Aleksandr Litvinenko

Aleksandr Valterovitš Litvinenko (ven. Алекса́ндр Ва́льтерович Литвине́нко, 4. joulukuuta 1962 Voronež, Neuvostoliitto – 23. marraskuuta 2006 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli entinen KGB:n eversti ja myöhemmin turvallisuuspalvelu FSB:n everstiluutnantti.

Litvinenko loikkasi 1. marraskuuta 2000 Britanniaan, jossa hän sai poliittisen turvapaikan ja myöhemmin kansalaisuuden. Hän arvosteli voimakkaasti Vladimir Putinin hallintoa, erityisesti sotaretkiä Tšetšeniaan.

Marraskuussa 2006 hän sai vakavia myrkytysoireita ja sai lontoolaissairaalassa tehohoitoa, mutta kuoli saamiinsa vammoihin.^[1]

Litvinenko palveli FSB:ssä järjestäytyneen rikollisuuden vastaisessa yksikössä. Vuonna 1998 hän sanoi, että hänet määrättiin tappamaan Jeltsinin liittolainen, liikemies Boris Berezovski. Litvinenko sanoo, että hänet erotettiin FSB:stä ja pidätettiin tekaistujen syytteiden nojalla. Hänen asunnostaan väitettiin löytyneen räjähteitä. Vuonna 2000 ennen kolmatta pidätystään hän pakeni passitta Turkkiin, missä tapasi maahan turistiviisumilla matkustaneet vaimonsa ja poikansa. Turkista he jatkoivat Britanniaan ja anoivat turvapaikkaa. Lokakuussa 2006 hän sai Britannian kansalaisuuden.

Litvinenko on väittänyt historioitsija Juri Felštinskin kanssa kirjoittamassaan kirjassa Venäjä kuilun partaalla – turvallisuuspalvelut demokratian uhkana, että vuonna 1999 tapahtuneet yli 300 henkeä vaatineet kerrostalojen räjäytykset Venäjällä olivat todellisuudessa FSB:n järjestämiä. Venäjä perusteli räjäytyksillä oikeuttaan uuteen hyökkäykseen Tšetšeniaan. Kirjassa väitetään myös, että Venäjän salainen palvelu järjesti lukuisia salamurhia ja sieppauksia.

Puolalaisen Rzeczpospolitan haastattelussa heinäkuussa 2005 hän väitti FSB:n kouluttaneen al-Qaidan jäseniä, joihin kuului Ayman al-Zawahiri, Dagestanissa 1998.^[2] Litvinenko on myös väittänyt, että Moskovan teatterikaappaukseen osallistuneista tšetšeeneistä kaksi työskenteli FSB:n laskuun ja FSB kontrolloi heidän avullaan tapahtumia.^[3]

Huhtikuussa 2006 hän sanoi, että aiempi Euroopan komission puheenjohtaja ja silloinen Italian pääministeri Romano Prodi oli KGB:n mies Italiassa ja että Prodi suojeli paavi Johannes Paavali II:n salamurhayrityksen jälkeen KGB:n agentteja Italiassa 1981.^[4] 5. heinäkuuta 2006 chechenpress.co.uk-sivustolla julkaistussa kirjoituksessaan Litvinenko väitti Putinin olevan pedofiili.^[5]

Litvinenko sairastui 1. marraskuuta 2006 vakavasti lounastettuaan lontoolaisessa sushi-ravintolassa italialaisen yhteyshenkilönsä Mario Scaramellan kanssa. Litvinenkon oli tarkoitus saada tietoja toimittaja Anna Politkovskajan murhasta, jota hän epävirallisesti selvitteli. Scotland Yard epäili aluksi, että kyseessä olisi talliummyrkytys. Myöhemmät tutkimukset paljastivat, että myrkky oli todennäköisesti poloniumin radioaktiivinen isotooppi 210, johon viittasi Litvinenkosta otetussa virtsanäytteessä havaittu alfasäteily.^[6][7] BBC:n mukaan Litvinenkon myrkyttämistä saatettiin yrittää jo 16. lokakuuta.^[8]

