Hiljainen viikko

Hiljainen viikko eli suuri viikko on kristinuskon pääsiäistä edeltävä viikko, joka alkaa palmusunnuntaista ja päättyy pääsiäiseen eli Kristuksen ylösnousemusjuhlaan. Hiljaisella viikolla muistellaan Kristuksen kärsimyskertomusta.

Luterilaisessa kirkossa ja muissa läntisissä kirkkokunnissa hiljaisesta viikosta käytetään myös nimityksiä kärsimysviikko tai piinaviikko. Ortodoksisessa kirkossa käytetään nimitystä suuri viikko, ja jokaiselle arkipäivällekin on annettu etuliite suuri: suuri maanantai, suuri tiistai... Päiviä maanantaista keskiviikkoon kutsutaan sulhaspäiviksi tai yljänpäiviksi.^[1] Viikosta käytetään joskus nimeä pääsiäisviikko, vaikka kirkkovuoden osana oleva pääsiäisviikko on vasta seuraava eli pääsiäissunnuntaista alkava viikko.^[2]

Ortodoksisessa kirkossa suuri viikko liittyy 40-päiväiseen suureen paastoon eli pääsiäispaastoon heti sen jatkoksi. Suuren viikon aika on ortodoksisessa kirkossa ankaran paaston aikaa.

Roomalaiskatolisessa ja samaa perinnettä seuraavissa protestanttisissa kirkoissa pyhä viikko lasketaan mukaan suureen paastoon, ja paaston kannalta tärkein päivä on pitkäperjantai, joka on katolilaisilla toinen vuoden velvoittavista paastopäivistä tuhkakeskiviikon ohella.

Viikon kolmelle viimeiselle päivälle, kiirastorstaille, pitkäperjantaille ja hiljaiselle lauantaille on perinteisesti käytössä yhteisnimitys triduum sacrum (kolme pyhää päivää).

Suomalaisessa kansanperinteessä käytetään hiljaisen viikon päivistä seuraavia nimityksiä^[3]:

• palmusunnuntai eli virposunnuntai
• malkamaanantai
• tikkutiistai
• kellokeskiviikko
• kiirastorstai
• pitkäperjantai
• lankalauantai eli pääsiäislauantai

Perinteen mukaan hiljaisella viikolla on tarkoitus hiljentyä ja valmistautua pääsiäisen viettoon. Perinteinen ruoka on yksinkertaista paastonajan ruokaa.

Pitkänäperjantaina ei ollut lupaa käydä kylässä ja liikkumista vältettiin. Lankalauantaina Pohjanmaalla on ollut tapana polttaa rovioita, pääsiäiskokkoja, joiden on alun perin kansanuskon mukaan ajateltu karkottavan pahoja henkiä.

Ortodoksisen kirkon piirissä suuren viikon päivät ja niiden teemat ovat seuraavat.^{[4] [5]}:

• palmusunnuntai: Herran ratsastus Jerusalemiin
• suuri maanantai: viikunapuun kuivattaminen ja patriarkka Joosef (Jaakobin poika)
• suuri tiistai: hiljainen odotus
• suuri keskiviikko: Jeesuksen kavaltaminen
• suuri torstai: Viimeinen ateria ja ehtoollisen asettaminen
• suuri perjantai: Ristiinnaulitseminen ja Jeesuksen hautaaminen
• suuri lauantai: Kristuksen kuolema ja tuonelassa käynti

Suuren viikon jumalanpalveluksissa seurataan viikon tapahtumia. Viikon alkupuolen palveluksissa muistetaan päivän teemaa osana tavallisia jumalanpalveluksia (aamupalvelus, liturgia, ehtoopalvelus), kun taas viikon loppupuolen palvelelukset usein nimetään kuvattavan tapahtuman mukaan. Loppuviikon palveluksia ovat ^[6]:

• jalkojenpesupalvelus (torstai)
• Kristuksen 12 kärsimysevankeliumia (torstai-ilta tai perjantai-aamu)
• hautakuvan esiinkanto (perjantai)
• Kristuksen hautauspalvelus (perjantai-ilta tai lauantai-aamu)
• suuren lauantain liturgia, jossa katekumeenien kirkkoon liittäminen (lauantai-aamu tai -iltapäivä)
• pääsiäisyön aamupalvelus ja Liturgia (alkaa lauantai-iltana 23:30, ja jatkuu aamuyöhön)

Viikon kohokohtana oleva pääsiäisyöpalvelus on ortodoksisen kirkon tärkein yksittäinen jumalanpalvelus. Pääsiäisyönpalvelus alkaa hämärässä kirkossa, jossa vain alttarissa palaa yksi valo. Palveluksen alussa kirkossa olijat sytyttävät kantamansa tuohukset (kynttilät) ja niitä kantaen kierretään kirkko ristisaatossa. Kirkon portailta pappi julistaa Kristuksen ylösnousseen, jonka jälkeen siirrytään takaisin sisälle kirkkoon. Kirkossa luetaan pääsiäiseen liittyviä Raamatun kohtia, kuoro laulaa pääsiäiskanonin, ja toistetaan pääsiäistervehdystä: "Kristus nousi kuolleista. / Totisesti nousi." Palvelus päättyy ehtoolliseen.

