Saari (Suomen entinen kunta)

Saari
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Parikkala
vaakuna	sijainti
Sijainti	61°41′45″N, 29°41′00″E
Lääni	Etelä-Suomen lääni
Maakunta	Etelä-Karjalan maakunta
Seutukunta	Kärkikuntien seutukunta
Kuntanumero	728
Hallinnollinen keskus	Akonpohja
Perustettu	1928
– emäpitäjä	Parikkala
Liitetty	2005
– liitoskunnat	Parikkala Uukuniemi Saari
– syntynyt kunta	Parikkala
Pinta-ala	183,08 km² (2004)
– maa	167,4 km²
– sisävesi	15,7 km²
Väkiluku	1 392  [1] (31.12.2004)
– väestötiheys	8,57 as./km²
Infobox OK

Saari on entinen Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Karjalassa. Vuoden 2004 lopussa kunnassa asui 1 392 ihmistä ja sen pinta-ala oli 183,08 km², josta 15,7 km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli 8,5673 asukasta neliökilometriä kohden. Entisen kunnan keskustaajama on Akonpohjassa, lähellä kuutostietä. Saaren kirkko sijaitsee Suuren Rautjärven koillisrannalla noin kahdeksan kilometrin päässä Akonpohjasta. Historiallisesti Saaren pitäjä kuului Laatokan Karjalaan^[2].

Saari yhdistyi 1. tammikuuta 2005 Parikkalan ja Uukuniemen kanssa uudeksi kunnaksi, jonka nimeksi tuli Parikkala.

Saaren naapurikunnat ennen kunnan lakkauttamista olivat Kesälahti, Parikkala, Punkaharju ja Uukuniemi. Ennen 1940-luvun alueluovutuksia naapurikuntiin kuului myös Jaakkima.^[3] Viimeinen kunnanjohtaja ennen kuntaliitosta Parikkalaan oli Alpo Kosunen, joka jatkoi sitten Parikkalan kunnanjohtajana.^[4]

Talvisodan päätteeksi solmitussa Moskovan rauhassa vuonna 1940 suurin osa siihenastisen Saaren alueesta pysyi Suomessa, mutta pieni osa eli 29,9 km² sisältyi Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Ne Suomi valtasi kokonaan jatkosodan alussa vuonna 1941, mutta sodan 1944 päätteeksi solmitun Moskovan välirauhansopimuksen mukaan suomalaisjoukkojen oli vetäydyttävä vuonna 1940 hyväksytylle rajalle.

Saaren maatalouskunta oli Salpausselkien välimaastoa, ja sitä luonnehtivat harjut, mäet ja järvet. Kunnan luoteiskulma ulottui Toiselle Salpausselälle, mutta Ensimmäinen Salpausselkä kulkee Saaren kohdalla Venäjän puolella 7–8 kilometrin päässä valtakunnanrajasta. Viljelysmaata hankittiin kunnan alueella jo 1800-luvulta alkaen järvenlaskulla. Työ vaati paljon kaivutyötä, joka tehtiin pääosin käsin, ja siitä muistona kunnan vaakunassa esiintyi kolmen hopeisen apilanlehden alla hopeinen puulapio.^[5]

Saaren suurimmat järvet ovat Suuri ja Pieni Rautjärvi, jotka ovat nimistään huolimatta pinta-alaltaan miltei saman kokoiset. Edellinen laskee luoteispäästään Simpelejärveen, jälkimmäinen ensin Venäjän rajalla olevaan Ylä-Tyrjänjärveen, edelleen Venäjän alueen kautta Suureen Tyrjänjärveen ja lopulta Simpelejärveen. Simpelejärven itärannasta pieni kaistale kuului Saaren kuntaan.^[6]

Saaren alueelta on löytynyt joitakin kivikautisia esineitä, mutta ei tiettävästi lainkaan pronssi- tai rautakautisia. Nykyinen asutus on alkuperältään karjalaisvaltauksen tulosta; sinne siirtyi uudisraivaajia keskiajalla lähinnä Käkisalmen, myöhemmin Räisälän, ja Kurkijoen pogostoista. Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323 Saaren seutu liitettiin Novgorodin tasavaltaan, jolloin siitä tuli osa rauhatonta rajaseutua.^[6]

