In Flames

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

In Flames
In Flames esiintymässä Rock am Ringissä vuonna 2017.
Tiedot
Toiminnassa	1990–
Tyylilaji	melodinen death metal heavy metal alternative metal
Kotipaikka	Göteborg, Ruotsi
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Anders Fridén, laulu (1995–) Björn Gelotte, kitara, rummut (1995–) Chris Broderick, kitara (2022–) Liam Wilson, basso (2023–) Tanner Wayne, rummut (2018–)
Entiset jäsenet	Johan Larsson, basso (1993–1997) Glenn Ljungström, kitara (1993–1997) Jesper Strömblad, kitara, rummut (1993–2010) Daniel Svensson, rummut (1998–2015) Peter Iwers, basso (1997–2016) Niclas Engelin, kitara (1997–1998, 2011–2022) Bryce Paul, basso (2018–2023)
Levy-yhtiö	Nuclear Blast
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

In Flames on ruotsalainen yhtye, joka on soittanut useaa metallin tyylilajia, muun muassa melodista death metallia, josta he ovat tunnetuimpia. Yhtye perustettiin 1990-luvun alussa Göteborgissa. In Flames on yhdessä Dark Tranquillityn ja At the Gatesin kanssa niin sanotun Göteborg-soundin kehittäjiä. Yhtye on myynyt maailmanlaajuisesti yli kaksi miljoonaa levyä.

In Flamesin uudempi musiikillinen tyyli eroaa huomattavasti monista muista melodisista death metal -yhtyeistä. Kitaroissa kuuluu paljon teknomaisia efektejä ja soolo-osuuksissa käytetään harvemmin monimutkaista "tilutusta", mutta yhtyeen rytmiikka näkyykin kaikkien soittimien puolesta värikkäämpänä. Kielisoittimien vire on usein hyvin matala.

Vuonna 1993 Jesper Strömblad päätti erota Ceremonial Oath -yhtyeestä, jossa hän soitti yhdessä Anders Fridénin ja Anders Iwersin (Tiamat) kanssa.

Strömblad halusi tehdä uudenlaista musiikkia ja lyöttäytyi yhteen Johan Larssonin ja Glenn Ljungströmin kanssa muodostaakseen In Flamesin. Ryhmä teki demon ja sen lähettäminen Wrong Again Recordsille tuotti levytyssopimuksen. Välittömästi sopimuksen solmimisen jälkeen yhtye aloitti kirjoittamaan albumia Lunar Strain, josta tuli suuri underground-menestys. Tuohon aikaan In Flamesissa oli jonkin verran väliaikaisia soittajia, joita lainattiin myös muista yhtyeistä. Yhtyeen alkuvaiheen kokoonpanoissa ovat olleet mukana muun muassa Mikael Stanne (Dark Tranquillity), Henke Forss (Dawn) ja Daniel Erlandsson (Eucharist, Arch Enemy).

Seuraavaksi In Flames julkaisi minialbumin Subterranean, jonka avulla yhtye pääsi sopimukseen saksalaisen levy-yhtiö Nuclear Blastin kanssa. Vokalisti Anders Fridénin ja rumpali Björn Gelotten liityttyä yhtyeeseen oli In Flamesilla ensi kertaa täysi kokoonpano.

The Jester Race -albumin avulla In Flames saavutti maailmanlaajuista menestystä erityisesti Euroopassa ja Japanissa. Yhtye lähti festivaalikiertueelle Samaelin, Grip Incin ja Kreatorin kanssa, mikä tiesi näkyvyyttä. Hajanaiset konsertit siellä täällä muutaman seuraavan vuoden aikana saivat Larssonin ja Ljungströmin eroamaan yhtyeestä juuri Whoraclen ilmestymisen jälkeen. Peter Iwers ja Niclas Engelin rekrytoitiin yhtyeeseen levytysten loppupuolella ja heidän soveltuvuuttaan testattiin Dimmu Borgirin kanssa tehdyn pienen kiertueen muodossa.

