Macintosh 128K

Macintosh 128K
Valmistaja	Apple Computer
Tuoteperhe	Apple Macintosh
Tyyppi	mikrotietokone
Julkaistu	24. tammikuuta 1984
Suoritin	Motorola 68000
Massamuisti	kiintolevy
Keskusmuisti	128 kt
Infobox OK

Macintosh (myöhemmin Macintosh 128K) on Apple Computerin 24. tammikuuta 1984 julkaisema, maailman ensimmäinen suurta kaupallista menestystä saanut graafisella käyttöjärjestelmällä varustettu tietokone. Kone oli Applen toinen graafista käyttöliittymää käyttävä tietokone Apple Lisan jälkeen, mutta saavutti suurempaa suosiota halvemman hintansa vuoksi.

Macintosh-projekti sai alkunsa Applen visionäärin Jef Raskinin luonnostellessa uutta, helppokäyttöistä tietokonetta 1970-luvun lopulla. 1980-luvun alussa projekti kasvoi Lisa -projektin varjossa ja sai lopulta Applen perustajajäsenen Steve Jobsin huomion, joka otti vuonna 1981 projektin haltuunsa ja Raskin erosi Applelta. Paineen alla työskentelevä Macintosh-tiimi onnistui saavuttamaan julkaisupäivän ja Macintosh julkaistiin suuren mainoskampanjan saattelemana.

Tietokoneen hinta oli 2 495 dollaria ja sitä myytiin vuoteen 1985 mennessä 500 000 kappaletta^[1], joka oli odotettua vähemmän^[2]. Macintosh 128K:n suuri merkitys oli uudenlaisen, henkilökohtaisen ja helppokäyttöisen tietokonetyypin esitteleminen maailmalle^[3].

Apple lopetti Macintosh 128K:n teknisen tuen tarjoamisen 1. syyskuuta 1998.^[4]

Macintosh-projekti aloitettiin alkuvuodesta 1979 Jef Raskinin hahmotellessa uuden helppokäyttöisen ja edullisen tietokoneen suunnittelemista tavallisille kuluttajille. Lokakuussa 1979 Raskin sai Applen johdolta luvan työvoiman palkkaamiseen projektia varten, joskin projekti oli jatkuvan lakkauttamisuhan alla ja Raskin joutui pyytämään tiimille lisäaikaa Applen toimitusjohtajana toimineelta Mike Scottilta^[9]. Bill Atkinson, joka työskenteli Applen Lisa-projektissa, esitteli Raskinille Burrell Smithin, joka toimi laitteistoinsinöörin tehtävässä. Kolmikon lisäksi Macintosh-projektin työllisti suuren joukon laitteisto- ja ohjelmistokehittäjiä, projektin parissa vaikuttaneita ihmisiä olivat muun muassa Chris Espinosa, Joanna Hoffman, George Crow, Jerry Manock, Susan Kare ja Andy Hertzfeld.

Bruce Horn, joka oli työskennellyt aiemmin Xerox PARC -laboratoriossa dynaamisen Smalltalk-ohjelmointikielen parissa, sai työkseen Finder-käyttöliittymäohjelman luomisen. Smalltalkin tarjoama, ohjelman suorittamisen aikainen lähdekoodin editoiminen sai Hornin ideoimaan uudenlaisen resurssienhallintajärjestelmän, josta tuli osa Macintosh Toolboxia^[10].

Smithin ensimmäinen emolevyn prototyyppi mukaili Raskinin linjausta: siinä oli 64 kilotavun keskusmuisti, Motorolan 6809E -suoritin ja se pystyi ohjaamaan 256 x 256 pikselin kokoista, mustavalkoista grafiikkanäyttöä. Ohjelmistokehittäjänä työskentelevä Bud Tribble ehdotti Lisan käyttämän Motorola 68000 -suorittimen käyttämistä myös Macintoshissa. Vuoden 1980 joulukuuhun mennessä Smithin onnistui liittää 68000 Macintoshin emolevyyn ja jopa ajamaan sitä Lisan 5 MHz sijaan 8 MHz:n nopeudella. Emolevy tuki nyt 384 x 256 pikselin kokoista näyttöä. Smithin emolevy oli kustannuksiltaan huomattavasti Lisan mallia edullisempi, sillä se käytti Lisan huiman 1 Mt keskusmuistin sijaan vain 64 kt:n muistia^[11]. Lopullinen Macintoshin prototyyppi käytti 128 kt:n keskusmuistia, joka toteutettiin kuudellatoista 64 kilobitin keskusmuistipiirillä.

