Lieto

Lieto Lundo
vaakuna	sijainti
Liedon keskustaa
Sijainti	60°30′15″N, 022°27′30″E
Maakunta	Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta	Turun seutukunta
Kuntanumero	423
Hallinnollinen keskus	Liedon kirkonkylä
Perustettu	1331
– kaupungiksi	2022
Kuntaliitokset	Tarvasjoki (2015)
Kokonaispinta-ala	302,56 km² 260:nneksi suurin 2022 [1]
– maa	300,54 km²
– sisävesi	2,02 km²
Väkiluku	20 620 52:nneksi suurin 31.8.2024 [2]
– väestötiheys	68,61 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma	2020 [3]
– 0–14-v.	19,5 %
– 15–64-v.	60,8 %
– yli 64-v.	19,7 %
Äidinkieli	2023 [4]
– suomenkielisiä	94,0 %
– ruotsinkielisiä	1,5 %
– muut	4,5 %
Kunnallisvero	6,90 % 292:nneksi suurin 2024 [5]
Työttömyysaste	5,0 % (2019) [6]
Kaupunginjohtaja	Mika Ingi
Kaupunginvaltuusto	43 paikkaa
2021–2025[7]  • Kok.  • PS  • Kesk.  • Vihr.  • SDP  • KD  • Vas.  • RKP	11 7 7 6 5 3 3 1
lieto.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Lieto (ruots. Lundo) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Kaupungissa asuu 20 620 ihmistä^[2] ja sen pinta-ala on 302,56 km², josta 2,02 km² on vesistöjä.^[1] Väestötiheys on 68,61 asukasta/km². Liedon naapurikunnat ovat Aura, Kaarina, Marttila, Paimio, Pöytyä ja Turku. Entisiä naapurikuntia ovat Lietoon liitetyn Tarvasjoen lisäksi Turkuun liitetyt Maaria ja Paattinen sekä Kaarinaan liitetty Piikkiö.

Liedon maisemaa hallitsevat pellot, joita halkovat Aurajoki ja sen suurin sivujoki Savijoki. Aurajoessa on Liedon alueella kolme merkittävää koskea, Nautelankoski, Vierunkoski ja Vääntelänkoski. Kaupungin korkein kohta on Hyypiövuori, joka kohoaa 90 metrin korkeuteen.^[8]

Lietoon vuonna 2015 liitetyn Tarvasjoen alueella virtaavat Paimionjoki ja sen suurin sivujoki, Tarvasjoki.

Liedon ainoa Natura-alue Nautelankoski on laaja koskialue, jonka ympärillä tavataan useita erilaisia luontotyyppejä, kuten jokivarsilehtoja, kallioketoja ja niittyjä.^[9]

Liedon kaupunki jakaantuu seitsemään (7) kaupunginosaan^[10]. Kaupunginosat kattavat koko Liedon kaupungin alueen. Samaa jakoa käytetään myös kaupungin tilastollisissa suuralueissa.

• Asemanseutu
• Ilmarinen
• Kirkonseutu
• Littoinen
• Loukinainen
• Tarvasjoki
• Yliskulma

Alhojoki, Ankka, Hakula, Hihnala (Hihna), Hiisi, Huilu, Hyssälä, Hyvättylä, Ilmarinen, Inkoinen, Kahloja, Karvala, Kaskala, Kaurinkoski, Keppola, Ketola, Kilpijoki, Kiusala, Kurkela, Käipilä, Kärpijoki, Laitio, Lintula, Littoinen, Lommola, Loukinainen, Mellilä, Moisio, Mäkkylä, Nautela, Nuolemo, Paappala, Pahka, Pettinen, Pokkola, Pränikkälä, Punittu, Puntamäki, Pyhältö, Raukkala, Rähälä, Saukonoja, Sauvala, Sikilä, Sillilä, Taatila, Tammentaka, Teijula, Tootula, Torstila, Vankio, Vanhalinna, Viikka, Vintala, Vääntelä, Yliskulma^[11]

Vuoden 2020 lopussa Liedossa oli 20 146 asukasta, joista 16 906 asui taajamissa, 3 121 haja-asutusalueilla ja 119:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Liedon taajama-aste on 84,4 %.^[13] Liedon taajamaväestö jakautuu kuuden eri taajaman kesken^[14]:

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2020)
1	Turun keskustaajama*	14 319
2	Liedon asemanseutu*	1 152
3	Tarvasjoen kirkonkylä	884
4	Jäkärlä*	257
5	Yliskulma	250
6	Paattinen*	44

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Liedon kirkonkylä, Ilmarinen ja Loukinainen eivät muodosta omia taajamiaan, vaan ne ovat osa Turun keskustaajamaa, joka ulottuu Liedon lisäksi usean Turun lähikunnan alueelle.^[14] Yhteensä Turun keskustaajamassa on 272 230 asukasta ja sen pinta-ala on 280,82 neliökilometriä.^[15] Myös Jäkärlän ja Paattisten taajamat ulottuvat pääosin Turun kaupungin alueelle. Liedon asemanseutu ulottuu pieneltä osin myös Auran kunnan alueelle.

Liedon taajamista vain Liedon ja Tarvasjoen kirkonkylät on rajattu taajaman liikennemerkeillä.