25-vuotisen sodan aikana Saaren seutua hävittivät moneen otteeseen niin Ruotsin kuin Venäjänkin sotajoukot. Yksi vuoden 1595 Täyssinän rauhan rajamerkeistä pystytettiin Tetrisuolle. Seuraavan vuosisadan alun taistelut päättyivät vuonna 1617 Stolbovan rauhaan, jolloin Käkisalmen lääni ja sen mukana Saaren seutu liitettiin Ruotsin valtakuntaan. Uusi esivalta alkoi juurruttaa väestöön uutta uskontoa koviakaan keinoja kaihtamatta, ja Parikkalasta muodostettiin itsenäinen seurakunta, johon myös Saari kuului. Isonvihan päätteeksi vuonna 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhansopimuksen mukaan alue liitettiin Venäjän valtakuntaan, ja siitä tuli osa niin sanottua Vanhaa Suomea.^[6]

Honkakylässä pidettiin vuonna 1919 kunnalliskokous, ja sen perusteella valtioneuvosto päätti seuraavana vuonna itsenäisen Saaren seurakunnan perustamisesta. Päätös astui voimaan vuonna 1928, jolloin myös Saaren kunta lohkaistiin itsenäiseksi Parikkalasta. Talvisodan päätteeksi solmitussa Moskovan rauhassa maaliskuussa 1940 osa kunnasta jäi Neuvostoliitolle luovutetulle alueelle. Jatkosodan sytyttyä kesäkuussa 1941 Saari joutui sotatoimialueeksi, ja osa kunnan väestöstä evakuoitiin Hankasalmelle Keski-Suomeen, josta evakuoidut palasivat jo saman vuoden loppukesällä. Talvisodan alueluovutus vahvistettiin syyskuussa 1944 Moskovan välirauhassa.^[6]

Saari oli pienviljelysvaltaista seutua, ja käsityöläisammatteja, muun muassa hevosrekien valmistusta, harjoitettiin kunnassa vielä 1950-luvulla. Kunnan alue sähköistettiin vasta 1940-luvun loppupuolella. Muutamaa myllyä ja sahalaitosta lukuun ottamatta varsinaisia teollisuuslaitoksia ei kunnassa ollut lainkaan. Alkutuotantovaltaisuus näkyi 1960-luvulla voimakkaana väkiluvun pienenemisenä^selvennä. Vuonna 1950 Saaren asukasluku oli 3 834 ja vuonna 1960 vielä 3 512, mutta vuonna 1970 enää 2 864.^[6] Vuonna 1985 kunnassa oli 2 031 asukasta.^[7]

Saaren kunnassa siirryttiin peruskoulujärjestelmään syyslukukauden alussa 1975, jolloin Akonpohjassa toiminut keskikoulu lakkautettiin ja kuntaan jäi vain yksi ala-asteen koulu. Lähin yläasteen koulu ja lukio toimivat tämän jälkeen Parikkalassa.^[6]

Honkakylä, Joensuu, Kesusmaa, Kirjavala, Maironiemi, Mikkolanniemi, Rasvaniemi, Saarenkylä, Tarnala.

Saaren kautta kulkevat valtatie 6 ja Karjalan rata. Saaresta tuli rautatiepaikkakunta vasta vuonna 1966, jolloin Karjalan radan uusi osuus Parikkalasta radan vanhalle linjalle Tohmajärven Onkamoon avattiin liikenteelle. Saaren rautatieasema otettiin käyttöön kesäkuun alussa 1969, mutta se suljettiin kesäkuun alussa 2005.^[8]

• Imatra 80 km
• Lappeenranta 117 km
• Joensuu 117 km
• Savonlinna 68 km

Saarella oli oma rautatieasema, joka lakkautettiin pienten asemien verkoston karsimisen yhteydessä vuonna 2005. Saaren tiilikirkko on rakennettu vuonna 1934, arkkitehtina Ilmari Launis. Saarella on myös Honkakylän kauppamuseo ja Mykkiin kivet -siirtolohkareet, Kirjavalan kanava sekä Vaaranmäellä sijaitsee näkötorni. Mikkolanniemen kodalta on näköalat Pienelle Rautjärvelle.

Saaren pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla sikasoppa, ohrapuuro, mustikkakeitto ja kaalinlehdellä paistetut, ohrasuurimoista leivotut lehikäiset.^[9]

• Aleksanteri Aava, runoilija
• Jorma Härkönen, keskimatkojen juoksija
• Olavi Litmanen, jalkapalloilija
• Suvi Mikkonen, taekwondoin
• Antti Neuvonen, kuvanveistäjä
• Elisa Neuvonen, kilpakävelijä
• Sami Partanen, pesäpalloilija
• Timo Pekkanen, professori ja eläinlääkäri
• Tuomo Pekkanen, professori ja kielitieteilijä
• Hilja Valkeapää, kirjailija

• Juvonen, Jaana: Kanavankaivajien kaudesta kuntaliitokseen – Saaren historia. Parikkala: Parikkalan kunta, 2012. ISBN 978-952-93-0078-5 320 s.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saari Wikimedia Commonsissa