Punakylkirastas
| Punakylkirastas | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Rastaat Turdidae |
| Suku: | Rastaat Turdus |
| Laji: | iliacus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Turdus iliacus |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Punakylkirastas (Turdus iliacus) on Suomen yleisimpiä lintuja.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punakylkirastas on 19–23 senttimetriä pitkä. Sillä on ruskea selkäpuoli ja valkoinen vatsapuoli. Rinnassa ja kyljissä on ruskeaa viirutusta. Siipien alapinnat ja kupeet ovat ruosteenruskeat. Päässä on voimakas, valkoinen silmäkulmanjuova. Pyrstö on melko lyhyt ja pää suhteellisen suuri.[3]
Punakylkirastaan kutsuääniä ovat venytetty, yleensä lennossa päästetty tsiii ja nenäsointinen gök. Varoitusääni on karkea, maiskuttava ja riitaisa tret-tret.... Punakylkirastas on ns. murrelaulaja, ja sen laulu vaihtelee suuresti alueellisesti ja yksilöstä riippuen. Säkeet koostuvat kuuluvasta alkuosasta, jota seuraa hiljainen, kitisevä viserrys.[3]
Vanhoilla punakylkirastailla on sulkasato elo–syyskuussa. Se kestää n. 1½ kuukautta, ja sen päätteeksi vanhat linnut erottaa nuorista, samana kesänä syntyneistä, sulkien kulumisasteesta ja siiven isojen peitinhöyhenten värieroista ja kulumisesta.
Vanhin suomalainen rengastettu punakylkirastas on ollut 17 vuotta, 2 kuukautta ja 8 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin punakylkirastas.
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punakylkirastaan pesimisaluetta on Pohjois-Eurooppa ja -Aasia. Euroopan punakylkirastaskannaksi on arvioitu 8–14 miljoonaa paria, joista Venäjällä 5–9 miljoonaa paria, Norjassa 1–2,5 miljoonaa paria, Suomessa 1,2–1,4 miljoonaa paria, Ruotsissa 800 000 paria, Virossa 40 000–60 000, Latviassa 10 000–30 000, Liettuassa 500–1 000, Puolassa 50–150, Britanniassa 20 ja Tšekissä 0–3 paria.[4][5] Suomessa punakylkirastas pesii koko maassa. Kanta on pysynyt suhteellisen vakaana, mutta vuosien väliset vaihtelut kannan koossa ovat suuria.[6] Punakylkirastas on Suomen yhdeksänneksi runsain pesimälintu.[7]
Punakylkirastas on muuttolintu, joka talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.[1][3] Suomeen punakylkirastaat saapuvat huhtikuussa ja lähtevät syys-lokakuussa. Hyvinä pihlajanmarjavuosina pieni määrä punakylkirastaita talvehtii Suomessakin.[8] Lajia on harhautunut koilliseen Pohjois-Amerikkaan muutaman kerran enimmäkseen talvisin.[9]
Punakylkirastas pesii monenlaisissa metsissä. Se suosii erityisesti lehti- ja sekametsien reunoja ja aukkopaikkoja sekä nuoria havumetsiä mutta pesii myös puistoissa, pihoilla ja tunturikoivikoissa.[6]
Pesintä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punakylkirastaan pesä on matalalla pensaassa tai puussa, tai maanpinnalla, rakennettu kuivista ruohoista. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun tienoilla. Naaras munii tavallisesti 5 tai 6 munaa. Molemmat emot osallistuvat haudontaan, joka kestää n. 12 vrk. Poikaset lähtevät pesästä ennen kuin ovat lentokykyisiä, n. 11–12 vrk:n ikäisinä. Lentokyvyn ne saavuttavat muutaman päivän kuluessa. Poikaspesää emot vartioivat kiihkeästi säksättäen ja tehden päätähipovia syöksyjä. Punakylkirastas pesii melko säännöllisesti kahdesti, joskus kolmasti kesässä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punakylkirastas syö hyönteisiä, matoja, marjoja ja hedelmiä.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Turdus iliacus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.5.2016. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Punakylkirastas – Turdus iliacus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 294. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
- ↑ Turdus iliacus (Redwing) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 18.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels, Turdus iliacus Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 27.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 18.4.2024.
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 28.2.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 241. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
- ↑ Redwing Audubon. 13.11.2014. Viitattu 1.5.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Saurola, Pertti 1981: Euroopan rengastusprojekti – kohdelajeina ruokokerttunen ja punakylkirastas. – Lintumies 2.1981 s. 65–70. LYL.
- Tiainen, Juha & Piiroinen, Jarmo 1985: Punakylkirastaan pesimistulos Suomessa 1984. – Lintumies 3.1985 s. 150–152. LYL.
- Tyrväinen, H. 1969: The breeding biology of the Redwing (Turdus iliacus L.). – Ann. Zool. Fennici 6:1–46.
- LuontoPortti: Punakylkirastas (Turdus iliacus)
- ITIS: Turdus iliacus (englanniksi)