Liedossa tehtyjen arkeologisten löytöjen perusteella alueella on ollut asutusta jo kivi- ja pronssikaudella. Liedon Vanhalinna on yksi Suomen muinaislinnoista. Vanhalinnan linnavuoren alueella on tehty lukuisia rautakautisia ja keskiaikaisia löytöjä.

Vuodelta 1331 on säilynyt asiakirja, jossa Liedon kirkkoherra Pietari esiintyy ensimmäisen kerran. Tämän vuoksi Liedon pitäjän ja kirkon perustamisvuodeksi on sovittu vuosi 1331.

Kesäkuussa 2014 valtioneuvosto teki vuoden 2013 kuntarakennelakiin perustuen päätöksen Tarvasjoen liittämisestä Lietoon. Liitos astui voimaan 1. tammikuuta 2015.^[16]

Toukokuussa 2022 Liedon kunnanvaltuusto päätti ottaa Liedolle käyttöön kaupunkinimityksen^[17]. Ehdotuksen asiasta teki kunnanjohtaja Mika Ingi, jonka mukaan kaupunkistatus voisi parantaa Liedon asemaa uudella hyvinvointialueella^[18].

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksoivat Liedon Säästöpankki, risteilyalusten sisustuksia tekevä I.S. Mäkinen Oy ja linja-autojen koreja valmistava Carrus Delta.^[19]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Liedossa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat^[21]:

• Liedon seurakunta

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Liedon alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.^[22]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Liedon kaupungin nykyisellä alueella^[21]:

• Tarvasjoen seurakunta (liitetty Liedon seurakuntaan 2015)

Liedossa on muutamia kiinnostavia paikkoja, kuten Liedon Pyhän Pietarin kirkko, Liedon Vanhalinna, Nautelankosken alue, Littoisten Verkatehdas ympäristöineen, Parmaharjun urheilukeskus hyppyrimäkineen, Zoolandia-eläintarha sekä Liedon vesitorni. Liedon kautta kulkee myös historiallinen Hämeen Härkätie, josta Vanhalinnan kautta kulkeva Vanhalinnantie on nimetty museotieksi. Liedon nähtävyyksistä Hämeen Härkätie, Liedon vanhalinna, Littoisten verkatehdas sekä Aurajokea seuraileva, myös Aurajoen maisematienä tunnettu Varkaantie ovat merkittäviä myös valtakunnallisesti merkittävinä rakennettuina kulttuuriympäristöinä^{[23][24][25][26][27]}.

Valtatie 10 kulkee Liedon keskustaajaman läpi, ja se on liikenteen pääyhteys Turun ja Liedon keskustan välillä. Kaupungin pohjoisosien liikennettä välittää sekä Tampereen valtatie eli valtatie 9 että Vanha Tampereentie eli seututie 222 Asemanseudun ja Ilmaristen kautta Turkuun. Liedon rautatieasema Turku–Toijala-radan varressa on lakkautettu. Etelässä kaupungin kautta kulkee kantatie 40 eli Turun ohikulkutie.

Lieto on kuulunut heinäkuun 2014 alusta lähtien Turun seudun joukkoliikenteen Föli-alueeseen yhdessä Turun, Kaarinan, Raision, Naantalin ja Ruskon kanssa. Koko alueella on käytössä sama lippu sekä kahden tunnin vaihto-oikeus.^[28] Turun ja Liedon keskustan välillä kulkee Fölin bussilinja 6 arkisin 20–30 minuutin välein. Vanhaa Tampereentietä kulkevat bussilinjat 401 ja 402 puolen tunnin välein. Liedossa kulkee myös useita kaupungin sisäisiä bussilinjoja palvellen lähinnä koulukuljetustarpeita. Sekä keskustaajamassa että Yliskulmalla on pikavuoropysäkki.

Liedossa on kaksi perinteikästä urheiluseuraa, Liedon Parma ja Liedon Luja. Liedossa toimii myös 1978 perustettu jalkapalloseura Liedon Pallo, jossa on noin 700 pelaajaa^[29]. Lisäväriä kaupungin urheilupiiriin tuo n. 200 pelaajan salibandyseura SBS Lieto, sekä koripalloseura Lieto-Koris.

Liedon alueella puhutun kielen perustana on Turun ylämaan murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään. Liedon murteelle tyypillinen piirre on Lounais-Suomen erikoisgeminaation ja yleisgeminaation välinen tyyppi p,t,k,s-konsonanteissa.^[30]

Liedon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla ohrankryynipuuro ja kääresyltty.^[31]

Lähde^[32]

• Herlev, Tanska
• Höganäs, Ruotsi
• Komárno, Slovakia
• Komaróm, Unkari
• Nesodden, Norja
• Seltjarnarnes, Islanti

• Liisa Hyssälä (s. 1948), kansanedustaja (kesk.), hammaslääketieteen tohtori^[33]
• Marjukka Parpola (s. 1967), kansanedustaja (kok.), toimitusjohtaja^[33]
• Anne-Mari Virolainen (s. 1965), kansanedustaja (kok.)^[33]

• Luettelo Liedon julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lieto Wikimedia Commonsissa

• Liedon kunta
• Tilastokeskus: Liedon avainluvut
• Liedon Vanhalinna
• Liedon museo
• Zoolandia
• Liedon kulttuuriympäristöohjelma^{[vanhentunut linkki]}
• Liedon vanhoja karttoja Kansallisarkiston palvelussa (Arkistoitu – Internet Archive)