Ehud Barak

Ehud Barak
אֵהוּד בָּרָק
Barak vuonna 2016.
Israelin 10. pääministeri
6. heinäkuuta 1999 – 7. maaliskuuta 2001
Presidentti	Ezer Weizman Moshe Katsav
Varapääministeri	Yitzhak Mordechai David Levy Binyamin Ben-Eliezer
Edeltäjä	Benjamin Netanjahu
Seuraaja	Ariel Sharon
Henkilötiedot
Syntynyt	12. helmikuuta 1942 (ikä 82) Mishmar HaSharon, Palestiinan brittiläinen mandaatti
Ammatti	sotilas
Puoliso	Nili Priel
Tiedot
Puolue	Työväenpuolue (vuoteen 2011) Itsenäisyyspuolue (2011–2012) sitoutumaton (2012–2019)
Uskonto	juutalaisuus
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Ehud Barak (hepr. ‏אֵהוּד בָּרָק‎, syntyjään Ehud Brog, s. 12. helmikuuta 1942 Palestiinan brittiläinen mandaatti) oli Israelin kymmenes pääministeri vuodesta 1999 vuoteen 2001. Hän on ollut sotilastiedustelun johtaja 1983–1985, Israelin puolustusvoimien komentaja 1991–1995, sisäministeri 1995, ulkoministeri 1995–1996, Israelin työväenpuolueen johtaja 1999–2001 ja 2007–2011 sekä puolustusministeri 1999–2001 ja 2007–2013.

Ehud Barak syntyi 12. helmikuuta 1942 Palestiinan brittiläisessä mandaatissa. Hänellä on aškenasijuutalainen sukutausta.^[1][2] Barak on eronnut ensimmäisestä vaimostaan, jonka kanssa hänellä on kolme lasta.

Barak opiskeli matematiikkaa ja fysiikkaa Jerusalemin ja Stanfordin yliopistoissa.

Ehud Brog liittyi Israelin puolustusvoimiin vuonna 1959, jolloin hän vaihtoi nimensä muotoon ”Barak”, mikä tarkoittaa hepreaksi ukkosta. Hän palveli 35 vuotta ja yleni aina kenraalin arvoon asti. Hän oli sotilastiedustelun Amanin päällikkö 1983–1985 ja pääesikunnan päällikkö 1991–1995.

Barak toimi Israelin sisäministerinä vuonna 1995 ja ulkoministerinä 1995–1996. Vuonna 1996 hänet valittiin Israelin parlamenttiin knessetiin ja valittiin ensimmäisen kerran Työväenpuolueen johtajaksi. Israelin pääministeriksi hän nousi vuonna 1999, päihittäen pääministerivaaleissa selvällä vaalivoitolla aiemman pääministerin Benjamin Netanyahun. Vuoden 1999 pääministerivaalit pidettiin Israelin parlamenttivaalien yhteydessä, joissa Barak onnistui johdattamaan vasemmistopuolueista koostuvan One Israel -liittoutumansa vaalivoittoon, tosin hyvin kapeaan sellaiseen.

Barak vieraili ensimmäisenä Israelin pääministerinä julkisesti Turkissa, vaikka David Ben-Gurion olikin käynyt siellä salaa jo 1958.^[3] Barakin kaudella Israel vetäytyi Etelä-Libanonista 18-vuotisen miehityksen jälkeen^[4]. Hän myös osallistui Camp Davidin kokoukseen, jossa oli tarkoitus päättää palestiinalaisvaltion luomisesta. Toinen intifada alkoi pian tämän kokouksen jälkeen.

Barak hävisi pääministeripaikan pääministerivaaleissa 2001 murskatappiolla Likudin silloiselle puheenjohtajalle Ariel Sharonille, minkä jälkeen hän erosi Työväenpuolueen johtajan paikalta ja knessetistä ja muutti Yhdysvaltoihin töihin.

Vuonna 2005 Barak ilmoitti palaavansa Israeliin ja pyrkivänsä uudelleen Israelin työväenpuolueen puheenjohtajaksi, mutta huonon gallup-menestyksen jättäytyi pois kilpailusta. Tammikuussa 2007 hän yritti uudelleen. Puheenjohtajavaalin ensimmäisellä kierroksella hän sai 39 prosenttia äänistä. Toisella kierroksella hän voitti täpärästi toisen pääehdokkaan, Ami Ayalonin. Barak valittiin Israelin puolustusministeriksi 18. kesäkuuta 2007, Amir Peretzin erottua. Barakin kaudella Israelin puolustusvoimat hyökkäsi Gazaan. Hän oli Työväenpuolueen pääministeriehdokas vuoden 2009 parlamenttivaaleissa. Vaaleissa Työväenpuolue jäi neljänneksi.

Ehud Barak jatkoi puolustusministerinä myös Likudin johtamassa oikeistohallituksessa vuoden 2009 vaalien jälkeen.

17. tammikuuta 2011 Barak ilmoitti jättävänsä Työväenpuolueen neljän muun edustajan kanssa ja muodostavansa uuden "keskustalaisen, sionistisen ja demokraattisen" parlamenttiryhmän, jonka nimeksi tuli Itsenäisyys (עצמאות‎, Atzma'ut).^[5] Barak toimi siinä vuoteen 2012, jonka jälkeen hän toimi sitoutumattomana poliitikkona vuoteen 2019 asti.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ehud Barak.

• http://www.ehudbarak.org.il/
• http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3020596,00.html