Salome Zurabišvili

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Salome Zurabišvili
Zurabišvili vuonna 2022.
Zurabišvili vuonna 2022.
Georgian 5. presidentti
16. joulukuuta 2018–
Edeltäjä Giorgi Margvelašvili
Henkilötiedot
Syntynyt18. maaliskuuta 1952 (ikä 72)
Ranska Pariisi, Ranska
Kansalaisuus Georgia georgialainen
Ranska ranskalainen (–2018)
Puoliso Nicolas Gorjestani (vih. 1981; ero 1992)
Janri Kashia (vih. 1993; k. 2012)
Lapset 2
Tiedot
Puolue sitoutumaton
Koulutus Institut d’études politiques de Paris
Columbian yliopisto
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
salome.ge

Salome Zurabišvili (ransk. Salomé Zourabichvili, georg. სალომე ზურაბიშვილი, s. 18. maaliskuuta 1952, Pariisi, Ranska) on ranskalais-georgialainen poliitikko ja entinen diplomaatti ja Georgian nykyinen presidentti vuodesta 2018. Hän oli Georgian ulkoministeri 2004–2005.

Tausta ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zurabišvili syntyi Pariisissa georgialaisten emigranttien perheeseen.[1] Hänen äitinsä Zeinab Kedia oli avioliiton kautta sukua Georgian demokraattisen tasavallan ensimmäiselle pääministerille Noe Ramishvilille.[2] Hän kävi parhaita ranskalaisia kouluja, kuten Sciences Pota ja aloitti maisterin tutkinnon opiskelun Columbian yliopistossa New Yorkissa vuosina 1972–1973 jossa samalla kursilla oli myös Zbigniew Brzezinski.[3]

Zurabišvili on ollut naimisissa kahdesti: ensimmäinen avioliitto oli Nicolas Gorjestanin kanssa. Zurabišvilin mukaan avioliitto päättyi erimielisyyksien takia, mutta hänellä on ystävälliset välit entiseen mieheensä. Tästä avioliitosta Zurabišvililla on myös kaksi lasta: yksi tytär ja yksi poika.[4] Vuonna 1993 Zurabišvili meni naimisiin toisen kerran Janri Kashian kanssa, mutta jäi leskeksi vuonna 2012 miehensä kuoltua.[5] Zurabišvilin serkku Hélène Carrère d'Encausse on arvostettu ranskalais-georgialainen historioitsija, joka toimii Ranskan akatemian johtajana.[6] Zurabišvilin tytär Kethevane Gorjestani toimii France 24 -kanavan toimittajana, ja on vuodesta 2022 lähtien toiminut kanavan Valkoisen talon kirjeenvaihtajana.[7]

Georgian ja ranskan lisäksi Zurabišvili osaa myös sujuvaa englantia sekä jonkin verran italiaa.[8]

Ura Ranskassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zurabišvili jätti opiskelun kesken ja meni Ranskan ulkoministeriön palvelukseen. Hän oli lähettiläänä Roomassa, New Yorkissa YK:ssa, ETYJissä Wienissä, Tšadissa ja Natossa sekä WEU:ssa Brysselissä.[8] Hän vieraili Georgiassa ensimmäisen kerran 1986.

Zurabišvili oli Ranskan Kansallisen puolustuksen direktoraatin kansainvälisten ja strategisten asioiden osaston johdossa 2001–2003, kunnes hänet nimitettiin lähettilääksi Georgiaan 2003. Vuosina 2006–2015 hän toimi myös kansainvälisten suhteiden apulaisprofessorina Pariisissa. Vuosina 2010–2015 Zurabišvili johti myös YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttomaa ryhmää, joka valvoi Iranille asetettuja pakotteita.[9]

Zurabišvili ilmoitti erostaan Ranskan palveluksesta ja jäi Georgian politiikkaan.

Poliittinen ura Georgiassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Mikheil Saakašvili nimitti Zurabišvilin ulkoministeriksi maaliskuussa 2004. Hänet kuitenkin erotettiin 19. lokakuuta 2005 parlamentin kanssa syntyneiden erimielisyyksien vuoksi. Zurabišvili arvosteli Saakašvilia myös nepotismista.

