Noljakka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Noljakka
Noljakan rannan asutusta Aavarannan alueella.
Noljakan rannan asutusta Aavarannan alueella.
Kaupunki Joensuu
Kaupunginosa nro 18/21
Pinta-ala n. 24,75 km² 
Väkiluku 5 460[1] (2022)
Osa-alueet Purola, Äkkiväärä, Noljakanmäki, Kuusela, Lähdesuo ja Aavaranta
Postinumero(t) 80130, 80140

Noljakka on Joensuun kaupunginosa, joka sijaitsee keskustan luoteispuolella. 1980-luvulta alkaen Siilainen ja Noljakka alkoivat kasvaa yhteen, ja alue muodostui nykyaikaiseksi lähiöksi. Vuonna 2022 Noljakassa oli 5 460 asukasta, ja se oli väkiluvultaan Joensuun toiseksi suurin kaupunginosa[1].

Noljakan kaupunginosa alkaa Linnunlahden kaupunginosan pohjoispäässä virtaavan Heinäpuron pohjoispuolelta ja päättyy lännessä Höytiäisen kanavaan. Pohjoisessa kaupunginosaa rajaa valtatie 9. Noljakan naapurikaupunginosia ovat Marjala lännessä, Pilkko pohjoisessa, Kanervala idässä ja Linnunlahti kaakossa.[2]. Noljakan lounaispuolella on linnustonsuojelualue, joka rajoittuu Pyhäselkään ja Höytiäisen kanavaan.[3]

Noljakassa on pienkerrostalo-, omakotitalo- ja rivitaloasutusta. Vanhaa ja uutta asutusta on monilla alueilla sekaisin. Noljakan mäellä kauppakeskuksen läheisyydessä on myös korkeita kerrostaloja.

Noljakka on tunnettu myös opiskelija-asunnoistaan. Sekä Noljakan mäellä että Etu-Noljakassa on useita Opiskelija-asunnot Oy Joensuun Ellin opiskelija-asuntokohteita noin 600 asukkaalle.

Noljakan suurimmat työpaikat ovat Pohjois-Karjalan Kirjapaino, Siilaisen terveyskeskus, Pohjois-Karjalan pelastuslaitos ja Noljakan koulu.

Noljakassa on alakoulu. Ari-Jukka ja Veijo Martikaisen suunnittelema Noljakan kirkko valmistui 1997. Liikekeskuksessa on muun muassa K-Market, pizzeria, kuntosali ja ampumarata. Sinkkolan kotieläinpiha on kaupunkilaisten suosima kesäkeidas, jossa toimii myös kesäteatteri. Urheilukentän lähellä on valaistu kuntorata ja lasten hiihtomaa. Noljakan Rinnemetsässä on toisen maailmansodan aikaisia juoksuhautoja.

Noljakka oli alun perin osa Liperin pitäjää. Vuosina 1857–1912 alue kuului Kontiolahteen, minkä jälkeen se kuntajaon seurauksena oli osa Pielisensuuta. Noljakasta tuli Joensuun kylä vuonna 1954, kun Pielisensuu liitettiin Joensuuhun.

Luonnonsuojelualue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noljakan alueella on kaksi vierekkäistä suojelualuetta: linnustonsuojelualue ja Noljakanmäen Natura-alue[4].

Kaupunginosan lounaispuolella sijaitsevalla linnustonsuojelualueella on lintuasema ja luontopolku, jonka opastaulut kertovat linnuista, kasveista ja hyönteisistä. Seitsemän metriä korkea lintutorni valittiin vuonna 2002 Suomen parhaaksi lintutorniksi. Tornissa on kaksi lavaa ja tukevat portaat. Torni on vankka.

Noljakanmäen Natura-alue on 50 hehtaarin runsaslajinen lehtojen ja lehtomaisten kankaiden kokonaisuus, jossa on lisäksi niittyjä ja perinnemaiseman vanhoja kivi- ja puuaitoja sekä perinteisiä rakennuksia.[4]

Liikenneyhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noljakan pohjoispuolelta kulkee valtatie 9 eli Kuopiontie, josta on liittymä Noljakkaan. Useiden Joensuun paikallisbussien reitit kulkevat Noljakkaan. Joensuun keskustasta on hyvät kävely- ja pyörätiet Noljakkaan Mehtimäen ja Linnunlahden kautta sekä Kuopiontien vieritse.