Yhtyeen palattua Ruotsiin onnistuneelta Japanin ensikiertueelta Engelin erosi yhtyeestä. Syynä oli pääosin keskittyminen Gardenianiin, hänen toiseen yhtyeeseensä. Samalla kokoonpanoa muutettiin siten, että Gelotte siirtyi kitaraan (tämä kun oli kitaristi alun perin) ja Daniel Svensson (Sacrilege) rekrytoitiin rumpuihin. Tällä kokoonpanolla äänitettiin Colony, yhtyeen suurin menestys siihen mennessä. Albumin jälkeen tehty Colonization-kiertue vei yhtyettä ympäri maailmaa Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Japaniin.

Vuonna 2000 ilmestyi Clayman, joka myi jo muutamassa kuukaudessa enemmän kuin edeltäjänsä Colony. Tehtyään kiertueita muun muassa Dream Theaterin, Slipknotin, Testamentin sekä Methods of Mayhemin kanssa, maailmankiertue oli odotettua. Yhtye suuntasi Japaniin ja Eurooppaan, jotka oli ajoitettu kahden Pohjois-Amerikan kiertueen väliin. Japanissa Jesper vastaanotti palkinnon BURRN!-lehdeltä vuoden parhaana säveltäjänä.

In Flamesin listamenestys oli mainittavaa: muun muassa Japanissa neljäntenä sekä yhtyeenä että Clayman levynä, Kanadan mahtavimman metallilehden Brave Words & Bloody Knucklesin listoilla kolmantena, Metal Maniacsissa ensimmäisenä. Kappaleesta "Only for the Weak" tehtiin musiikkivideo ja yhtye lähti pienelle kiertueelle Eurooppaan, joka koostui 13 esiintymistä. Kiertuetta seurasi kesäfestivaaleja (muun muassa Rock Machina, Wacken Open Air) sekä livealbumi The Tokyo Showdown, joka on toistaiseksi yhtyeen ainoa kokoelmalevy.

Uuden albumin levytyksen tullessa ajankohtaiseksi halusi yhtye kokeilla uutta studiota ja tuottajaa, joiksi valikoituivat Dug Out -studio ja Daniel Bergstrand. Reroute to Remain tuli ulos ja tulokset olivat uskomattomat: kiertueita tuli huomattavasti lisää ja pääesiintymisiä oli paljon. Esiintymiset Slipknotin, Mudvaynen, Soulflyn ja Slayerin kanssa antoivat heille mahdollisuuden soittaa musiikkia erilaisille yleisöille. Yhtyeellä oli kaksi pääesiintymistä Pohjois-Amerikassa, yksi Euroopassa, lukuisia festivaaleja, sekä mukana myös Linkin Parkin tuuraaminen Ruotsin suurimmassa festivaalissa, Hultsfredissa. In Flamesin paidoissa luki tällöin [Link]in Flames. Päivä Hultsfredin keikan jälkeen yhtyettä pyydettiin mukaan Metallican konserttiin Espanjan Madridissa, missä he saivat soittaa 30 000 ihmiselle.

Soundtrack to Your Escape -levyn työstö alkoi, kun yhtye vuokrasi talon Tanskasta tehdäkseen valmisteluja. Viime levyä tehdessä tämä huomattiin sujuvaksi, mutta tällä kertaa haluttiin kauemmaksi Ruotsista, jotta häiriöt vähenisivät minimiin. Tuloksena syntyi 11 kappaletta ja kaksi muuta syntyi, kun yhtye muutti isompaan taloon Tanskassa saadakseen enemmän rauhaa ja lepoa. Vain rummut äänitettiin Dug Out -studiolla. Uuden levyn tultua ulos monet pitivät sitä floppina, ja osa faneista kääntyi heitä vastaan. Levyä pidettiin aikaisempaa "kevyempänä" tavarana, ja sen kappaleita sanottiin jopa nu metaliksi. Mutta Andersin sanojen mukaan, "Monet kääntyivät meitä vastaan, mutta se on luonnollista ja jo hetken kuunneltuaan levyä (STYE), he pitivät sitä jo hyvänä."

