Nautintaoikeus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nautintaoikeus tarkoittaa laajahkoa käyttöoikeutta toisen omistamaan irtaimeen tai kiinteään esineeseen. Sille on tyypillistä, että oikeuden haltija saa joko tuottoa esineestä tai saa käyttää esinettä muuten hyväkseen. Sen yleisin muoto on vastikkeellinen nautintaoikeus, kuten vuokra, jonka piiriin kuuluvat huoneenvuokra, maanvuokra ja irtaimen esineen vuokra. Samantyyppinen nautintaoikeus on valtaajan oikeus kaivokseen. Vastikkeeton nautintaoikeus voi olla esimerkiksi testamentilla annettu nautintaoikeus johonkin jäämistön esineeseen. 1800-luvulla oli käytössä useita julkisoikeuden piiriin kuuluneita nautintaoikeuksia, kuten virkatalonhaltijan nautintaoikeus virkataloon tai asumisoikeus kruununtilaan.[1][2]

  1. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.