Noljakanmäellä sijaitsevassa vuonna 1989 valmistuneessa liikekeskuksessa toimii muun muassa ravintola, K-Market ja kampaamo.[5] Maanalaisessa väestönsuojassa on painonnosto- ja kuntosali. Kiinteistön omistanut kaupungin omistama Joensuun Yrityskiinteistöt myi keskuksen kontiolahtelaiselle Master Yhtiöt Oy:lle syyskuussa 2016. Sen on tarkoitus rakentaa liikekeskuksen viereen 8-kerroksinen kerrostalo.[6]

Muistomerkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Joensuun teloitukset

Vuoden 1918 sisällissodan aikana 14. huhtikuuta Siilaisella teloitettiin 99 Raudun taistelussa vangittua venäläistä sotilasta sekä 17 punaista. Venäläisten hautapaikka löydettiin vuonna 1967 Kuopiontien rakentamisen yhteydessä. Joensuun kaupunki pystytti nykyisen paloaseman lähelle kaupunginarkkitehti Mauno Tuomiston suunnitteleman muistomerkin vuonna 1974.[7][8]

Joensuun työväenjärjestöt pystyttivät graniittisen muistomerkin punaisten hautapaikalle vuonna 1946.[9] Vuonna 1992 sen läheisyydessä paljastettiin kuvanveistäjä Erkki Kannoston teos Elonpirta, jossa on paikalle haudattujen punaisten nimet.[10]

Siilaisenpuron ja punavankien muistomerkin tuntumassa on entinen ampumarata. Sen asuin- ja huoltorakennukset on rakennettu 1939–1940.[11]

Esikoislestadiolaisten rukoushuone

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoislestadiolaisten rukoushuone valmistui terveyskeskuksen ja Kuopiontien väliin kesällä 2004. Sen suureen saliin mahtuu 800 henkeä. Rukoushuoneessa pidetään paikallisten seurojen lisäksi kolme neljä kertaa vuodessa lähetysseuroja, joihin tulee satoja osanottajia. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Heikki Sipponen. Aikaisemmin liikkeen rukoushuone oli Merimiehenkadun alkupäässä.[12]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ismo Björn ja Pasi Tuunainen (toim.) (2004): Noljakan kirja. Siilaisen-Noljakan asukasyhdistys. Gummerus Kirjapaino Oy. 353 sivua.
  1. a b Joensuu taskussa 2023 (PDF) (s. 8) Joensuun kaupunki. Viitattu 20.7.2023.
  2. Noljakka Joensuun karttapalvelussa Joensuun kaupunki. Viitattu 20.7.2023.
  3. Noljakka (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 20.7.2023.
  4. a b Noljakanmäen alue ymparisto.fi. Viitattu 20.7.2023.
  5. Noljakan ostoskeskus - Kaava - joensuu.fi www.joensuu.fi. Arkistoitu 15.3.2019. Viitattu 15.3.2019.
  6. Master Yhtiöt osti Noljakan liikekeskuksen. Karjalainen, 23.9.2016, s. A6.
  7. Yli-Ketola, Liisa: Joensuussa on useita sisällissodan muistomerkkejä - tutustu niihin interaktiivisella kartalla 28.1.2018. Karjalainen. Arkistoitu 24.3.2018. Viitattu 24.3.2018.
  8. Matti Siippainen: Siilaisesta 99 teloitetun vangin hautapaikka. Karjalainen, 14.4.2018, s. 36,37.
  9. Punaisten hautamuistomerkki : Siilainen Punaisten muistomerkit. 3.9.2017. Työväenmuseo Werstas. Viitattu 24.3.2018.
  10. Elonpirta Taide kaupungilla. 12.5.2013. Joensuun taidemuseo. Viitattu 18.9.2013.[vanhentunut linkki]
  11. Joensuun kaupunki, yleiskaavatoimisto: Kulttuuri- ja rakennushistorialliset suojelukohteet. Joensuu 1987.
  12. Karjalainen, 3.7.2004 ja 20.11.2003.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]