Macintoshin kekseliäs rakenne sai Applen perustajajäsenen Steve Jobsin huomion. Huomatessaan Macintoshin tulevan olemaan markkinoitavissa Applen senhetkistä huippuprojektia Lisaa paremmin, Jobs käänsi huomionsa Macintosh-projektin puoleen. Vuonna 1981 Raskin irrottautui projektista hänen ja Jobsin välisten, henkilökohtaisten riitojen vuoksi. Lopullisen Macintoshin sanottiin olevan lähempänä Jobsin kuin Raskinin visiota^[12]. Jobs ja Atkinson vierailivat vuonna 1981 Xeroxin laboratoriossa, jossa Raskin oli kertonut nähneensä tutkimusmielessä rakennetun graafisen käyttöliittymän. Myöhemmin Jobs ja joukko Lisan insinöörejä tekivät toisen tutustumiskäynnin Xeroxille ja idea graafisesta käyttöliittymästä alkoi saada muotoa sekä Lisa- että Macintosh-projekteissa^[13].

Finder-käyttöliittymän kehittäminen aloitettiin vuonna 1982. Lisa Filer, Lisan käyttöliittymäohjelma kirjoitettiin samoihin aikoihin uudelleen ja Lisan julkaisemisen jälkeen Macintosh-projektille tarjottiin uuden Lisan Filer-ohjelman koodia. Rajoittuneella muistilla varustettu Macintosh perustui jo kuitenkin dynaamisiin muistiosoituksiin muistin säästämiseksi ja Horn, Finderin pääkehittäjä, päätti luoda Finderin alusta alkaen Macintoshille sopivaksi^[14]. Muistinhallinnan tueksi kehitettiin MFS-tiedostojärjestelmä.

Helmikuussa 1982 Manock ja Terry Oyama onnistuivat lopulta rakentamaan kotelon, joka kelpasi Jobsille, ja ensimmäinen osa Macintoshia oli valmis tuotantoon^[15]. Macintoshin kotelo oli yksityiskohtiaan myöten tarkasti harkittu. Pystyasennossa oleva laite vei vähän tilaa työpöydältä, korkealla oleva näyttöruutu loi mielikuvan kasvoista tehden monille vieraasta laitteesta inhimillisemmän ja kotelon taaksepäin kallistetut pinnat kevensivät laitteen olemusta, saaden sen näyttämään Lisaa pienemmältä, vaikka olikin samoissa mitoissa^[16]. Kotelon väri valittiin ajattomaksi, kestämään auringonvaloa haalistumatta ja Macintoshin käyttämisestä tehtiin mahdollisimman turvallista ja helppoa: ilmanottoaukkoihin tehtiin S-kirjaimen muotoiset käytävät, jotta lapset eivät voi työntää esineitä koneen sisälle ja kaikki liitännät merkittiin symboleilla, joiden avulla johtojen kiinnittäminen onnistui keltä tahansa. Virtanappi, ainoa kotelossa oleva painike, ympäröitiin kumisella kehyksellä korostamaan sen merkitystä, samoin koneen kantokahvaan lisättiin kumiosia helpottamaan Macintoshin nostamista^[16]. Jobs nimesi itsensä kotelon muotoilijaksi Manockin ja Oyaman rinnalle, ja myöhemmin Oyama totesikin Jobsin vaikuttaneen suuresti lopputulokseen, vaikkei osallistunutkaan aktiiviseen suunnittelutyöhön^[16].

Kun Macintosh alkoi valmistua, Jobs käski kaikkien työntekijöidensä kirjoittaa nimikirjoituksensa paperille. Tämän jälkeen hän kaiverrutti nimet kaikkien Macintoshien kotelon sisäpuolelle, josta ne pystyi näkemään käytännössä ainoastaan huoltomies. Nimikirjoitusten syyksi Jobs on sanonut: "Kaikki suuret taiteilijat signeeraavat teoksensa."^lähde? Vuonna 1982 valmistuneen kotelon sisäkanteen on kaiverrettu projektissa silloin työskennelleiden avainhenkilöiden nimet: Peggy Aleixo, Colette Askeland, Bill Atkinson, Steve Balog, Bob Belleville, Mike Boich, Bill Bull, Matt Carter, Berry Cash, Debbie Coleman, George Crow, Donn Denman, Christopher Espinosa, Bill Fernandez, Martin Haeberli, Andy Hertzfeld, Joanna Hoffman, Rod Holt, Bruce Horn, Hap Horn, Brian Howard, Steven Jobs, Larry Kenyon, Patti King, Daniel Kottke, Angeline Lo, Ivan Mach, Gerald Manock, Mary Ellen McCammon, Vicki Milledge, Mike Murray, Ron Nicholson Jr, Terry Oyama, Benjamin Pang, Jef Raskin, Brian Robertson, Dave Roots, Patricia Sharp, Burrell Smith, Bryan Stearns, Lynn Takahashi, Randy Wigginton, Linda Wilkin, Woz, Pamela Wyman ja Laszlo Zidek + kaksi muuta nimeä^[17].

