Seurat

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Suurin osa tekstistä on viitteetöntä. Väitteisiin pitää olla lähdeviitteet

Seurat ovat hengellisiä tilaisuuksia, joissa luetaan ja selitetään Raamattua. Tätä lukemista ja selittämistä kutsutaan puheeksi tai saarnaksi. Seurat kuuluvat erityisesti herätyskristillisyyteen, kuten rukoilevaisuuteen, lestadiolaisuuteen, herännäisyyteen ja evankelisuuteen. Puhujana seuroissa on pappi tai maallikkosaarnaaja. Seurojen rakenne vaihtelee paljon eri herätysliikkeiden perinteissä, mutta tyypillistä on puheiden ja virsien tai herätysliikkeen omien laulujen vuorottelu. Seurojen yhteydessä voi olla kahvitilaisuus ja laajemmalta alueelta väkeä keräävissä seuroissa ruokatarjoilu.

Herännäisseurat eli siioninvirsiseurat (myös körttiseurat tai Herättäjän seurat) ovat herännäisyyden piirissä järjestettäviä seuroja. Tilaisuus koetetaan pitää yksinkertaisena. Puheita ei kirjoiteta eikä välttämättä suuremmin valmistella vaan koetetaan sovittaa puhetta Jumalasta kulloisenkin tunnelman ja kuulijakunnan mukaan. Puheet ovat lyhyitä, 5–10 minuutin mittaisia. Perinteisissä seuroissa voi puhua kuka tahansa halukas. Perinteisesti puhujat ovat puhuneet ikäjärjestyksessä, nuorin ensimmäisenä. Puheet pidetään istualtaan. Puhujan odotetaan pysyvän opillisesti oikealla polulla eikä puhuvan omiaan. Periaatteessa, käytännössä hyvin harvoin voidaan harhautunut seurapuhe keskeyttää aloittamalla virsi. Vanhastaan herännäisyydessä maallikkojen panos on vahva. Nykyisin kuitenkin on yleisempää, että papit toimivat seurapuhujina.

Seuroissa veisataan Siionin virsiä. Virret on perinteisesti aloitettu numeroa kuuluttamatta. Virret hyvin tunteva seuravieras voi valita virren tilanteen mukaan ja aloittaa sen. Näin puheiden ja virsien välille syntyy sisällöllinen yhteys. Seuroista muodostuu parhaimmillaan saumaton kokonaisuus, jossa puheet heijastelevat yhteistä uskonkokemusta ja virret ovat rukousta. Erillisiä rukouksia ei herännäisseuroissa pidetä. Perinteiseen veisuutyyliin kuului säkeiden loppujen typistäminen ja säkeiden välissä pidettävä pitkä tauko. Seurat ovat vanhastaan kestäneet noin tunnin verran; niiden jälkeen on voitu jäädä seurustelemaan eli pitämään ’kamarikeskusteluja’^[1].

Nykyisin kokeillaan monenlaisilla uusilla muodoilla järjestämällä seuroja eri kohderyhmille, vaikkapa perheseuroja. Myös herännäisyyden kesätapahtuma Herättäjäjuhlat koostuu pääasiassa seuroista. Herättäjäjuhlilla puhujat valitaan hyvissä ajoin etukäteen. Virsiä ei kuitenkaan valita ennakkoon vaan koetetaan kuhunkin tunnelmaan sattuva virsi.^[2]

Seurat ovat julkisia tilaisuuksia, joihin kuka tahansa voi osallistua. Seuroista ilmoitetaan yleensä paikkakunnalla, jotta mahdollisimman paljon kuulijoita saapuisi seuroihin. Suuremmilla herätysliikkeillä on säännöllisiä viikoittaisia seuroja, joista ei erikseen ilmoiteta.

Seurojen pitäminen oli Suomessa laitonta vuosina 1726–1869. Seurat kieltänyt laki oli nimeltään konventikkeliplakaatti. Konventikkeliplakaattia sovellettiin 1700-luvulla käytäntöön harvakseltaan, ja vasta 1800-luvun alussa kirkko ja hallitusvalta ottivat sen voimaperäisesti käyttöön herätysliikkeiden suitsimiseksi.^[3]

• Juhannusseurat
• Opistoseurat
• Pyhärukoukset
• Suviseurat
• Herättäjäjuhlat

• Ruuth, Martti: Konventikkeliplakaatista ja sen käytäntöön sovelluttamisesta Suomessa. (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran vuosikirja XV–XVIII 1925–1928) Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallinen Seura, 1936.