Pyhäjärvi Vpl

Pyhäjärven kunta
Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
sijainti
Lääni	Viipurin lääni
Maakunta	Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta	Käkisalmen kihlakunta
Kuntanumero	628
Perustettu	1735 *
– emäpitäjä	Käkisalmen maalaiskunta
Lakkautettu	1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala	km²
– maa	522 km²
Väkiluku	8 128  [1] (1939)
– väestötiheys	15,57 as./km²
* Seurakunnan perustamisvuosi
Infobox OK

Pyhäjärvi Vpl oli Suomen Viipurin läänin kunta Karjalankannaksella Laatokan rannalla. Asukasluku oli 8 128 (1939) ja pinta-ala ilman vesiä 522 km². Pyhäjärven kunta sijaitsi Käkisalmen eteläpuolella Kiimajärven, Pyhäjärven ja Yläjärven ympärillä. Kunnan nimen lopussa ollut tunnus Vpl tarkoittaa Viipurin lääniä, sillä Suomessa oli tuolloin kaksi muutakin Pyhäjärvi-nimistä kuntaa: Pyhäjärvi Ol eli nykyinen Pyhäjärvi Oulun läänissä sekä nykyään Karkkilaan kuuluva Pyhäjärvi Ul Uudenmaan läänissä.

Pyhäjärvi Vpl:n naapurikunnat olivat Käkisalmen maalaiskunta, Räisälä ja Sakkola.

Pyhäjärvi kuului alkujaan Sakkolan ortodoksiseen seurakuntaan. Pitäjän alue tuli liitetyksi Stolbovan rauhassa Ruotsi-Suomeen. Ruotsin vallan alkuvuosina Pyhäjärvi kuului Sakkolan kanssa yhteiseen luterilaiseen seurakuntaan. Itsenäinen kirkkoherrakunta Pyhäjärvestä tuli vuonna 1632, mutta kuului vuosina 1710–1735 Käkisalmen seurakunnan yhteyteen. 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alkupuolella pitäjän väestö vaihtui ortodoksisesta luterilaiseksi miltei kokonaan. Uusia luterilaisia asukkaita muutti erityisesti Äyräpään ja Jääsken kihlakunnista. Varhemmat, ortodoksiset asukkaat siirtyivät miltei kokonaan Tverin Karjalaan ja muualle Venäjälle. Muutamia ortodoksisia perheitä ja sukuja jäi kuitenkin Pyhäjärvelle, mm. Riiskan kylään. Pyhäjärven pitäjän maat kuuluivat 1700- ja 1800-luvuilla lahjoitusmaa-alueisiin. Pitäjän merkittävin lahjoitusmaakartano oli Taubilan hovi, joka kuului vuodesta 1774 lahjoitusmaakauden loppuun saakka Freederickszin suvulle.

Pyhäjärvi tuli tunnetuksi kauniista hirsirakenteisesta kirkostaan, joka vihittiin käyttöön 1765 (piirtänyt Lorenz Stoffer) ja korjattiin vuonna 1902 (Josef Stenbäck). Kirkko tuhoutui talvisodan päätyttyä, kun 15.3.1940 paikkakunnalta viimeisenä poistuneet suomalaiset sytyttivät sen tuleen.

Vuoden 1917 yleislakon aikana Pyhäjärven rautatieasemalla tapahtui väkivaltainen yhteenotto, jossa sai surmansa kolme suojeluskuntalaista.

