Sikainfluenssa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo sikainfluenssasta sen yleisellä tasolla. Vuosien 2009–2010 pandemiasta katso Vuoden 2009 influenssapandemia.
Influenssavirus

Sikainfluenssa on influenssaviruksen aiheuttama hengitystiesairaus. Sen aiheuttaja on lintuinfluenssaviruksen muunnos, A-tyypin influenssavirus A(H1N1), joka kuuluu ortomyksoviruksiin. Sikainfluenssa yleistyi Manner-Euroopassa 1970-luvun lopusta alkaen, ja nykyään se on Euroopassa yleinen eläintauti. Suomalaisesta siasta se tavattiin ensimmäisen kerran vuoden 2009 alkupuolella.[1]

Esiintyminen sioissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sioilla sairaus nostattaa korkean, jopa 41,5 °C:een kuumeen. Muita oireita ovat ruokahaluttomuus, yskä ja niiskutus. Viruksen itämisaika on 1–3 vuorokautta.[1] Sikainfluenssan leviämistä voi ehkäistä rajoittamalla eläinten maahantuontia.[2]

Sikojen hengitystiereseptorit sitovat sekä sian, ihmisen että lintujen influenssaa aiheuttavia A-viruksia. Uusia influenssavirusyhdistelmiä voi syntyä, kun eri eläinlajien influenssavirukset tartuttavat sian samanaikaisesti.[1]

Esiintyminen ihmisissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oireet.

Sikainfluenssa on esiintynyt useita kertoja zoonoosina myös ihmisissä. Rekombinaatio sikojen H1N1-viruksen ja kausittaisen H1N1-viruksen välillä tuotti aikanaan vuoden 1918 espanjantaudin pandemiakannan.[3] Yleensä ihmisiin tarttunut sikainfluenssa ei ole kuitenkaan levinnyt laajalle. Vuoden 2009 sikainfluenssapandemian aiheuttaneeseen A(H1N1)v-influenssaan sairastuneista 98 prosenttia parani ilman mitään hoitoa, ja tauti paranee noin viikon kotilevolla. Tauti voi myös esiintyä kuumeettomana.[4]

Vuoden 1976 epidemia Yhdysvalloissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford sai sikainfluenssarokotuksen vuonna 1976.

5. helmikuuta 1976 Fort Dixin armeijatukikohdassa Yhdysvalloissa sotilas sairastui ja kuoli seuraavana päivänä. Neljä muuta sotilasta sairastui myöhemmin. Kolme viikkoa myöhemmin terveysviranomaiset ilmoittivat, että kuoleman oli aiheuttanut sikainfluenssa, joka oli H1N1-tyyppiä kuten vuoden 1918 influenssapandemiakin[5].

Terveysviranomaiset neuvoivat presidentti Gerald Fordia rokotuttamaan kaikki Yhdysvalloissa.[6] Rokotukset käynnistettiin, mutta niiden aiheuttamien haittavaikutusten vuoksi ne lopetettiin, kun 50 miljoonaa henkeä oli rokotettu: massarokotusten haitat olivat hyötyjä suuremmat, koska tauti ei koskaan levinnyt pandemiaksi tai edes epidemiaksi.[7]

Kaikkiaan tautiin sairastui 230 ihmistä Fort Dixissä. Heistä 13 sai vaikeita hengitystieoireita, mutta kuolemantapauksien määrä jäi yhteen.[8] Rokotusten seurauksena 50 miljoonasta rokotetusta lähes 400 ihmistä sai Guillain–Barrén oireyhtymän, jonka kuolleisuus on yleensä 7,5 %. Tällä perusteella mahdollisesti 25 ihmistä kuoli rokotusten sivuvaikutuksiin. [9]

Vuoden 2009 pandemia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Vuoden 2009 influenssapandemia

Keväällä 2009 Meksikon terveysviranomaiset raportoivat sikainfluenssaviruksen muuntuneen siten, että se kykeni leviämään myös siasta ihmiseen ja ihmisestä ihmiseen. Virus oli alatyyppiä H1N1.

Taudin oireet olivat yleensä tyypillisen influenssan oireita.[10] Yleensä tauti oli vaarallinen tyypilliseen influenssan riskiryhmään kuuluville, joiden vastustuskyky oli muun sairauden takia heikentynyt. Tauti kuitenkin tappoi teollisuusmaissakin muuten täysin terveitäkin.[11]

Yleisesti käytettiin epätäsmällistä ”sikainfluenssa”-nimitystä; virus sisältää sian, linnun ja ihmisen influenssavirusgeenejä.[12]

Tauti levisi 2009 melko pian Meksikosta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Euroopassa sitä havaittiin ensimmäisen kerran Espanjassa. Toukokuun alussa tauti saapui myös Suomeen.