Sittemmin Zurabišvilista on tullut Saakašvilin vastaisen liikkeen johtohahmo. Marraskuussa 2005 hän perusti Salome Zurabišvilin liikkeen ja tammikuussa 2006 Georgian tie -puolueen (georg. საქართველოს გზა, Sakartvelos gza).[9]

Presidenttinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2018 Zurabišvili ilmoitti, että on luopunut Ranskan kansalaisuudestaan voidakseen asettua ehdolle Georgian presidentinvaaleissa.[10][11]

Hänet valittiin Georgian presidentiksi marraskuussa 2018. Hänen ääniosuutensa oli 59,52 prosenttia, ja hän astui virkaan 16. joulukuuta 2018. Tämä oli viimeinen kerta kun Georgian presidentti valittiin suoralla kansanvaalilla.[1][12][13] Zurabišvili oli ehdolla riippumattomana ehdokkaana, mutta Georgialainen unelma -puolue antoi hänelle tukensa vaaleissa.[14]

Zurabišvili kieltäytyi ottamasta vastaan presidentin 6900 larin kuukausipalkkaa. Hän nostaa sen sijaan Ranskassa ansaitsemaansa eläkettä, jonka suuruudesta ei ole täyttä varmuutta.[15]

Toukokuussa 2022 Zurabišvili sanoi DW:n haastattelussa, että Georgia noudattaa täysimääräisesti Venäjälle asetettuja pakotteita. Hän myös sanoi, että Georgian tulisi päästä sekä EU:n että Naton integraatioon kiinni nopeammin. Hän tiedosti sen, ettei maa täytä vielä täysin kaikkia vaatimuksia, muttei ole kuitenkaan pahimmasta päästä ottaen huomioon maan historian.[16]

Vuoden 2024 parlamenttivaalien tuloksen tultua julki, Zurabišvili kutsui vaalitulosta peukaloiduksi ja kannusti georgialaisia osoittamaan mieltään vaalitulosta vastaan.[17]

Viraltapanosyytteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 2023 Georgialainen unelma -puolueen johtaja Irakli Kobakhidze ilmoitti, että puolue aloittaisi viraltapanomenettelyn Zurabišviliä vastaan.[18] Zurabišviliä syytettiin perustuslain 52. artiklan rikkomisesta, minkä mukaan presidentti saa edustaa Georgiaa ulkomailla ainoastaan maan hallituksen luvalla.[19] Georgian EU-jäsenyyttä kannattavan Zurabišvilin valtiovierailut EU-maihin katsottiin luvattomiksi, mikä johti perustuslain 52. artiklan rikkomiseen. Georgian perustuslaillinen tuomioistuin päätti 1. lokakuuta 2023 äänin 6–3, että oikeudenkäynti presidenttiä vastaan voidaan aloittaa. Jotta presidentti voidaan panna viralta, parlamentissa tarvitaan tälle vähintään 100 edustajan tuki.[20] Parlamentti äänesti asiasta 18. lokakuuta, jolloin viraltapanoa kannatti 86 edustajaa, eikä Zurabišviliä siksi voitu panna viralta.[21]

Poliittisia kantoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zurabišvili on vastustanut suoria neuvotteluja Venäjän johdon kanssa, toisin kuin muut oppositiojohtajat Nino Burdžanadze ja Zurab Nogaideli.[22]

Kun Tbilisissä järjestettiin Georgian ensimmäinen pride-kulkue vuonna 2019 Zurabišvili asettui tukemaan paikallista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöä huolimatta siitä, että muut Georgian hallituksen edustajat olivat ehdottaneet tapahtuman perumista siihen kohdistuneiden väkivaltauhkauksien takia. Zurabišvili sanoi: "minä olen kaikkien presidentti riippumatta näiden seksuaalisesta suuntautumisesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta. Ketään ei tulisi syrjiä. Minun täytyy myös painottaa, että maallamme on jo tarpeeksi ongelmia emmekä tarvitse yhtään uusia provokaatioita kummaltakaan puolelta HLBT-väittelyä".[23]