Brittiläinen media julkisti tiedon Litvinenkon myrkytyksestä 19. marraskuuta 2006. Etenkin The Times syytti suorasanaisesti Venäjän tiedustelupalvelua.^[9] Joulukuussa 2006 Venäjän johto moitti murhattua Litvinenkoa niin heikkoluonteiseksi, että hänet oli erotettu Venäjän salaisesta palvelusta FSB:stä.^[10] Litvinenko oli kääntynyt islamiin ennen kuolemaansa, joten hänet haudattiin muslimimenoin.^[11]

20. tammikuuta 2007 Scotland Yard ilmoitti todennäköisesti tunnistaneensa murhaajan. Oletettu myrkyttäjä löytyi Heathrow’n lentokentän turvakameranauhoilta. Kuvaa oletetusta myrkyttäjästä ei ole päästetty julkisuuteen. Britannian syyttäjäviranomaiset nostivat toukokuussa 2007 syytteen murhasta entistä KGB-agenttia Andrei Lugovoita vastaan. Lugovoi oleskelee Venäjällä, ja Venäjän valtio kieltäytyy luovuttamasta häntä oikeudenkäyntiin.^[12]

Heinäkuussa 2008 BBC kertoi, että hallituksen lähteen saamien tietojen mukaan Venäjän osallisuudesta Litvinenkon murhaan on vahvoja viitteitä. BBC:n tietojen mukaan turvallisuuspalvelu MI5:n virkailijat uskovat estäneensä murhayrityksen toisinajattelija Boris Berezovskia kohtaan. Brittihallituslähteen mukaan tämä ilmentää FSB:n jatkuvaa valmiutta toimia läntisiä tahoja vastaan. Venäjän hallituksen kriitikkoja kohtaan tehdyt hyökkäykset Britanniassa ovat sotkeneet maiden ulkopoliittiset suhteet.^[13]

Brittiläinen sanomalehti Guardian kertoi 2. joulukuuta 2010 Wikileaksin julkituomien diplomaattisähkeiden paljastavan, että Yhdysvallat uskoo Putinin tienneen suunnitelmista murhata Litvinenko vuonna 2006.^[14]

Murhatutkinta oli pitkään keskeytetty, mutta heinäkuussa 2014 Britannian hallitus antoi luvan sen jatkamiselle Ukrainan kriisin heikennettyä maiden välejä. Oikeudenkäynti alkoi Lontoossa tammikuussa 2015.^[15]

Tuomari Robert Owenin johtaman tutkimusryhmän raportti Litvinenkon murhasta julkaistiin tammikuussa 2016, ja sen mukaan on todennäköistä, että Venäjän presidentti Vladimir Putin ja FSB:n silloinen johtaja Nikolai Patrušev ovat olleet osallisia murhaan.^[16][17]

Litvinenkon leski Maria Anna Carter eli Marina Litvinenko vei jutun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka totesi vuonna 2021, että salamurhan suorittivat Lugovoi ja Kovtun Venäjän valtion käskystä. Venäjä tuomittiin maksamaan leskelle 100 000 euroa vahingonkorvauksena ja 22 500 euroa kulukorvauksena. ^[18]

Litvinenkon ystävä, ohjaaja Andrei Nekrasov on aiemmin tehnyt Litvinenkosta dokumentin Kadotettu luottamus, jonka Yle TV1 esitti pian Litvinenkon kuoleman jälkeen. Nekrasov suunnittelee elokuvaa Litvinenkon kuolemasta ja siihen liittyvistä tapahtumista.^[19]

• Harding, Luke: Vaiennettu : agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa. (Alkuteos A Very Expensive Poison) Suomentanut Ulla Lempinen. Helsinki: Into. ISBN 978-952-264-832-7
• Blake, Heidi: Tappolista- Kremlin salamurhaohjelma ja Putinin sota länttä vastaan. (Alkuteos From Russia with blood-Kremlin's ruthless assasination program and Putin's secret war on the west) Suomentanut Aura Nurmi. Atena, 2020. ISBN 978-952-300-743-7

• Kremlin gave order to kill dissident and former spy, claims top defector, Michael Binyon, The Times, 20.11.2006
• Alexander Litvinenko: the poison of power, Zygmunt Dzieciolowski, OpenDemocracy 20.11.2006