Sokerijuurikas
| Sokerijuurikas | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
| Alaheimo: | Betoideae |
| Suku: | Juurikkaat Beta |
| Laji: | vulgaris |
| Muunnos: | altissima |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Beta vulgaris var. altissima |
|
Sokerijuurikas (Beta vulgaris var. altissima, syn. Beta vulgaris var. saccarifera) on juurikkaan muunnos, jota viljellään sokerin valmistamiseksi. Parhaiden lajikkeiden juurissa on sokeripitoisuus yli 20 %. Sokerijuurikkaan korjuussa saadaan sivutuotteena kasvin maanpäälliset osat eli naatit, joita voidaan käyttää rehuksi. Myös juurikasleike on hyvää rehua. Sivutuotteena sokerinvalmistuksessa saadaan myös melassia, jota voidaan käyttää muun muassa alkoholiteollisuuden raaka-aineena.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksalainen apteekkari Andreas Marggraf havaitsi vuonna 1747, että juurikkaasta voitiin uuttaa samanlaista sokeria, jota siihen saakka oli saatu ainoastaan sokeriruo’osta. Pian tämän jälkeen hänen oppilaansa Franz Karl Achard ryhtyi tutkimaan kasvin eri muunnoksia etsiäkseen kaikkein sokeripitoisimman kannan ja jalostamaan sitä. Suuremmassa mitassa sokerijuurikasta alettiin viljellä vasta sen jälkeen, kun kauppayhteydet Ranskan ja Karibian alueen välillä katkesivat 1800-luvun alussa Napoleonin sotien vuoksi.[1]
Sokerijuurikkaan viljely
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sokerijuurikas on kaksivuotinen kasvi. Ensimmäisenä vuonna siihen kehittyy vain lehtiruusuke sekä vararavintoa sisältävä juuri. Jos se jätetään kasvamaan toiseksi vuodeksi, siihen muodostuu korkea kukintovarsi ja lopulta siemeniä, mutta samalla juuri menettää vararavintonsa. Tämän vuoksi viljelyksillä juurikkaat korjataan jo ensimmäisen vuoden syksyllä. Joskus sokerijuurikas saattaa kukkia jo ensimmäisenä vuotena, mikä pienentää satoa. Nykyisillä pitkälle jalostetuilla lajikkeilla näin kuitenkin käy hyvin harvoin.[1]
Noin 40 % maailmassa tuotetusta sokerista saadaan sokerijuurikkaasta, 60 % sokeriruo’osta. Sokerijuurikasta viljellään eniten Ukrainassa, Venäjällä, Ranskassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Keski-Euroopassa se tuottaa parhaimmillaan 10 tonnia sokeria hehtaaria kohti, Suomessa yleensä 5–6 tonnia. Kaikista Suomessa viljellyistä kasveista sokerijuurikas tuottaa eniten ravintoenergiaa viljeltyä pinta-alaa kohti.[1]
| Sija | Valtio | Tuotanto (miljoonissa tonneissa) |
|---|---|---|
| 1 |  Venäjä |
39,2 |
| 2 |  Ranska |
33,6 |
| 3 |  Yhdysvallat |
29,8 |
| 4 |  Saksa |
22,8 |
| 5 |  Turkki |
16,5 |
| 6 |  Kiina |
12,1 |
| 7 |  Ukraina |
10,8 |
| 8 |  Puola |
10,6 |
| 9 |  Egypti |
10,0 |
| 10 |  Britannia |
8,0 |
| Yhteensä | Maailma | 250,2 |
| Lähteet: FAO [2] | ||
Viljely Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisenä sokerijuurikasta viljeli Suomessa Voipaalan kartanossa J. U. S. Gripenberg.[3] Sokerijuurikkaan viljely alkoi Suomessa varsinaisesti vasta 1918.
Sokerijuurikasta viljellään Etelä- ja Keski-Suomessa. Sokerijuurekkaan viljelyn kannattavuus Suomessa riippuu EU:n päätöksistä.[4] Vuonna 2005 sen pelättiin loppuvan kokonaan.[5] Suomen sokeriviljelyn tulevaisuuteen vaikuttaa myös se, että Cultor on myyty Tanskaan.[6]
Syksyllä 2007 maatalousministeriö lupasi tarvittaessa kompensoida EU:n päätöksiä nostamalla kansallista tukea, jotta sokerin viljely ei loppuisi Suomesta kokonaan.[7] Suomesta ei kuitenkaan lakkautettu kaikkia jalostavia tehtaita. Vuonna 2008 Danisco myi sokeriliiketoimintansa Nordzuckerille.
Suomessa esiintyy sokerijuurikkaaseen kystoja muodostavina tuholaisina yleisimpänä valkojuurikasankeroinen (Heterodera schachtii) ja harvinaisempana keltajuurikasankeroinen (Heterodera betae).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, viljelyskasvit ihmisen palveluksessa, s. 197–198. WSOY, 1997. 951-0-21295-4
- ↑ Statistics Food and Agriculture Organisation. Arkistoitu 13.7.2011.
- ↑ Virrankoski, Pentti: Suomen taloushistoria: Kaskikaudesta atomiaikaan, s. 111. Otava, 1975. ISBN 951-1-02057-9
- ↑ Juha Korkeaoja tapasi viljelijöitä Huittisissa: Sokerijuurikas vaakalaudalla Lalli. Arkistoitu 11.5.2006. Viitattu 30.3.2008.
- ↑ Salatut tiedot julki: suurimmat maataloustuet tosirikkaille 14.11.2005. YLE A-piste. Arkistoitu 27.3.2008. Viitattu 30.3.2008.
- ↑ Elinvoimainen maatalous antaisi suojan ilmastonmuutosta vastaan Turun Sanomat 3.2.2007.[vanhentunut linkki]
- ↑ Anttila kehotti viljelijöitä jatkamaan sokerintuotantoa 29.9.2007. Taloussanomat.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]