin Mostvierteliin.^[6] Maantieteellisesti Traunviertel on Salzkammergutin itävaltalainen osa^[3] sisältäen sen itäosat.^[6] Täällä sijaitseva Ylä-Itävallan pääkaupunki Linz on alueen suurin ja kivääreistään tunnettu Steyr toiseksi suurin kaupunki.^[9]

Alun perin Traunviertel ulottui Tonavaan, Ennsiin, Alppien reunukseen ja Hausruckin kukkuloille asti, mutta nykyisin se kattaa Gmundenin ja Vöcklabruckin piirien lounaisalueet. Traungau on osa Traunvierteliä ja Wels-Lambach Hausruckvierteliä. Edelleen Traunvierteliin kuuluu Tonavan, Ennsin, Alppien ja Hausruckin välinen ala-Traunin, Welser Heide- ja Traun-Enns-Riedelland alueita, joiden korkeus merenpinnasta on 80:stä 300-400:aan metriin.^[5] Yhdessä pohjoisten kalkkikivi-Alppien (0,96% alueen pinta-alasta^[3]) ja Salzkammergutin vuorten, Wolfgangsee-, Attersee-, Traunsee- ja Hallstätter See-järvien, Hallstatt, Scharnstein, Gosau, Bad Goisern, Ebensee, Bad Ischl, Almtal kuntien ja Kalkki-Alppien kansallispuiston kanssa aluetta pidetään Itävallan kauneimpana. Se on tunnettu myös perinteisistä paikallisista tuotteistaan, kuten Gmundenin keramiikasta ja Bad Ischlin suolapitoisista lähteistä ja kylvyistä.^[10]

Traunviertelin jäätikön moreenijäämistä muokkautunut maaperä on yksi Itävallan parhaimmista ja alueen hedelmällisillä pelloilla viljellään vehnää, ohraa, sokerijuurikasta ja maissia. Alueen pinta-alasta 55,98% on metsää ja 23,65% peltoja että laitumia.^[3] Traunviertel on tärkeä talousalue ja lukuisat teollisuuskeskukset kuten Linz, Steyr, Traun, Wels, Lambach, Vöcklabruck, Lenzing jm. sijaitsevat alueen pääliikennereittien Westbahn, West Autobahn ja Linz-Salzburg-päätien varrella. Poliittisesti Traunviertel koostuu neljästä piiristä: Steyr-Land, Gmunden, Kirchdorf an der Krems ja Steyr (kaupunki).^[3] Steyriä ja Kirchbergiä pidetään portteina Salzkammergutiin ja Kalkalpenin kansallispuistoon. Alueen kaupunkien tavoitteita on muunnettu vuosisatojen ajan Steiermarkin (Eisenwurzen) rautamalmin jalostuksen ja kaupankäynnin mukaan. Tunnettuja kylpylöitä Traunviertelissä ovat Bad Schallerbach, Bad Hall ja Bad Wimsbach-Neydharting, historialliskulttuurisia nähtävyyksiä ovat Schlierbachin ja Kremsmünsterin luostarit, Ennsin kaupunki ja Pyhän Florianin luostari lähempänä Linziä.^[5] Pohjoinen Traunviertel koostuu pääasiassa lähiöistä, moottoriteistä, Hörsching-lentokentästä ja Ansfelden-Haidin ympärille keskittyneistä ostoskeskuksista.

Muinaisista ajoista lähtien Traunseen ja Hallstattin väliltä löydetyt kivisuolaesiintymät tuottivat niin paikallista tärkeintä rikkautta, kivisuolaa, kuin huomattavia tuloja alueen omistajille. Alueen kehittämistä auttoi huomattavasti Tonava, josta tuli tärkeä kuljetusväylä.^[11] Jo ennen ajanlaskun alkua seudulla arvellaan olleen vilkas suolakaivos, joka teki Hallstattista taloudellisen ja kaupallisen keskuksen. Alun perin alue oli Traungaun maakreivien omaisuutta ja kuului Steiermarkin herttuakuntaan vuoteen 1254 saakka.^[3] Böömin kuninkaan Ottokar II:n ja Unkarin kuninkaan Béla IV:n välisessä Ofenin perustamissopimuksessa vuonna 1254 Traunviertel erotettiin Steiermarkista ja siitä tuli "Ennsin yläpuolella olevan maan" eli nykyisen Ylä-Itävallan historiallinen ydin.^[12]