Soundtrack to Your Escapen jälkeen In Flames julkaisi vuonna 2005 kahdesta DVD:stä ja kahdesta CD:stä koostuvan Used & Abused... In Live We Trust -paketin, joka sisältää livemateriaalia, musiikkivideoita ja haastatteluita.

In Flamesin kahdeksas levy Come Clarity ilmestyi helmikuussa 2006. Levyn ensimmäinen raita Take This Life on myös Guitar Hero 3:n bonuskappale. Levy kohosi suoraan Suomen ja Ruotsin musiikkilistojen kärkikymmenikköön, ja myös Pohjois-Amerikassa levymyynti sujui hyvin. Levyn sisältö on hieman rankempaa mitä kaksi aikaisempaa levyä, mutta musiikki ei kuitenkaan ole samanlaista mitä esimerkiksi Whoraclen aikoina. Tämän levyn myötä yhtye on saanut hieman vanhempiakin faneja jälleen mukaan kuvioihin.

Yhtyeen yhdeksäs studioalbumi A Sense of Purpose julkaistiin 4. huhtikuuta 2008. Uusi single The Mirror's Truth julkaistiin 7. maaliskuuta 2008 vain Euroopassa. 12. helmikuuta 2010 In Flames ilmoitti kitaristi Jesper Strömbladin eronneen yhtyeestä.^[1]

Vuonna 2010 In Flames äänitti yhteistyössä australialaisen elektronisen musiikin yhtyeen Pendulumin kanssa kappaleen ”Self vs Self”, joka julkaistiin Pendulumin Immersion-albumilla.^[2] Seuraava albumi Sounds of a Playground Fading julkaistiin vuonna 2011. Albumilla soittaa kitaraa Niclas Engelin, joka oli ollut yhtyeessä jo vuosina 1997–1998.

Yhtyeen yhdestoista albumi Siren Charms julkaistiin vuonna 2014.^[3]

Vuonna 2018 yhtye ilmoitti uuden rumpalin olevan yhdysvaltalainen Tanner Wayne, joka korvaa yhtyeestä lähteneen Joe Rickardin. Rickard soitti vuonna 2016 julkaistulla albumilla Battles. Pitkäaikainen rumpali Daniel Svensson ilmoitti lähtevänsä yhtyeestä vuonna 2015 keskittyäkseen perhe-elämään. Yhdysvaltalainen Bryce Paul liittyi yhtyeeseen basistiksi Peter Iwersin tilalle vuonna 2016.^[4]

Vuonna 2019 julkaistulla albumilla I, the Mask yhtye tavoitteli raskaampaa soundia.^[5][6]

Koronapandemian aiheuttamien matkustusrajoituksien vuoksi yhtye jäi pois "The Metal Tour Of The Year" -kiertueelta.^[7]

Kesäkuussa 2022 yhtye julkaisi musiikkivideon kappaleeseen "State Of Slow Decay", joka sai ensisoiton Sweden Rock Festival -tapahtumassa.^[8] Syyskuussa 2022 yhtye ilmoitti seuraavan albumin Foregone tulevan helmikuussa 2023.^[9]

Yhtye ilmoitti kesäkuussa 2023 basisti Bryce Paulin jättävän yhtyeen. Korvaajaksi ilmoitettiin Liam Wilson.^[10]

In Flames, Dark Tranquillity ja At the Gates ovat melodisen death metalin pioneereja. Yhtyeiden perustajajäsenet olivat kaikki kotoisin Göteborgista, kavereita keskenään ja kiinnostuneita samanlaisesta musiikista. Lopulta he jakautuivat näihin kolmeen yhtyeeseen, joiden musiikillinen suunta oli sama.

Jesper Strömblad perusti In Flamesin kirjoittaakseen musiikkia, joka yhdistää Iron Maidenin melodisen kitaratyylin death metalin raakuuden kanssa, mitä hän ei ollut koskaan kuullut kenenkään tehneen. Kirjoittaessaan kappaleita Jesper päätti myös käyttää koskettimia, mikä oli harvinaista tuolloin death metalissa. Koskettimien raskaasta käytöstä huolimatta yhtye kieltäytyy palkkaamasta kokopäivästä kosketinsoittajaa.

