Lain mukaan
| Lain mukaan | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Roland af Hällström |
| Käsikirjoittaja | Viljo Hela |
| Perustuu | Minna Canthin novelleihin ”Lain mukaan” ja ”Kauppa-Lopo”, 1889, teoksesta Kansan ääniä 1 |
| Tuottaja | Mauno I. Mäkelä |
| Säveltäjä | Tauno Pylkkänen |
| Kuvaaja | Esko Töyri |
| Leikkaaja | Nils Holm |
| Lavastaja | Lauri Elo |
| Pääosat |
Eila Peitsalo Matti Oravisto Fritz-Hugo Backman Elvi Saarnio |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fennada-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 1956 |
| Kesto | 76 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Lain mukaan on Roland af Hällströmin ohjaama suomalainen mustavalkoinen elokuva vuodelta 1956. Elokuva perustuu Minna Canthin kahteen novelliin, ”Lain mukaan” ja ”Kauppa-Lopo” (1889).[1] Elokuva oli Hällströmin viimeinen ohjaus, sillä hän kuoli sydänkohtaukseen viimeisiä kohtauksia kuvattaessa. Esko Töyri viimeisteli elokuvan[2].
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan kehyskertomuksena on oikeudenkäynti, jossa Ville Toikkaa syytetään yrityksestä murhata patruuni Oppman. Tapauksen taustalla on Villen vaimon Maria Toikan ja patruunin välille syntynyt suhde Villen ollessa Kajaanin-reissulla. Kun Ville palaa, tilanne paljastuu hänelle, ja suuttuneena hän käy patruunin kimppuun. Oikeus tuomitsee Villen kuritushuoneeseen. Patruuni saapuu Marian luokse juhlistamaan ratkaisua.[1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Eila Peitsalo | … | Maria Toikka |
| Matti Oravisto | … | työmies Ville Toikka |
| Fritz-Hugo Backman | … | patruuni Ephr. Oppman |
| Elvi Saarnio | … | Katri |
| Pentti Viljanen | … | työnjohtaja Peltonen |
| Leo Riuttu | … | asioitsija |
| Leni Katajakoski | … | Liisa |
| Alpo Vammelvuo | … | raatimies |
| Ari Laine | … | puukhollari |
| Erkki Uotila | … | pormestari |
| Eero Leväluoma | … | yleinen syyttäjä |
| Einari Ketola | … | rahtimies Korhonen |
| Matti Lehtelä | … | rahtimies Eino Räsänen |
| Impi Aro | … | patrunessa |
| Irja Kuusla | … | kievarin emäntä |
| Anton Soini | … | kievarin isäntä |
| Marja Aro | … | Emelie, Oppmanin tytär |
| Sylva Rossi | … | 3. rouva |
| Alice Lyly | … | 1. rouva |
| Leila Sjöström | … | 2. rouva |
| Seppo Sariola | … | poliisi |
| Hillevi Juusola | … | mustalaistyttö |
| Urho Seppälä | … | mustalainen |
| Leo Jokela | … | mustalainen |
| Jalmari Parikka | … | Lampisen ukko |
| Vilho Ruuskanen | … | mies kievarissa |
| Ritva Aro | … | Liisa Toikka |
| Irja Rannikko | … | nainen raastuvan istuntosalissa |
| Mauri Jaakkola | … | mies kadulla |
| Irma Wikström | … | keittäjä |
| Pirkko Karppi | … | Selma, sisäkkö |
| Veikko Linna | … | herra |
| Tuukka Soitso | … | säestäjä |
| Arttu Suuntala | … | hanuristi |
| Harri Sinijärvi | … | myyjä kaupan perähuoneessa |
| Väinö Parviainen | … | mies kievarissa |
| Kaarlo Wilska | … | 2.viulisti |
| Sirkka Kokkonen | … | Eveliina |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaisarvioissa elokuvassa nähtiin paitsi laadukasta näyttelijäntyötä, myös paljon puutteita, varsinkin sen ajankuvauksessa, 1800-luvun miljöön luomisessa. Käsikirjoitusta toisaalta kiitetään dramaattisena tarinana, toisaalta kuitenkin todetaan, että tapahtumat ja luonnekuvat jäivät epämääräisiksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Juoni ja aikalaisarvioita, Elonet.fi, viitattu 16.1.2013
- ↑ Taustatietoja musiikista ja tuotannosta Elonet.fi, viitattu 16.1.2013
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lain mukaan Elonet.