MacPaint ja MacWrite olivat valmiina julkaisua varten jo vuoden 1983 loppupuolella, mutta keskeneräinen Finder uhkasi koko projektin onnistumista. Hornin avuksi saatiin Lisa-projektista siirtynyt Steve Capps^[18]. Finder 1.0 valmistui viime hetkellä ennen kehitystyölle asetettua takarajaa. Osittain konekielellä kirjoitettu Finder oli kooltaan 46 kt, huomattavasti Lisan 360 kt:n Fileriä pienempi^[14]. Macintosh Toolboxin sijaitessa ROM-muistilla kevyt Finder ja System mahtuivat hyvin 400 kT:n levykkeelle, johon jäi tilaa myös muutamalle sovellukselle.

Macintoshin markkinointikampanja käynnistyi hyvissä ajoin vuoden 1983 puolella. Lehdistöön kohdistuvan kampanjan suunnitteli Regis McKenna^[19]. Ensimmäinen haastattelu annettiin Byte-lehdelle, joka julkaisi artikkelin Macintoshista lokakuussa 1983^[20]. Joulukuussa 1983 Apple sijoitti 18-sivuisen esittelylehtisen muutamien aikakauslehtien väliin (muun muassa Time ja Newsweek). Mainos on tullut myöhemmin tunnetuksi sivustaan 11, jossa Bill Gates suosittelee Macintoshia^[21].

Macintoshin esittely suurelle maailmalle tapahtui 22. tammikuuta 1984, jolloin Ridley Scottin ohjaama "1984"-mainos ([3] (Arkistoitu – Internet Archive), [4] (Arkistoitu – Internet Archive), [5] (Arkistoitu – Internet Archive)) esitettiin amerikkalaisen jalkapallon loppuottelun puoliajalla. Mainoksen suunnitteli ja tuotti Applen käyttämä Chiat-Day -mainostoimisto, joka oli aiemmin hoitanut Lisan markkinoinnin. Chiat-Day oli tarjonnut "Miksi 1984 ei tule olemaan kuin 1984" -teemaa jo Apple II:n markkinointiin, mutta George Orwellin teokseen Vuonna 1984 viittaava idea oli jätetty tuolloin käyttämättä. Nyt Applen markkinointipäällikkö Mike Murray ja Jobs innostuivat ajatuksesta ja TV-mainosta alettiin suunnitella 750 000 dollarin budjetilla. Chiat-Day hankki Blade Runnerin ohjanneen Scottin ohjaamaan mainoksen ja kuvaus järjestettiin Lontoossa^[22].

Valmis mainos esitettiin Applen markkinointikonferenssissa Honolulussa ja saamansa positiivisen palautteen rohkaisemina Murray ja Jobs päättivät ostaa kaksi Super Bowlin mainospaikkaa 22. tammikuuta järjestettävään otteluun. Mainospaikat maksoivat yhdessä yli miljoona dollaria ja rahoitusta varten oli toimelle saatava Applen hallituksen hyväksyntä. Joulukuussa, nähtyään mainoksen, hallitus piti sitä huonona ja kehotti Applea vaihtamaan mainostoimistoa. Toimitusjohtaja John Sculley pyysi myymään jo hankitut mainospaikat, mutta Chiat-Dayn johtaja myi vain toisen, ja mainos esitettiin^[22].

Chiat-Day oli esittänyt mainoksen jo joulukuussa 1983 pienellä televisiokanavalla kello 1 yöllä saadakseen sen mukaan myöhemmin järjestettäviin televisiomainoskilpailuihin. Mainos voitti Cannesin mainosalan Grande Prizen ja 30 muuta palkintoa^[23]. "1984:ä" esitettiin yhä uudelleen uutislähetyksissä Super Bowlin jälkeen, ja se sai siten miljoonien dollarien arvosta ilmaista mainosaikaa^[24].

Macintoshin varsinainen julkaisu tapahtui 24. tammikuuta 1984 Applen yhtiökokouksessa Palo Altossa. Kokous eteni järjestyksen mukaan 2 500 hengen auditoriossa, joka oli täynnä ihmisiä. Macintoshin, joka sijaitsi kassiin pakattuna puhujakorokkeella, paljastaminen jätettiin Jobsin tehtäväksi ja kokouksen viimeiseksi asiaksi. Toimitusjohtajan käytyä läpi muut asiat hän kutsui Jobsin lavalle, jonka lyhyen puheen jälkeen "1984" esitettiin uudelleen. Mainoksen jälkeen Jobs nosti Macintoshin^[25] kassista, kytki siihen johdot ja syötti levykkeen taskustaan Macintoshin levykeasemaan, jättäen tietokoneen yksin lavalle. Levykkeelle tallennettu demo käynnistyi, demolla esiteltiin lyhyesti laitteen graafisia ominaisuuksia ja sovelluksia Tulivaunut-elokuvan taustamusiikin soidessa taustalla. Esittelyjakson jälkeen musiikki vaimeni ja Macintosh alkoi puhua puhesyntetisaatio-ohjelman avulla englanniksi:

 Päivää, olen Macintosh. Onpa mukava päästä pois laukusta!
 