Suolan tuotannon arvellaan hiipuneen Aleksanteri Suuren aikoina, mikä todennäköisesti johtui luonnonkatastrofista. Mutta muutaman vuosisadan päästä, roomalaisten aikana, Hallstattista tuli jälleen tunnettu ja suosittu.^[8] Onni kääntyi uudestaan 1800-luvun alussa, kun suola yhtäkkiä loppui. Kun sitä ei ollut kaupallisesti saatavana, suolakylpy korvasi sen.^[11] Vuorten ja järvien välinen Traunviertelin alue tuli suosituksi taiteilijoiden, runoilijoiden ja säveltäjien keskuudessa. Menestyneet kauppiaat ja aristokraatit houkuttelivat sinne luovia vaikuttajia, jotka vuorostaan ylistivät suolakylpyjä ja niiden parantavia ominaisuuksia. Vähitellen alue muuttui lomakohteeksi, jossa Bad Ishlin vuoristomuta- ja balneologisen kuntoutuksen keskus sekä Salzkammergutin lomakeskusalue alkoivat vastaanottaa vieraita ympäri vuoden.^[11]

Hallstatt-Dachsteinin kulttuurimaisema sisällytettiin vuonna 1997 Unescon maailmanperintöluetteloon^[11] ja sen kuuluisat suolakaivokset ovat maailman vanhimpia.^[8]

Habsburgit, etenkin Traunviertelissä useita kymmeniä kesiä viettänyt keisari Frans Joosef I, tekivät Bad Ischlistä itselleen biedermeier-ajan terveyskeskuksen ja kesäasuinpaikan. Frans Joosef tapasi siellä Baijerin Elisabetin eli Sissin ja rakastui häneen, ja he menivät kihloihin vuonna 1853.^[9] Rakennuksesta, jossa kihlaus solmittiin, tuli kaupungin museo. Ulkoministeri ja Serbian fanaattinen vastustaja Leopold von Berchtold saapui keisarilliseen huvilaan 28. heinäkuuta 1914. Hän toi keisarille uutisen siitä, että Serbia oli hyökännyt Itävalta-Unkariin, ja pyysi hallitsijaa allekirjoittamaan sodanjulistuksen Serbialle, silläkin uhalla että se johtaisi suurvaltojen väliseen sotaan.^[13] Tämä oli ensimmäisen maailmansodan alku. Berchtoldin arvellaan keksineen esittämänsä raportin, joka poistettiin välittömästi sotajulistuksesta, kun ministeri oli saapunut takaisin Wieniin. Lähes 66 vuotta tuolloin hallitsijana toiminut Frans Joosef lähti julistuksen jälkeisenä päivänä Bad Ischlistä koskaan palaamatta.^[8] Nykypäivänä huvila kuuluu edelleen Habsburgien perillisille.^[11]

Bad Ischl on historiansa aikana herättänyt maailmanyhteisön huomion kuuluisilla vierailijoillaan. Joukossa oli Itävallan ulkoministeri Klemens von Metternich, joka hoiti Euroopan poliittisen uudelleenjärjestelyn Napoleonin sodan jälkeen vuonna 1815. Vuonna 1827 tiedoitettiin paikallisten suolakylpyjen parantaneen maineikkaan sotapäällikön, arkkiherttuan Franz Karl Joseph von Habsburgin ja hänen vaimonsa Sophien hedelmättömyyden. Franz Lehár, operettien Iloinen leski ja Hymyn maa säveltäjä, esiintyi ja vietti elämänsä viimeiset hetket Bad Ischlissä. Nykyisin Itävallan musiikkifestivaaleista tunnetuimpia ovat heinä–syyskuussa siellä järjestettävät Operetta-festivaalit. Bad Ischlissä asuivat myös näyttelijä ja operettien tenori Alexander Girardi sekä näyttelijä Katharina Schratt, jolla oli pitkäaikaiset yksityiset suhteet keisari Frans Joosefiin^[9] ja jolle keisari käski Kaiserville-kesäasuntonsa lähistölle rakentaa talon ja niiden väliin salaisen polun.^[11]

Toisen maailmansodan aikana Traunviertelin Ebenseen kuntaan perustettiin natsi-Saksan Mauthausen-Gusenin keskitysleirin Ebensee-haaraleiri.^[11]

• 
  Franz Lehárin huvila
• 
  Alexander Girardin huvila
• 
  Steyr Ennsin rannalla.
• 
  Traunfall-vesiputous
• 
  Gosau
• 
  Traunsee
• 
  Schlierbach

• Bundesgesetzblatt für die Republik Österreich (Itävallan tasavallan Liittovaltion lakilehti) verwaltung.steiermark.at. 24.6.2013. (saksaksi)