Qaf

Qaf (arab. سورة ق‎, suom. Q:n suura) on Koraanin 50. suura. Se sisältää 45 jaetta.

Suura alkaa Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksen mukaan seuraavasti:^[2]

1. Q. Kautta jalon Koraanin"
2. Ihmiset ihmettelevät sitä, että heille on tullut varoittaja heidän omasta joukostaan, ja uskottomat sanovat: "tämäpä ihmeellistä".

Karl-Heinz Ohlig katsoo, että Koraanin suurat jakautuvat kolmeen, osittain päällekkäiseen ryhmään. Vanhimmassa ryhmässä tärkeimpänä hahmona on nimetön profeetta, joka nähtävästi on Mooses tai Jeesus. Tämän ryhmän tekstit ovat sisällöltään kristillisiä. Seuraavassa ryhmässä tekstit ovat edelleen kristillisiä, mutta keskushahmona on nimetön arabiprofeetta. Viimeisessä vaiheessa tämä profeetta välittää aivan uusia, Raamatun sanasta poikkeavia ilmestyksiä. Samalla Koraani nähdään lopullisena totuutena eikä enää vahvistuksena aikaisemmille kirjoituksille. Vasta tässä vaiheessa kyse on uudesta uskonnosta, islamista.^[1] Suuran 50 varoittaja on nimetön arabiprofeetta ("heidän omasta joukostaan") ja kuuluisi siten keskimmäiseen ryhmään.

Alkukirjan Q on niin sanottu "muqatta'at" eli Koraanin mystinen kirjainyhdistelmä. Sellainen esiintyy yhteensä 29 suuran alussa. 900-luvulla Tabari esitteli useita teorioita kirjainten HM tulkinnasta. Hän luettelee seuraavia annettuja selityksiä: kirjaimet eivät liity tosiinsa, vaan viittaavat Jumalan kahteen nimeen; kyseessä on Jumalan esittämä kirous ja yksi hänen nimistään; kyseessä on yksi Koraanin nimistä; ne ovat aakkosten kirjaimia; se on suuran nimi. Tabari itse ratkaisee kirjainten arvoituksen siten, että mystiset kirjaimet ovat toisistaan irrallisia ja tarkoittavat useita eri asioita, niiden joukossa Jumalan kaikki nimet ja hänen ominaisuutensa. ^[3] Jaakko Hämeen-Anttila puolestaan katsoo, että kirjainten tarkoituksena on vain luoda otollista tunnelmaa Koraanin sanoman vastaanottamiselle. ^[4]

Christoph Luxenberg on hakenut niiden ratkaisua syyrialais-antiokialaisen kirkon perinteestä. Liturgiseen rukouskirjaan merkittiin lyhenteillä jumalanpalvelustekstien esittämistapa. Lyhenteet viittasivat muun muassa siihen, millä sävelmällä aloituspsalmi kuului laulaa, mikä psalmi oli kyseessä tai oliko mukana vuorolaulua. Kirjaimet voisivat siten olla viittauksia tiettyyn aloituspsalmiin, ja suura itse olisi varhaiskristillinen hartausteksti. Luxenbergin mukaan kirjan Q voi viitata psalmiin ja tulla sanasta "qaddish" (Pyhä Hän on/olkoon). ^[5]

Jakeet 2–5 ovat polemiikkia uskottomia vastaan, 6–18 esittävät Jumalan tunnusmerkkejä luonnossa ja historiassa ja jakeet 19–35 kuvailevat tuomiopäivää. Suura päättyy yleisiin kehotuksiin ylistää Jumalaa. Jakeet 39–40 lausuvat: "ylistä Herrasi kunniaa ennen auringon nousua ja ennen sen laskua, ja yölläkin ylistä Häntä ja vielä kumarrettuasi". Hämeen-Anttilan mukaan tämä osoittaa, että yörukoukset kuuluivat vanhempaan käytäntöön.^[6] Vastaavia kehotuksia on suurissa 51, 52 ja 73.

• Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 2008. ISBN 952-9842-15-5
• Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio.
• Luxenberg, Christoph: Die syrische Liturgie und die „geheimnisvollen Buchstaben“ im Koran. Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Schlaglichter, Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 411–456. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)

• Islamopas - 50. Qaaf:n Suura