Hannu ja Kerttu

Hannu ja Kerttu (saks. Hänsel und Gretel) on saksalainen satu, joka julkaistiin kirjallisena ensimmäisen kerran Grimmin veljesten kokoelmassa Kinder- und Hausmärchen (1812). Myöhemmin Grimmit julkaisivat sadusta uusia, laajempia versioita. Satu kertoo neuvokkaista sisaruksista, jotka jouduttuaan hylätyiksi metsään pelastautuvat pahan noidan mökistä ja palaavat kotiin.^[1]

Köyhän puunhakkaajan perhe näkee nälkää, joten isä hylkää vaimonsa vaatimuksesta lapsensa Hannun ja Kertun metsään. Hannu yrittää merkitä reitin kivillä ja leivänmuruilla, mutta linnut syövät murut, eivätkä lapset enää löydä takaisin kotiin.^[1]

Vaelleltuaan metsässä lapset päätyvät leivästä ja kakusta tehdylle mökille. Kun he alkavat jyrsiä seiniä, mökissä asuva sokea noita-akka pyytää lapset sisään ruokailemaan ja yöpymään. Hän kuitenkin vangitsee Hannun häkkiin tarkoituksenaan lihottaa poikaa ja sitten syödä hänet. Kertun noita määrää tekemään taloustöitä.^[1]

Hannu yrittää hämätä sokeaa noitaa tarjoamalla tälle luunkappaleen sormensa sijasta kokeiltavaksi, mutta noita päättää kuitenkin jo laittaa Hannun pataan. Kerttu valmistaa uunin, mutta kun noita komentaa häntä uunin sisään tarkistamaan, onko uuni jo tarpeeksi kuuma, Kerttu teeskentelee ettei ymmärrä käskyä. Noita opastaa Kerttua menemällä itse uunin sisään, jolloin tämä sulkee uunin ja paistaa noidan kuoliaaksi.^[1]

Pelastuttuaan noidalta lapset ottavat noidan aarteet mukaansa ja palaavat kotiin joen yli ankan selässä. Leskeksi jäänyt isä toivottaa heidät tervetulleiksi takaisin.^[1]

Grimmien mukaan heidän julkaisemansa ”Hannu ja Kerttu” pohjautuu hesseniläisiin tarinoihin. Tutkija Heinz Rölleken mukaan Grimmit kuulivat kertomuksen tuttavaltaan Dortchen Wildiltä.^[1]

”Hannu ja Kerttu” on prototyypillinen ”lapset ja ihmissyöjähirviö” -kansansatu, jolla on useita suullisia ja kirjallisia analogioita. Tarinan yhtenä esikuvana on nähty Marie-Catharine d’Aulnoyn kertomus ”Finette Cendron” (1697). Sen alkupuolella on pitkälti samanlainen juonenkulku kuin ”Hannussa ja Kertussakin”, joskin erilaiset henkilöhahmot.^[1]

1900-luvun lopulla luultiin jonkin aikaa, että satu olisi perustunut tositapaukseen 1600-luvulla. Kirjana julkaistu syntykertomus paljastui kuitenkin humoristi Hans Traxlerin sepittämäksi.^[2][3]

”Hannu ja Kerttu” on Saksassa ja muualla maailmassa yksi Grimmin veljesten tunnetuimmista saduista. Grimmin veljesten vuosina 1812–1850 julkaisemissa erilaisissa versioissa sadun perusjuoni säilyi samana, mutta siihen lisättiin kuvauksia motiiveista sekä visuaalisia aineksia. Lasten vanhempien kuvaus laajeni, ja neljännestä painoksesta lähtien lasten äitiä kutsuttiin äitipuoleksi. Myös leivänmuruja syöneet linnut ilmestyivät tarinaan vasta sen myöhemmissä versioissa.^[1]

Grimmien lisäksi sadusta julkaisivat Saksassa omia versioitaan esimerkiksi Ludwig Bechstein (1845) ja August Stöber (1842). Engelbert Humperdinckin ooppera aiheesta sai ensiesityksensä vuonna 1893.^[1]

Sadun ruokateema, mukaan lukien nälän ja ihmissyönnin uhka, on tulkittu historiallisesti viittauksina todellisiin nälänhätiin ja psykologisesti viittauksina puutteeseen ja oraaliseen tyydytykseen. Sadun toinen teema on sisarusten epäitsekäs suhde, jossa kumpikin saa vuorollaan auttaa toista. Vanhempien suhde lapsiinsa muuttui paljon sadun eri versioiden välillä. Jotkut ovat tulkinneet psykoanalyyttisesti noidan surmaamisen vieneen hengen myös ilkeältä äitipuolelta, jotka näin nähdään yhtenä ja samana hahmona.^[1]

Bruno Bettelheim esittää Hannu ja Kerttu -sadusta psykoanalyysiin vahvasti pohjautuvan analyysin. Bettelheimin mukaan sadussa äiti on keskeinen, kun taas isä on heikko ja varjomainen hahmo. Bettelheim kirjoittaa, että niin kauan kuin lapset uskovat noitiin eli antavat peloilleen ihmisen hahmon, heille on hyvä kertoa tarinoita, joissa lapset oman kekseliäisyytensä avulla pääsevät irti näistä vainoojistaan. ^[4]

• Hannu ja Kerttu: Noitajahti (2013)
• Kerttu ja Hannu (2020)

Satu on innostanut saksalaisia kotileipureita tekemään jouluisin noita-akan mökkejä, piparkakkutaloja.^[5]

• Bettelheim, Bruno: Satujen lumous. Satujen lumous merkitys ja arvo. (Suomentanut Mirja Rutanen) Helsinki: WSOY, 1984 (alkuteos 1975). ISBN 951-0-12154-1

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hannu ja Kerttu Wikimedia Commonsissa

• Hannu ja Kerttu suomen kielellä perustuen Grimmin veljesten satuun