Pyhäjärven alueella peruskallio on paksujen maalajikerrosten peitossa. Hiekkamaat ovat yleisimpiä maalajeja pitäjän alueella, mutta myös sora-, moreeni- ja savimaita on alueella. Maisemat ovat suurimmaksi osaksi loivapiirteisesti kumpuilevia, ja korkeimmat mäet sijaitsevat Kuoppalammen koillispuolella. Pitäjän tärkeimmät järvet olivat Pyhäjärvi, Kiimajärvi ja Yläjärvi. Näiden lisäksi pitäjän alueella sijaitsi useita pienempiä järviä ja lampia, joista edellä mainitun Kuoppalammen lisäksi merkittävimpiä olivat osittain kuivattu (n. v. 1890) Kahvenitsanjärvi, Rahkajärvi, Pitkäjärvi, Luprajärvi, Haukilampi, Iso Tielampi ja Suuri Hassinlampi. Pyhäjärven pitäjä rajautui idässä Laatokkaan, jonka rantaa Pyhäjärvellä oli n. 40 km. Merkittävin saari oli Konevitsan luostarisaari.

Laajat hiekkakankaat ja harjualueet kasvoivat mäntymetsää. Lehtomaista metsää kasvoi Pyhäjärven pohjoisrannalla ja Kiimajärven ranta-alueilla, joilla alueilla mm. jalavaa esiintyi luonnonvaraisesti.^[2]

Pyhäjärvi oli vakavarainen maatalouspitäjä. Maanviljelys ja karjanhoito kehittyivät voimakkaasti 1800-luvun loppupuolelta lähtien aina toiseen maailmansotaan asti. Maatalouden innovaatioita oli levittämässä pitäjään omalta osaltaan Konnitsan kylässä vuosina 1907–1923 toiminut maamieskoulu. Merkittäviä pellonraivaushankkeita oli mm. vuosina 1924–1933 toteutettu Kiimajärven lasku ja Konnitsanjoen perkaus. Perkaustyön ansiosta peltoala lisääntyi pääasiassa Konnitsanjoen rantamailla kaikkiaan 293 hehtaarilla, josta 218 hehtaaria saatiin raivattavaksi Konnitsan kylään, 78 hehtaaria Räisälän Tiurin kylään. Muita merkittäviä raivaushankkeita suoritettiin mm. Rahkajärven ja Kahvenitsan kylissä. Vpl. Pyhäjärven peltopinta-ala kasvoi voimakkaasti aina toiseen maailmansotaan asti. Vuonna 1920 Pyhäjärven peltopinta-ala oli 4 289,36 hehtaaria, jonka lisäksi heinää tuottavia luonnonniittyjä oli yht. 2 351,82 ha.^[3] Vuonna 1929 suoritetun maanmittauksen mukaisesti pitäjässä oli peltoa yhteensä 5 766,53 hehtaaria. Vuonna 1937 peltoa ilmoitettiin olevan viljelyksessä noin 7 793 hehtaaria, ja vuonna 1943 veroilmoitusten mukaan pitäjässä viljeltiin 8 587,71 hehtaaria peltoa. Vuoden 1933 Rajaseututoimikunnan tilastoissa Pyhäjärvi esiintyy viljaa myyvänä pitäjänä.^[4]

Maatalouden tärkeimpiä sivuelinkeinoja oli kalastus, jota harjoitettiin paitsi Laatokan rantakylissä, mm. Sortanlahdessa ja Rantakylässä, myös Pyhäjärven rantakylissä. Erityisesti talvinuottaus oli näillä järvillä tuottoisaa, ja suuri osa saaliista myytiin. Myös pienemmät järvet olivat kalaisia. Kalastuksen tuotto vuonna 1920 oli seuraava: lohia 6 000 kg, siikoja 8 000 kg, muikkuja ja kuoreita 5 500 kg ja muita kaloja 5 000 kg.^[5] Sortanlahden kylä Laatokan rannalla oli kunnan kirkonkylän, Pyhäkylän jälkeen tärkein kauppapaikka. Koska majakkakylä Sortanlahti oli Laatokan parhaita luonnonsatamia, suunniteltiin 1800–1900-lukujen vaihteessa jopa kylän muuttamista kauppalaksi. Muita suuria, paikallisesti merkittäviä kyliä olivat Konnitsa, Noitermaa ja Salitsanranta. Paikallista merkitystä maatalouden sivuelinkeinona oli mm. puutarhaviljelyksellä.

