Mahmud Darwish

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mahmoud Darwish
محمود درويش
Henkilötiedot
Syntynyt13. maaliskuuta 1941
Al-Birwa
Kuollut9. elokuuta 2008 (67 vuotta)
Houston, Texas, Yhdysvallat
Ammatti kirjailija, runoilija
Aiheesta muualla
darwish.ps
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Mahmoud Darwish (arab. محمود درويش‎, Maḥmūd Darwīš; 13. maaliskuuta 1941 – 9. elokuuta 2008) oli palestiinalainen runoilija ja kirjailija. Hän sai lukemattomia palkintoja kirjallisesta tuotannostaan ja häntä pidettiin Palestiinan kansallisrunoilijana.[1] Hänen tuotannossaan Palestiinasta tuli kadotetun paratiisin, syntymän ja ylösnousemuksen ja karkotuksen ja maanpaon aiheuttaman tuskan vertauskuva[2][3] Runoilija Naomi Shihab Nye on sanonut Darwishin teoksista:

» Palestiinan kansa hengittää Darwishin kautta, hän on maanpakolaisuuden ja yhteenkuuluvuuden kaunopuheinen todistaja....[4]»

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Darwish syntyi al-Birwan kylässä Akkon piirikunnassa, silloisessa Palestiinan brittiläisessä mandaatissa, nykyisen Israelin alueella.[5] Hän oli Salim ja Houreyyah Darwishin toinen lapsi. Hänen isänsä oli muslimi ja maanomistaja. Äiti oli lukutaidoton, mutta isoisä opetti Darwishin lukemaan.[6] Israelin valtion perustamisen jälkeen perhe pakeni Libanoniin, ensin Jezziniin, ja sieltä Damouriin.[7] Vuoden kuluttua he palasivat Akkoon, joka nyt kuului Israelille, ja asettuivat asumaan Deir al-Asadiin.[8] Darwish kävi lukion Kfar Yasifissa, kahden kilometrin päässä Jadeidista pohjoiseen. Myöhemmin hän muutti Haifaan. Ensimmäisen runokirjansa Asafir bila ajniha hän julkaisi 19-vuotiaana. Darwish muutti pois Israelista 1970-luvun alussa opiskelemaan Neuvostoliittoon, ja häneltä riistettiin Israelin kansalaisuus.[9] Hän opiskeli vuoden Moskovan yliopistossa,[3] ennen kuin muutti Egyptiin ja Libanoniin.[10] Kun hän liittyi PLO:hon 1973, hänen ei enää sallittu palata Israeliin.[6] Vuonna 1995 hän kuitenkin palasi maahan osallistuakseen kollegansa Emile Habibin hautajaisiin. Matkan aikana hän sai Israelin viranomaisilta luvan jäädä maahan neljäksi päiväksi.[11] Darwish sai lopulta 1995 luvan palata asumaan Länsirannalle Ramallahin kaupunkiin.[11] Darwish oli naimisissa kaksi kertaa ja erosi molemmista avioliitoista. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli kirjailija Rana Kabbani. 1980-luvun puolivälissä hän avioitui egyptiläisen kääntäjän Hayat Heenin kanssa. Hänellä ei ollut lapsia.[6] Darwishilla oli pitkäaikainen sydänsairaus. Saatuaan sydänkohtauksen 1984 hän joutui sydänleikkaukseen. Vuonna 1998 hänet leikattiin jälleen.[6] Hän kävi viimeisen kerran Israelissa 15. heinäkuuta 2007 osallistuakseen runojenlukutilaisuuteen.[12] Tilaisuudessa hän arvosteli Fatahin ja Hamasin keskinäistä väkivaltaisuutta ja sanoi, että se on ”kadulla tehty itsemurhayritys”.[13]

Kirjallinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Darwishilta on ilmestynyt yli 30 runoteosta ja kahdeksan proosateosta. Hän on ollut päätoimittajana eri lehdissä kuten Al-Jadid, Al-Fajr, Shu'un Filistiniyya ja Al-Karmel (1981). Hänen ensimmäinen julkaistuun runokokoelmaansa "Leaves of Olives" sisältyi runo "Identity Card", jonka hän kirjoitti 1964.[14]

Hän nousi kansainväliseen maineeseen runoillaan, ja niissä kiinnittää huomiota erityisesti hänen rakkautensa Palestiinaa kohtaan ja hänen hänen halveksunta Israelin valtiota kohtaan. Darwish on todennut Israelin valtiosta:

»Minua syytetään, että vihaan juutalaisia. Ei ole mukavaa, että he esittävät minut paholaisena ja Israelin vihollisena. En tietenkään rakasta Israelia, siihen minulla ei ole mitään syytä. Mutta en vihaa juutalaisia.[15]»

Hänen teoksiaan on palkittu useaan kertaan, ja niitä on käännetty 20 kielelle.[16]

Darwish kirjoitti arabiaksi, mutta puhui englantia, ranskaa ja hepreaa. Israelilaisen kirjailijan Haim Gouri mukaan, joka tunsi hänet henkilökohtaisesti, hänen hepreansa oli erinomaista.[12]

