Eforos Kymeläinen

Eforos Kymeläinen (m.kreik. Ἔφορος ὁ Κυμαῖος, Eforos ho Kymaios, lat. Ephorus Cumaeus; n. 400-330 eaa.) oli antiikin kreikkalainen historioitsija. Hän oli kotoisin Kymestä, Aioliista, Vähästä-Aasiasta.

Eferos oli yhdessä historioitsija Theopompoksen kanssa Isokrateen oppilas. Hän opiskeli tämän alaisuudessa retoriikkaa. Hän ei kuitenkaan vaikuta olleen kovin menestyksekäs puhetaidossa, ja kerrotaan, että hän aloitti kirjallisuuden ja historian opiskelun Isokrateen itsensä suosituksesta.

Hänen elämästään ei tiedetä paljon muuta, paitsi Plutarkhoksen maininta siitä, että hän kieltäytyi kutsusta vierailla Aleksanteri Suuren hovissa.

Eforos kirjoitti 29 kirjaa käsittävän ensimmäisen maailman historian. Se alkoi herakleidien paluusta Peloponnesokselle, joka oli ensimmäinen todistettu historiallinen tapahtuma. Hänen poikansa Demofilos muokkasi teosta myöhemmin ja lisäsi siihen 30:nnen kirjan. Se sisälsi selonteon Ateenan ja Spartan välisistä sodista ja päättyi siihen, kun Makedonian Filippos II valloitti Perinthoksen vuonna 340 eaa.

Teoksen jokainen kirja oli itsenäinen, ja sisälsi otsikon ja johdannon. Eforos käytti lähteitä hyväkseen kriittisesti, ja hänen teostaan luettiin ja ylistettiin paljon. Diodoros Sisilialainen ja muut myöhemmät historioitsijat käyttivät sitä hyväkseen laajalti. Strabon laittaa paljon painoa hänen tekemilleen maantieteellisille tutkimuksille, ja ylistää häntä ensimmäisenä, joka erotti historialliset asiat pelkistä maantieteen kuvauksista. Geografikassaan Strabon lainaa Eforosta kertoessaan kreetalaisten täysi-ikäistymiseen liittyvistä rituaaleista, jotka liittyvät Zeuksen ja Ganymedeen myyttiin. Polybios kehuu hänen tietämystään merisodankäynnistä, mutta pilkkaa hänen kuvauksiaan Leuktran (371 eaa.) ja Mantineian (362 eaa.) taisteluista sanoen, että hän on täysin tietämätön maalla käydyn sodan luonteesta.

Häntä on ylistetty myös siitä, että hän veti tiukan rajan myyttisten ja historiallisten asioiden välille.^[1] Hän ymmärsi myös, että vaikka ylenpalttiset yksityiskohdat lisäävätkin kerronnan tehoa, ne myös saattavat kerrotut historialliset tosiasiat epäilyksen alaisiksi. Hän kuitenkin uhrasi totuuden usein retorisille ilmaisuille. Dionysios Halikarnassoslaisen mukaan hän ja Theopompos olivat kuitenkin ainoat historioitsijat, joiden kieli oli täsmällistä ja viimeisteltyä.

Muita hänen nimiinsä laitettuja teoksia ovat:

• Tutkielma keksinnöistä
• Hyvien ja pahojen asioiden kunnioittamisesta
• Huomionarvoisista asioista eri maissa
• Tutkielma maastani, Kymen historiasta
• Essee tyylistä, Eforoksen ainoa retorinen teos, jonka reetori Theon mainitsee