Tämän palveluksen jälkeen joissakin kirkoissa vietetään yhteistä pääsiäisateriaa sunnuntai-aamuun asti. Vaihtoehtoisesti osa ihmisistä palaa koteihinsa mukanaan kirkossa siunattua ruokaa.

Luterilaisessa kirkossa hiljaista viikkoa vietetään kokoontumalla kirkkoon seuraamaan Kristuksen kärsimyshistorian tapahtumia.

Kirkkokalenterin mukaiset hiljaisen viikon päivät ovat:

• palmusunnuntai
• hiljaisen viikon maanantai
• hiljaisen viikon tiistai
• hiljaisen viikon keskiviikko
• kiirastorstai
• pitkäperjantai
• hiljainen lauantai

Kiirastorstai on pyhän ehtoollisen asettamisen päivä, jonka iltana vietetään seurakunnissa messu eli ehtoollisjumalanpalvelus. Kirkon kuorissa voi messun aikana palaa 12 apostolin kynttilät ja niiden keskelle yksi isompi Kristus-kynttilä, joista sammutetaan ensin "Juudaksen kynttilä" ja messun päättyessä muiden opetuslasten kynttilät, kun luetaan evankeliumin kertomusta ehtoollisen asettamisesta. Messun päätteeksi alttari riisutaan, kaikki esineet siirretään pois alttarilta ja violetti liturginen väri vaihdetaan mustaan. Usein kirkon alttari ja alttarikaide verhotaan mustaan tai se voidaan jättää paljaaksi, riistutuksi.^[7]

Kiirastorstaita seuraava päivä on pitkäperjantai, Kristuksen ristiinnaulitsemisen, kuoleman ja hautaamisen päivä. Pitkänäperjantaina jumalanpalvelus on yksinkertainen ja karu. Yleensä virret lauletaan ilman urkujen säestystä eikä kirkonkelloja soiteta. Myöskään sakramentteja tai muita kirkollisia toimituksia ei vanhan kristillisen perinteen mukaan vietetä pitkäperjantaina eikä lankalauantaina. Liturginen väri on musta, murheen ja kuoleman väri.^[8][9]

Hiljainen lauantai on nimensä mukaan hiljainen päivä, jolloin ei tulisi viettää kirkollisia toimituksia.^[10] Päivän aihe on Kristus haudassa ja tuonelassa.^[11] Useissa seurakunnissa vietetään nykyään lauantain ja sunnuntain välisenä yönä pääsiäisyön messua.^[12][13]

Ensimmäisestä pääsiäispäivä ei kirkollisen kalenterin mukaan kuulu hiljaiseen viikkoon eikä paastonaikaan, vaan aloittaa uuden viikon, pääsiäisviikon^[14].^[12]

Luterilainen kärsimyshistoria on perinteisesti jaettu kuuteen lukuun eli ahtiin. Hiljaisen viikon päivinä pidettiin kirkossa sanajumalanpalvelus, jossa saarnat päivän raamatunkohdasta. Näitä tilaisuuksia on nimitetty ahtisaarnoiksi. Ahdit olivat Uuden testamentin evankeliumien kertoman Kristuksen kärsimyshistoria yhteen kertomukseen muokattuna, ja se jaettiin kuuteen jaksoon, ahtiin (vrt. ruotsin sana akt - näytös). Nykyisessä Evankeliumikirjassa ahtien sijasta on katkelmat Luukkaan, Johanneksen ja Matteuksen evankeliumeista. Ne voidaan lukea hiljaisen viikon arkipäivien jumalanpalveluksissa siten että maanantaina luetaan Matteuksen evankeliumin kärsimyshistoria, tiistaina Markuksen ja keskiviikkona Luukkaan evankeliumin kärsimyshistoria. Johanneksen evankeliumin kärsimyshistoria on perinteisesti luettu pitkäperjantaina.^[15][16] Nämä kärsimyshistoriat, passiot voidaan lukea vuorolukuna, johon osallistuu on kertoja (evankelista) sekä lukijat Jeesuksen, opetuslasten ja muiden kertomuksissa esiintyvien henkilöiden vuorosanoille.^[17]

Nykyisin ovat tulleet suosituiksi erilaiset kärsimysnäytelmät. Näissä nk. Via Dolorosa- tai Via Crucis -näytelmissä, joita voidaan järjestää kirkossa tai ulkona julkisilla paikoilla, esitetään Kristuksen kärsimystien tapahtumia draaman keinoin. Näitä näytelmiä voidaan esittää paastonaikana tai erityisesti kiirastorstaina.^[18] Yleinen on myös esimerkiksi lauluihin, näyttelyyn ja kuvaelmiin perustuva Aamujen aamu -pienoismusikaali ja muut vastaavat tuotannot. Monissa seurakunnissa on alettu pitää myös vanhoja Ristin tien rukoushetkiä. Niissä pysähdytään rukoillen ja mietiskellen Kristuksen kärsimystien vaiheita esittävien kuvien ääreen.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hiljainen viikko.

• Aamenesta Öylättiin - kirkollinen sanasto (Arkistoitu – Internet Archive)
• Suuri viikko / Ortodoksi.net
• Suuri Paasto / Ortodoksi.net