Zurabišvili ja muut oppositiopolitiikot ovat kannattaaneet Georgian valtiomuodon muuttamiseksi perustuslailliseksi monarkiaksi Bagrationi-dynastian alaisuuteen, jota myös Georgian ortodoksisen kirkon patriarkka Ilia II, on kannattanut.[24]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Georgiaan valittiin ensimmäinen naispresidentti: Ranskaan paenneiden pakolaisten tytär Iltalehti. 19.11.2018. Viitattu 11.3.2023.
  2. ↑ პირველი ქართული ემიგრაციის წარმომადგენელი ზეინაბ კედია გარდაიცვალა (Zeinab Kedia, the first Georgian emigration representative, died) 20 .2.2016. Newposts.ge. Viitattu 9 December 2018. (georgiaksi).
  3. ↑ A Georgian Reborn, Still Straddling Two Cultures The Washington Post. Viitattu 28.6.2019. (englanniksi).
  4. ↑ ვინ იყო სალომე ზურაბიშვილის პირველი ქმარი და რა გახდა მათი დაშორების მიზეზი akhalitaoba.ge. 26.11.2018. Viitattu 11.3.2023. (géorgien)
  5. ↑ ჯანრი კაშია - ქართველები უცხოეთში nplg.gov.ge. Viitattu 11.3.2023. (géorgien)
  6. ↑ Géorgie : de Paris à Tbilissi, la trajectoire de la présidente Zourabichvili France24. Viitattu 28.6.2019. (ranskaksi).
  7. ↑ President Zourabichvili’s Daughter Appointed to White House bm.ge. Viitattu 11.3.2023. (englanniksi)
  8. ↑ a b Biography Administration of the President of Georgia. 2023. Viitattu 11.3.2023. (englanniksi)
  9. ↑ a b Salome Zourabichvili Council of Women World Leaders. Viitattu 11.3.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Zurabishvili States Her French Citizenship Terminated Civil.ge. 31.8.2018. Viitattu 9.7.2022. (englanti)
  11. ↑ Ex-French diplomat contends for Georgia's presidency in unorthodox rise France 24. 27.10.2018. Viitattu 9.7.2022. (englanniksi)
  12. ↑ Inauguration of new president Georgia to be held December 16, First Channel, 1tv.ge 28.11.2018, viitattu 29.11.2018
  13. ↑ Salome Zurabishvili wins the presidential elections, First Channel, 1tv.ge 28.11.2018, viitattu 29.11.2018
  14. ↑ Georgia country profile BBC. 29.1.2019. Viitattu 24.6.2019. (englanniksi)
  15. ↑ Lomsadze, Giorgi: Georgia’s free president Eurasianet. 16.1.2019. Viitattu 28.10.2023. (englanniksi)
  16. ↑ Putin's next target? Interview with Georgian President Salome Zourabichvili | DW News DW News. 3.5.2022. Viitattu 11.3.2023. (englanniksi)
  17. ↑ Sauer, Pjotr: Georgia’s pro-EU opposition calls for protest over ‘rigged’ election result The Guardian. 27.10.2024. Viitattu 27.10.2024. (englanti)
  18. ↑ Georgian Dream Launches Impeachment Proceedings Against President Civil Georgia. 1.9.2023. Viitattu 10.4.2024. (englanti)
  19. ↑ Updated: 3 Days of the Constitutional Court Deliberation on President’s Impeachment Civil Georgia. 5.10.2023. Viitattu 10.4.2024. (englanti)
  20. ↑ Georgia's Constitutional Court authorizes impeachment procedure against president The Kyiv Independent. 16.10.2023. Viitattu 10.4.2024. (englanniksi)
  21. ↑ Georgian parliament fails to impeach President Zourabichvili Interfax. 18.10.2023. Viitattu 10.4.2024. (englanniksi)
  22. ↑ Rian.ru
  23. ↑ Cooper, Alex: Organizers of Georgia's first Pride defiant amid threats of violence Washington Blade. 19.6.2019. Viitattu 10.4.2024. (englanniksi)
  24. ↑ Politicians Comment on Constitutional Monarchy Proposal Civil.Ge. 8.10.2008. Viitattu 21.12.2022. (englanniksi)
  25. ↑ Décret du 17 avril 2003 portant promotion et nomination legifrance.gouv.fr. 2003. Viitattu 21.12.2022. (ranska)
  26. ↑ Zourabichvili Salomé Mémoires de Guerre. Viitattu 21.12.2022. (ranska)
  27. ↑ a b Onorificenze Palazzo del Quirinale. 2022. Viitattu 21.12.2022. (italia)
  28. ↑ Visit of the President of Georgia at the Patriarchate Jerusalem Patriarchate. 22.1.2020. Viitattu 21.12.2022. (englanniksi)
  29. ↑ Anastasiadis: The demands of the Turkish side for changing the agreed solution base are unacceptable News Bulletin 247. 2021. Viitattu 21.12.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Salome_Zurabišvili&oldid=22733886”