Liaani

Liaani on puuvartinen köynnöskasvi.^[1][2] Liaanit eivät muodosta taksonomisesti yhtenäistä ryhmää, vaan luokittelu perustuu yksinomaan niiden kasvumuotoon.

Liaani on kasvutapana erityisen otollinen rehevän ja korkean kasvillisuuden seassa. Liaani keskittää kasvuvoimansa versojen pituuskasvuun, jolloin se pystyy hyvin nopeasti kurottamaan lehtensä valoon tiuhan aluskasvillisuuden seasta. Kasvaessaan liaani ottaa tukea puista ja muista suurista kasveista, jolloin hitaasti tapahtuva, versoja tukevoittavan puuaineksen muodostuminen ei ole esteenä kasvuvauhdille.

Liaaneja kasvaa lähes kaikkialla maailmassa. Erityisen yleisiä ne ovat sademetsissä, jossa ne muodostavat laajalle ulottuvia kasvustoja puiden runkojen ympärille ja oksistoon. Liaanit mahdollistavat siten myös viidakon eläinten liikkumisen puusta toiseen ilman, että niiden tarvitsee laskeutua välillä maahan.

Liaanien määrä on kasvanut trooppisissa metsissä merkittävästi viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Liaanit haittaavat puiden kasvua ja kilpailevat vedestä, ravinteista ja auringonvalosta. Liaanit myös lisäävät puiden kuolleisuutta ja estävät puiden siemeniä itämästä.^[3]

Boreaalisella vyöhykkeellä tavattavia liaaneja ovat muun muassa piippuköynnökset (Aristolochia), palsamiköynnökset (Schisandra), kilpikierrot (Menispermum), kärhöt (Clematis), laikkuköynnökset (Actinidia), kelasköynnökset (Celastrus), siipiköynnökset (Tripterygium), villiviinit (Parthenocissus), viiniköynnökset (Vitis), koisot (Solanum) ja köynnöstävät kuusamat (Lonicera). Suomessa kasvaa luonnonvaraisena vain harvoja liaaneja: alkuperäisiä lajeja ovat siperiankärhö (Clematis sibirica) ja punakoiso (Solanum dulcamara).^[4] Luontoon karanneita viljeltyjä liaanikasveja ovat esimerkiksi ruotsinköynnöskuusama (Lonicera periclymenum) ja säleikkövilliviini (Parthenocissus inserta).^[5]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liaani Wikimedia Commonsissa