Olhava (kaupunki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olhava
Волхов
Olhavan vesivoimala Olhavanjoessa
Olhavan vesivoimala Olhavanjoessa
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna

Olhava

Koordinaatit: 59°55′17.0″N, 32°18′0.1″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Olhavan kunnallispiiri
Väkiluku (2010) 47 344
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Postinumero 187400, 187401
Suuntanumero(t) +7 81363









Olhava[1] (ven. Во́лхов, Volhov) on kaupunki Leningradin alueen Olhavan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Olhavanjoen varrella 122 kilometriä Pietarista itään. Asukkaita oli 47 344 (vuonna 2010).[2]

Volhovstroi 1:n rautatieasema Olhavassa.

Kaupunki on saanut alkunsa 1906 valmistuneen Pietarin ja Vologdan välisen rautatien Zvanka-nimisestä asemasta. Vuonna 1917 Zvankasta rakennettiin sivurata Tšudovoon ja edelleen Novgorodiin. Vuonna 1926 otettiin käyttöön Neuvostoliiton ensimmäinen vesivoimala, joka tuotti energiaa läheisille alumiinitehtaille. Zvankan työläisasutus ja lähikylät yhdistettiin vuonna 1933 Volhovstroin kaupungiksi. Vuonna 1940 kaupunki sai uuden venäjänkielisen nimen Volhov. Kaupungin rautatieasemien nimenä on kuitenkin edelleen Volhovstroi 1 ja 2. lähde?

Nykyään Olhavassa on vesivoimalan ja alumiinitehtaan lisäksi kemian, rakennustarvike- ja elintarviketeollisuutta.

Kaupungin nähtävyyksiä ovat historiallinen museo, taidemuseo ja vuonna 1820 rakennettu ortodoksinen arkkienkeli Mikaelin kirkko.

Kahdeksan kilometrin päässä Olhavasta pohjoiseen sijaitsee 700-luvulla perustettu Pohjois-Venäjän vanhimpiin kaupunkeihin ja kauppapaikkoihin lukeutuva Vanha Laatokka eli Laatokanlinna.[3]

Ystävyyskunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 279. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Предварительные итоги: всероссийской переписи населения 2010 года. Статистический сборник (pdf) (Alustavat tulokset: Koko Venäjän kattavan väestönlaskenta 2010. Tilastollinen yhteenveto) ISBN 978-5-902339-98-4. 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 14.2.2012. (venäjäksi)
  3. Heikki Kirkinen: ”Kiovan Venäjä”, Venäjän Historia, s. 34. (Itäslaavit ryhmittyvät) Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-15799-X, ISBN 978-951-1-15799-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]