Maailman terveysjärjestö WHO julisti sikainfluenssan pandemiaksi kesäkuussa 2009.[13][14] Pandemiajulistus merkitsi monessa maassa mittavia rokotehankintoja. Myös Suomi osti sikainfluenssarokotteen koko väestölleen. Elokuussa 2010 WHO:n pääjohtaja Margaret Chan kertoi pandemian päättyneen ja maailman siirtyneen "pandemian jälkeiseen" vaiheeseen, mikä tarkoittaa, että taudin esiintyvyys on tavallisen influenssan tasolla ja taudin odotetaan leviävän tavallisen influenssan tapaan.[15]

"Sikainfluenssarokote" Pandemrixin on todettu aiheuttaneen narkolepsiaa lapsille, joilla on riskiperimä.[16][17] Tästä syystä elokuussa 2010 Pandemrixin käyttö keskeytettiin.[18] Ennen rokotuksia narkolepsiaan oli sairastunut 61 henkilöä vuodessa, mutta vuonna 2010 sairastui 109 henkilöä (ero 48), sittemmin määrä on palannut normaaliksi.[18] Silti jopa Pandemrix-rokotuskampanjan hyödyt ylittivät odottamattomasta narkolepsiariskistä huolimatta haitat selvästi sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työryhmän että Euroopan lääkeviraston laskelmien mukaan.[19] Suomessa rokote esti rekisteritietojen perusteella 80 000 sikainfluenssatartuntaa, tehohoitotapauksia ja noin 50 kuolemaa.[19]

Pandemrixia suositellaan käytettäväksi niin sanotun sikainfluenssan ehkäisyyn alle 20-vuotiailta vain silloin, kun kausi-influenssarokotetta ei ole saatavilla.[19] Alkuperäisen rokotteen ja narkolepsian välisen linkin havainnut tutkimusryhmä totesi 2014 olevansa kykenemätön toistamaan tutkimustuloksia. Tapauksen vuoksi he vetivät artikkelin pois.[20]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Sikainfluenssa Ruokavirasto. Viitattu 29.2.2020.
  2. ↑ Sikainfluenssa 16.03.09 Eläintautien torjuntayhdistys. Arkistoitu 2.5.2009. Viitattu 25.4.2009.
  3. ↑ Commentary: Silent Human Spread of Swine H1N1 in Southern California Recombinomics. 22.4.2009. Arkistoitu 26.4.2009. Viitattu 29.2.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Altman, Lawrence K.: Many Swine Flu Cases Have No Fever The New York Times. 12.5.2009. Viitattu 19.12.2010. (englanniksi)
  5. ↑ Richard Krause: The Swine Flu Episode and the Fog of Epidemics Emerging Infectious Diseases. 12.1.2006. US National Library of Medicine/PMC Viitattu = 27.9.2020 (englanniksi).
  6. ↑ Schmeck, Harold M., Jr.: Ford Urges Flu Campaign To Inoculate Entire U.S. The New York Times. 25.3.1976. Viitattu 29.2.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Ziemann, Marcus: Suomalaisprofessori: Sikainfluenssan joukkorokotukset kannattaa unohtaa Yle Uutiset. 10.7.2009. Viitattu 21.07.2009.
  8. ↑ Racaniello, Vincent: Swine flu at Fort Dix Virology Blog. 16.3.2009. Viitattu 1.11.2012. (englanniksi)
  9. ↑ American Journal of Epidemiology, Volume 175, Issue 11, 1 June 2012, Pages 1129–1132, https://doi.org/10.1093/aje/kws194
  10. ↑ Vastauksia lukijoiden kysymyksiin sikainfluenssasta Helsingin Sanomat. 29.7.2009. Viitattu 29.2.2020.
  11. ↑ Sikainfluenssa tappoi ensimmäisen perusterveen britin Yle Uutiset. 10.7.2009. Viitattu 29.2.2020.
  12. ↑ Bradsher, Keith: The Naming of Swine Flu, a Curious Matter 28.4.2009. The New York Times. Viitattu 12.8.2009. (englanniksi)
  13. ↑ WHO julisti sikainfluenssan pandemiaksi Yle Uutiset. 11.6.2009. Viitattu 29.2.2020.
  14. ↑ WHO luokitteli sikainfluenssan pandemiaksi 11.6.2009. MTV3 Uutiset. Viitattu 11.6.2009.
  15. ↑ Pullinen, Jussi: WHO julisti: Sikainfluenssa on ohi Helsingin Sanomat. 10.8.2010. Arkistoitu 12.5.2013. Viitattu 29.2.2020.
  16. ↑ Sakki, Pekka : Narkolepsian ja rokotteen yhteys selviää ensi viikolla  Helsingin Sanomat . 14.7.2011 . Arkistoitu 17.7.2011 . Viitattu 29.2.2020.
  17. ↑ Sakki, Pekka : Sikainfluenssarokotteen ja narkolepsian yhteys vahvistui  Helsingin Sanomat . 1.9.2011 . Arkistoitu 20.11.2011 . Viitattu 29.2.2020.
  18. ↑ a b Narkolepsia ja sikainfluenssarokote  Terveyden ja hyvinvoinnin laitos . Arkistoitu 5.3.2016 . Viitattu 29.2.2020.
  19. ↑ a b c Pandemrixin ja lasten ja nuorten narkolepsiatapausten välinen yhteys on vahvistunut  Terveyden ja hyvinvoinnin laitos . 1.9.2011 . Arkistoitu 17.5.2013 . Viitattu 29.2.2020.
  20. ↑ Herrán-Arita, Alberto K. De la & Kornum, Birgitte Rahbek & Mahlios, Josh & Wei Jiang & Ling Lin & Tieying Hou et al.: Retraction of the Research Article: "CD4+ T cell autoimmunity to hypocretin/orexin and cross-reactivity to a 2009 H1N1 influenza A epitope in narcolepsy". Science Translational Medicine, 2014, 6. vsk, nro 247, s. 247rt1. doi:10.1126/scitranslmed.3009995 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.2.2020. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2009 sikainfluenssapandemia

Alueittain: Sikainfluenssa Suomessa - Sikainfluenssa Euroopassa - Vuoden 2009 sikainfluenssapandemia maittain

Muuta: Influenssa - H1N1 - Sikainfluenssa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sikainfluenssa&oldid=22737227”