Darwish arvosti arabirunoilijoita Abd al-Wahhab al-Bayatiia ja Badr Shakir al-Sayyabia.[7] Hän mainitsi Rimbaudin ja Ginsbergin vaikutteiden antajinaan.[6] Darwish ihaili heprealaisrunoilija Yehuda Amichaita, mutta kuvaili hänen runojaan, että ne ovat "haaste minulle, koska kirjoitamme samoista paikoista. Hän haluaa käyttää hyväkseen maisemaa ja historiaa, jotka perustuvat minun tuhottuun identiteettiini. Me siis kilpailemme, kumpi omistaa tämän maan kielen? Kumpi rakastaa sitä enemmän? Kumpi kirjoittaa siitä paremmin?"[6]

Israelin opetusministeri Yossi Sarid ehdotti maaliskuussa 2000, että israelilaisten lukioiden opetusohjelmaan liitettäisiin Darwishin runoja. Pääministeri Ehud Barak torjui ehdotuksen sillä perusteella, että Israel "ei ole valmis".[17] On esitetty, että tapaus liittyy enemmän Israelin sisäpolitiikkaan ja yritykseen kaataa pääministeri Ehud Barakin hallitus kuin runouteen.[18] Darwishin kuoltua keskustelu hänen runojensa ottamisesta Israelin koulujen opetusohjelmaan on alkanut uudestaan.[19]

Poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Darwish oli Israelin kommunistisen puolueen Rakah jäsen, ennen kuin liittyi Palestiinan vapautusrintamaan Beirutissa.[20] Hänet pidätettiin useita kertoja ja hän joutui vankilaan poistuttuaan luvatta Haifasta.[3] Vuonna 1970 hän siirtyi Moskovaan ja häneltä riistettiin Israelin kansalaisuus.[9] Hän muutti myöhemmin 1971 Kairoon, jossa hän työskenteli sanomalehti al-Ahramille. Beirut ja oli toimittajana 1973 kuukausittain ilmestyvässä lehdessä Shu'un Filistiniyya (Palestiinan asiat) ja työskenteli johtajana PLO ja siihen liittyvien järjestöjen Palestiinan tutkimuslaitoksessa. Libanonin sodan jälkimainingeissa Darwish kirjoitti poliittiset runot Qasidat Bayrut (1982) ja Madih al-zill al'ali(1983). Darwish valittiin 1987 PLO:n toimeenpaneva komiteaan. Vuonna1988 hän kirjoitti manifestin, joka oli tarkoitettu Palestiinan kansan itsenäisyysjulistukseksi. Vuonna 1993, Oslon rauhanprosessin jälkeen, Darwish vetäytyi PLO:n toimeenpanevasta komiteasta.[21] Darwish on jatkuvasti vaatinut "tiukkaa asennetta" neuvotteluissa Israelin kanssa.[22]

Vuonna 1988 Yitzhak Shamir luki hänen runonsa Passers Between the Passing Words knessetissä.[6] Häntä on syytetty, että hän on vaatinut juutalaisia poistumaan Israelista, vaikka hän väitti tarkoittaneensa Länsirantaa ja Gazaa[23]: "Lähde maastamme/Rannoiltamme, mereltämme/Meidän vehnämme, suolamme, haavamme." Darwishin runojen asiantuntija on sanonut, että runo on ymmärretty väärin ja käännetty väärin,[24] kun taas runoilija ja kääntäjä Ammiel Alcalay kirjoitti, että "hysteerinen reaktio runoa kohtaan toimii vain erinomaisena Israelin psyyken lakmustestinä... (runo) on järkkymätön kieltäytyminen hyväksymästä miehityskieltä ja termejä, joilla maa määritellään". [25] Huolimatta Israelin ja Palestiinan johtajien arvostelusta Darwish uskoi että rauha on saavutettavissa. "En luovu toivosta", hän sanoi israelilaiselle sanomalehdelle Haaretzille. "Olen kärsivällinen ja odotan israelilaisten ajatusten syvällistä mullistusta. Arabit ovat valmiit hyväksymään voimakkaan Israelin ydinaseineen, kunhan se vain avaa linnoitustensa portit ja tekee rauhan."[10]

Darwish palasi Ramallahiin heinäkuussa 2007 ja kävi Haifassa kunniakseen järjestetyssä juhlassa, jota tuki Masharaf-lehti ja israelilainen Hadash-puolue.[12]Läsnä oli 2 000 hengen yleisö, jolle hän lausui arvostelunsa Hamasin kaappauksesta:

»Heräsimme koomasta nähdäksemme (Hamasin) yksivärisen lipun raivaava tieltään (Palestiinan) nelivärisen lipun.[26]»

