Theopompos

Theopompos (m.kreik. Θεόπομπος, lat. Theopompus; s. n. 380 eaa.) oli antiikin kreikkalainen historioitsija ja reettori.

Theopompos oli kotoisin Khioksesta. Varhaisessa nuoruudessaan Theopompos vaikuttaa viettäneen jonkun aikaa Ateenassa yhdessä isänsä kanssa, joka oli karkotettuna spartalaismielisyytensä vuoksi. Ateenassa hänestä tuli Isokrateen oppilas, ja hän eteni nopeasti retoriikassa. Isokrateen kerrotaan sanoneen, että Eforos olisi tarvinnut kannuksia mutta Theopompos suitset (Cicero, Brutus, 204). Täsmälleen samaa tarinaa kerrotaan Platonista, jonka kerrotaan sanoneen samaa koskien Ksenokratesta ja Aristotelesta.

Theopompos vaikuttaa kirjoittaneen ensin epideiktisiä puheita, jossa hän oli niin taitava, että sai joskus vuosina 352–351 eaa. puhujapalkinnon, jonka Artemisia II Karialainen myönsi miehensä kunniaksi, vaikka itse Isokrates oli kilpailijoiden joukossa. Opettajansa neuvosta hänestä tuli lopulta historioitsija, sillä hän sopi siihen laajan ihmsten ja paikkojen tuntemuksensa vuoksi. Aleksanteri Suuren avulla hän saattoi palata Khiokselle vuonna 333 eaa., ja hän toimi jonkun aikaa synnyinkaupunkinsa aristokraattisen puolueen yhtenä johtajana. Aleksanterin kuoltua hänet karkotettiin uudelleen ja hän pakeni Ptolemaioksen luo Egyptiin. Siellä hän sai jossain määrin kylmän vastaanoton. Hänen kuolemansa ajankohtaa ei tiedetä.

Theopompoksen teoksia ei ole säilynyt nykyaikaan ^[1]. Ne olivat enimmäkseen historiallisia. Monet myöhemmät kirjailijat ovat lainanneet niitä. Teoksiin kuuluvat:

• Epitome Herodotoksen Historiasta (autenttisuus kiistetty)
• Hellenit, Kreikan historia 12 kirjassa (411–394 eaa.)
• Filippoksen historia
• Kirje Aleksanterille