Teollisuutta paikkakunnalla edustivat ainoastaan muutamat sahat ja myllyt.

Pyhäjärven pitäjästä harjoitti ennen vuotta 1918 laajamittaista myyntikauppaa Pietarin kaupunkiin. Tärkeimpiä myyntituotteita olivat erityisesti kalat ja kalavalmisteet, mutta myös karjaa, hevosia, maitotaloustuotteita, polttopuuta sekä heinää ja olkia vietiin runsaasti myytäväksi. Tuontitavaroista tärkeimpiä olivat leipävilja, sokeri, tee, kahvi ja suola. Lisätuloja pyhäjärveläiset hankkivat myös rahdinajolla sekä ns. maalitsan ajolla eli ajeluttamalla pietarilaisia reellä laskiaisena.

Alakylä, Enkkua, Haapaniemi, Hassinmäki, Ivaskansaari, Jaama, Kahvenitsa, Kalamaja, Kelja, Kiimajärvi, Kivipaarina, Konnitsa, Gorkala, Kostermaa, Kunnianiemi, Lahnavalkama, Larjava, Lohijoki, Matiskala, Miisua, Montrua, Musakanlahti, Noitermaa, Orola, Pattoinen, Porsaanmäki, Puikkoinen, Pyhäkylä (kirkonkylä), Pölhölä, Rahkajärvi, Rantakylä, Riiska, Rotjanlahti, Ryhmäkylä, Saapru, Salitsanranta, Sortanlahti, Suhapaarina, Tiitua, Tolsterniemi, Valkeamäki, Vernitsa, Ylläppää, Yläjärvi.

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 15 koulupiiriin.^[6]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Pyhäjärven Vpl väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1940.

Kotiseutuhenkeä ylläpidetään luovutetun pitäjän väestön sekä heidän jälkeläistensä keskuudessa Vpl. Pyhäjärvi-Säätiössä.

Pyhäjärven väestöä asutettiin jatkosodan jälkeen seuraaviin kuntiin: Huittinen, Hämeenkyrö, Ikaalinen, Jämijärvi, Karkku, Kauvatsa, Keikyä, Kiikka, Kiikoinen, Lavia, Mouhijärvi, Nokia, Parkano, Suodenniemi, Suoniemi ja Tyrvää.^[8]

Perinneseura Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö on teettänyt luovutetulle kunnalle oman, epävirallisen vaakunan. Idea on rovasti Kaarle Viikan ja heraldisessa muotoilussa avusti heraldikko Kaj Kajander. Vaakuna valmistui vuonna 1989.^[9] Tämä ei ole virallinen kuntavaakuna, sillä se on otettu käyttöön kunnan lakkauttamisen jälkeen.

Pyhäjärven kirkonkylän Pyhäkylän venäläinen nimi on vuodesta 1948 lähtien ollut Plodovoje, joka kattaa myös entiset naapurikylät Larjavan ja Taubilan. Se on nykyisin Käkisalmen piirin Pyhäjärven eli Plodovojen maalaiskunnan keskus. Nykykunta sijaitsee Suomen Pyhäjärven kunnan keskiosassa. Suomen Pyhäjärven länsi- ja eteläosat kuuluvat nykyiseen Sakkolan eli Gromovon maalaiskuntaan, luoteiskolkka Räisälään (Melnikovo) ja koilliskolkka Norsjokeen (Larionovo). Pyhäjärven asemakylän nimi on nykyisin Otradnoje.

• [1]
• Luovutetun Karjalan linkit^{[vanhentunut linkki]}
• Pyhäjärvi Pitäjätietoa ja -karttoja www.federley.com (ruotsiksi) (suomeksi) (englanniksi) (saksaksi)
• Pyhäjärven karttapiirros www.federley.com