Sävellykset runoihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moniin Darwishin runoihin on tehty sävellys, merkittävimpinä niistä Rita, Birds of Galilee ja I Yearn for my Mother's Bread, ja niistä on tullut ainakin kahden arabisukupolven ja arabisäveltäjien, kuten Marcel Khalife[27][28], Majida El Roumi ja Ahmad Qa'abour, suosikkeja.[29]1980-luvulla israelilais-palestiinalainen yhtye Sabreen levytti albumin, jossa oli versiot Darwishin runoista "On Man" ja "On Wishes".[30] Khalifea syytettiin herjaamisesta ja uskonnollisten arvojen loukkaamisesta, koska Darwishin runoon perustuva laulu nimeltä "I am Yusuf, oh my father" sisälsi säkeistön Koraanista.[31] Runossa Darwish koki saman tuskan kuin Yusuf (Joosef), jonka tämä veljet hylkäsivät, koska tämä oli niin komea ja hyväluontoinen. "Oi, isä, Olen Yusuf / Oi isä, veljeni eivät rakasta minua eivätkä halua minua joukkoonsa". Josefin tarina on vertauskuva palestiinalaisten hylkäämisestä.

Israelilais-amerikkalainen säveltäjä Tamar Muskal otti Dawishin runon "I Am From There" sävellykseensä "The Yellow Wind," jossa on käytetty täyttä orkesteria, arabialaista huilua, arabialaista ja israelilaista runoutta ja aiheita David Grossmanin kirjasta The Yellow Wind.[32]

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1997 valmistui dokumentti Mahmoud Darwish, jonka tuotti Ranskan televisio ja ohjasi ranskalais-israelilainen ohjaaja Simone Bitton.[33]

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ BBC News 9.8.2008 Palestinian 'national poet' dies
  2. ↑ New York Times 22 December 2001 A Poet's Palestine as a Metaphor, Adam Shatz
  3. ↑ a b c Guardian 8.6.2002 Poet of the Arab world, Maya Jaggi
  4. ↑ Poets.org Academy of American Poets
  5. ↑ Saudi Gazette (Arkistoitu – Internet Archive) 10.8.2008 Death defeats Darwish
  6. ↑ a b c d e f g PHRC (Arkistoitu – Internet Archive) 8.6.2002 Poet of the Arab world, Maya Jaggi, alun perin ilmestynyt Guardianissa
  7. ↑ a b c Guardian 11.8.2008 Mahmoud Darwish, Peter Clark
  8. ↑ Geocities Mahmoud Darwishin elämänvaiheet, Sameh Al-Natour.
  9. ↑ a b Ha'aretz (Arkistoitu – Internet Archive) 3.7.2008 Palestinian poet: History laughs at both victim and aggressor, Reuters
  10. ↑ a b Seattle Times 9.8.2008 Palestinian poet Mahmoud Darwish dead at 67 Diaa Hadid
  11. ↑ a b New York Times 10.5.1996 Ramallah Journal;Suitcase No Longer His Homeland, a Poet Returns, Joel Greenberg
  12. ↑ a b c Ha'aretz (Arkistoitu – Internet Archive)Palestinian poet Mahmoud Darwish to attend event in Haifa, Yoav Stern,
  13. ↑ BBC News 16.7.2007 Palestinian poet derides factions
  14. ↑ Runo englanniksi ja arabiaksi
  15. ↑ New York Times 7.3.2000 Ramallah Journal; Poetry of Arab Pain: Are Israeli Students Ready?, Susan Sachs
  16. ↑ Fencemag.com
  17. ↑ BBC News 7.3.2000 Poetry sends Israel into political storm
  18. ↑ New York Times 14.3.2000 Barak Survives 2 No-Confidence Motions, Susan Sontag
  19. ↑ Jpost10.8.2008 Should Darwish's poetry be taught in schools? Ehud Zion Waldoks
  20. ↑ Ha'aretz 10.8.2008 Palestinians: Mahmoud Darwish to be laid to rest in Israel, Zvi Bar'el
  21. ↑ New York Times 25.8.1993 Palestinian Critics Accuse Arafat Of Secret Concessions to Israelis, Youseff M. Ibrahim page 2
  22. ↑ authorscalendar.info/darwish
  23. ↑ New York Times 5.4.1988 Palestinian's Poem Unnerves Israelis
  24. ↑ CBC 9.8.2008 Palestinian poet Mahmoud Darwish dies
  25. ↑ Ammiel Alcalay: Who's Afraid of Mahmoud Darwish? News From Within, 17.8.1988, IV. vsk, nro 8, s. 14-16.
  26. ↑ AFP 9.8.2008 Famed Palestinian poet Mahmud Darwish dies: hospital
  27. ↑ I am Yusuf, oh my father (Arkistoitu – Internet Archive)
  28. ↑ My Mother's Bread
  29. ↑ International Herald Tribune 10.8.2008 Mahmoud Darwish, Palestinian poet, is dead, Reuters, The Associated Press
  30. ↑ Sabreen.org (Arkistoitu – Internet Archive)
  31. ↑ Marcel Khalife's website (Arkistoitu – Internet Archive) In Defence of Freedom and Creativity, Mahmoud Darwish
  32. ↑ New York Times 14.5.2005 Letting Music Speak of Mideast Pain, Felicia R Lee
  33. ↑ Mahmoud Darwishin virallinen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mahmud_Darwish&oldid=22577480”