In Flames konsertoi Suomessa useaan otteeseen vuoden 2006 aikana. 14. ja 15. maaliskuuta yhtye soitti konsertit Tampereen Pakkahuoneella ja Helsingin Kulttuuritalolla, ja 18. kesäkuuta yhtye tuurasi yhdysvaltalaista Kornia Provinssirockissa. Vuoden lopuksi 12. ja 13. marraskuuta In Flames saapui Suomeen The Unholy Alliance -kiertueelle Slayerin, Lamb of Godin, Thine Eyes Bleedin ja Children of Bodomin kanssa Helsingin jäähalliin ja Hakametsän jäähalliin Tampereelle. Vuonna 2007 yhtye esiintyi Turun Ruisrockissa ja 2008 Nummirockissa Kauhajoella ja Rockperryssä Vaasassa. 27. lokakuuta yhtye saapui Helsingin Kaapelitehtaalle yhdessä lämmittelijäbändien Gojiran ja Sonic Syndicaten kanssa. Vuonna 2009 In Flames konsertoi Turussa järjestettävässä Ruisrockissa heinäkuussa sekä 16.12. osana "Taste Of Chaos"-kiertuetta Helsingin jäähallissa muun muassa Killswitch Engagen kanssa. In Flames konsertoi 2.7.2011 Sonisphere festivaaleilla ja 16.11. Helsingin jäähallissa. Keväällä 2012 yhtye konsertoi Seinäjoen Rytmikorjaamolla 27.4., Tampereen Pakkahuoneella 28.4, Oulun Teatrialla 29.4 ja Jyväskylän Lutakossa 30.4. Kesällä 2013 yhtye soitti Provinssirockissa. In Flames konsertoi Helsingin jäähallissa 4. marraskuuta 2014. Yhtye esiintyi myös yhtenä Tuska-festivaalin pääesiintyjistä 27. kesäkuuta 2015 sekä klubikiertueella 13.–17. lokakuuta 2015, jolloin yhtye esiintyi Tampereella, Turussa, Jyväskylässä, Seinäjoella ja Oulussa. Yhtye nähtiin 1. heinäkuuta 2017 Seinäjoella järjestettävillä Provinssi-festivaaleilla. Yhtye esiintyi Suomessa myös 14. marraskuuta 2017 Hartwall Arenalla Five Finger Death Punchin kanssa tehdyllä yhteiskiertueella. Yhtye nähtiin Hyvinkään Rockfest-festivaaleilla 8. kesäkuuta 2019. Yhtye soitti Suomessa kesällä 2022 kolme keikkaa: 1. heinäkuuta Seinäjoen Provinssissa, 8. heinäkuuta Oulun Rock in the City-festivaalilla sekä 9. heinäkuuta Tampereen Sauna Open Air -festivaaleilla.^[11][12] Yhtye esiintyi Helsingin jäähallissa pääesiintyjäkeikallaan 14. joulukuuta 2022 yhdessä At the Gatesin, Imminencen ja Orbit Culturen kanssa.^[13] Viimeksi In Flames esiintyi Suomessa Helsingin Tuska-festivaaleilla 1. heinäkuuta 2023.^[14] Seuraavan kerran yhtye konsertoi Helsingin jäähallissa 5. marraskuuta 2024 yhdessä Arch Enemyn ja Soilworkin kanssa.

Pääartikkeli: In Flamesin diskografia

• Lunar Strain (1994)
• The Jester Race (1996)
• Whoracle (1997)
• Colony (1999)
• Clayman (2000)
• Reroute to Remain (2002)
• Soundtrack to Your Escape (2004)
• Come Clarity (2006)
• A Sense of Purpose (2008)
• Sounds of a Playground Fading (2011)
• Siren Charms (2014)
• Battles (2016)
• I, the Mask (2019)
• Foregone (2023)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta In Flames.

• In Flamesin virallinen sivusto (englanniksi)
• In Flames Myspacessa (englanniksi)