Käyttöoikeus
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Käyttöoikeus on oikeudellinen valta käyttää toisen omistamaa kiinteistöä tai irtainta esinettä. Se kuuluu rajoitettujen esineoikeuksien piiriin. Käyttöoikeudet jaetaan kahteen ryhmään, joista toisessa käyttöoikeuteen sisältyy valta hallita esinettä (esimerkiksi vuokraoikeus irtaimeen esineeseen, huoneenvuokraoikeus ja maanvuokraoikeus) ja toiseen tällaista oikeutta ei sisälly (esimerkiksi rasiteoikeus). Käyttöoikeus saadaan joko sopimuksella, testamentilla tai viranomaisen päätöksellä. Käyttöoikeuden haltija ei yleensä voi luovuttaa sitä kolmannelle. Käytön päätyttyä esine on palautettava takaisin omistajalleen olennaisesti alkuperäisessä kunnossa.[1][2][3]
Suomen lainsäädännössä on säädelty maanvuokrausta, huoneenvuokrausta, metsästysoikeuden vuokrausta, kalastusoikeuden vuokrausta, testamenttiin perustuvaa käyttöoikeutta ja viranomaisen perustamia rasitteita. Sen sijaan kiinteistöeläkkeestä, metsänhakkuuoikeudesta ja oikeudesta ottaa maa-aineksia toisen alueelta on olemassa pääasiassa oikeuskäytännössä kehittynyttä tapaoikeudellista normistoa.[4]
Viranomaisen valvonnassa tai viranomaisen perustamien käyttöoikeuksien oikeusvaikutukset asianomaisten välillä ja suhteessa kolmansiin sekä käyttöoikeuden voimassaolo, muuttaminen ja lakkaaminen on säännelty laeilla. Sen sijaan sopimukseen perustuvien käyttöoikeuksien kohdalla vallitsee sopimusvapauden periaate. Tällöin oikeudet ja velvollisuudet määritellään sopimuksen perusteella, ellei lainsäädännöstä tai hyvän tavan vaatimuksesta muuta johdu. Käyttöoikeussopimukset ovat vapaamuotoisia, ja ne voivat olla suullisia, kirjallisia tai konkludenttisia, jolloin sitoutumistahto osoitetaan käyttäytymisellä.[4]