 En ole tottunut esiintymään julkisesti, mutta haluaisin jakaa 
 kanssanne tämän ajatuksen, jonka sain tavatessani IBM-suurkoneen: 
 Älä luota tietokoneeseen, jota et pysty nostamaan!
 
 Kuten huomaatte, osaan puhua, mutta nyt haluaisin luovuttaa puheenvuoron 
 miehelle, jonka esitteleminen on minulle suuri kunnia: mies, joka 
 on minulle kuin isä... Steve Jobs!

Jobsin päätettyä kokouksen Macintoshit lähetettiin jälleenmyyjille. Macintosh-tiimin jäsenet saivat Jobsilta samana päivänä oman kappaleensa laitetta kunniakirjalla varustettuna. ^[26]

Applen markkinointitiimi onnistui saamaan Newsweekin kiinnostuneeksi Macintoshista ja lehti julkaisi 30. tammikuuta jutun Macintoshista, Burrel Smithistä ja Andy Hertfeldistä. Juttu oli kansikuva-artikkelin paikalla lehden alussa, mutta Newsweek perui poliittisista syistä Macintosh-aiheisen kansikuvan painamisen^[19]. Myöhemmin Apple osti 2,5 miljoonan dollarin hinnalla Newsweekin marraskuussa 1984 ilmestyneen vaaliteemanumeron kaikki 39 mainossivua^[27]. Joulukuussa 1984 Michael Jackson, Mick Jagger ja Andy Warhol esittäytyivät maailmalle Macintoshin käyttäjinä^[28]. Apple käynnisti vuoden 1984 aikana "Test Drive a Macintosh" (Koeaja Macintosh) -kampanjan, jossa kuluttajat saivat ilmaiseksi hakea jälleenmyyjältä Macintoshin käyttöönsä 24 tunnin ajaksi. Kampanjaan osallistui 200 000 käyttäjää, mutta myynti ei saavuttanut Applen odotuksia^[29]. Vuoden 1983 aikana markkinointitiimiin liittyneen Guy Kawasakin^[30] johdolla Macintoshin markkinointi kehittyi vuosien aikana käyttämään uudenlaista evankeliointi-menetelmää^[31]. Apple esitti uuden, provosoivan mainoksen vuoden 1985 Super Bowlissa, mutta jyrkänteeltä sokeana putoilevia toimistotyöntekijöitä kuvaava mainos^[32] ei saavuttanut "1984":n kaltaista, positiivista huomiota^[30]. LaserWriterin, PostScriptin ja Pagemakerin sekä suuremmalla keskusmuistilla varustetun Macintosh 512K:n julkaisemiset piristivät Macintoshin myyntiä ja saattoivat ratkaista Applen selviämisen tulevina vuosina^[30].

Applen suurin ja tärkein kilpailija oli IBM ja sen tuote IBM PC klooneineen. 7. lokakuuta 1983 Macintoshin markkinointitiimi otaksui Applen pystyvän kilpailemaan nykyisellä, Lisaan pohjautuvalla tekniikallaan IBM PC:n kanssa vuoden 1986 puoliväliin^[30]. Vuonna 1984 Applen oma Apple II oli varteenotettava kilpailija Macintoshin kanssa ja Sculley päätti korottaa Macintoshin hintaa 500 dollarilla saadakseen marginaalia Applen kahden tietokoneen välille^[33]. Vuonna 1983 julkaistua Lisaa ei enää nähty kilpailijana sen korkean hinnan ja huonon menestyksen takia, sen sijaan 1. tammikuuta 1985 Lisa muuttui Macintoshiksi Macintosh XL:n julkaisun ansiosta.

Macintosh sai innostuneen vastaanoton. Huhtikuun loppuun mennessä, 100 päivää julkaisunsa jälkeen Macintosheja oli myyty noin 72 000 kappaletta^[34]. Kesäkuun 1984 myynti oli 60 000 Macintoshia, mutta tämän jälkeen myyntiluvut alkoivat pienetä^[34]. Miljoonas Macintosh myytiin vasta 17. maaliskuuta 1987^[2].

• Apple II
• Apple Lisa

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Macintosh 128K.

• Macintosh 128K:n tekniset tiedot, Apple Computer
• Macintosh 128K:n profiili, Low End Mac.
• Macintoshin arvostelu (Arkistoitu – Internet Archive), Lawrence J. Magid (29. tammikuuta 1984)
• Steve Jobs esittelee Macintoshin