HMS Argus (I49)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Argus
HMS Argus
HMS Argus
Aluksen vaiheet
Rakentaja William Beardmore and Company, Glasgow
Kölinlasku 1914
Laskettu vesille 2. joulukuuta 1917
Palveluskäyttöön 19. syyskuuta 1918
Poistui palveluskäytöstä joulukuu 1944
Loppuvaihe myyty 5. joulukuuta 1944 ja romutettu 1947
Tekniset tiedot
Uppouma 14 450 t (tyhjä)
15 775 t (kuormattu)
Pituus 173 m (kokonaispituus)
140 m (lentokansi)
Leveys 20,7 m
26 m (lentokansi)
Syväys 6,4 m
Koneteho 20 000 shp
Nopeus 16 solmua
Miehistöä 401, mistä lentohenkilökuntaa 129
Aseistus
Aseistus 20 × lentokonetta
4 × 4" ilmatorjuntatykkiä
4 × konekivääriä
4 × Lewis-pikakivääriä

HMS Argus (viirinumero 49) oli Britannian kuninkaallisen laivaston lentotukialus toisessa maailmansodassa. Alus oli maailman ensimmäinen tukialus, jossa oli yhtenäinen koko aluksen peittävä lentokansi, mikä mahdollisti maalentokoneiden nousemisen alukselta ja laskeutumisen takaisin.

Kuninkaallisen laivaston suunnitteluvirasto tarvitsi suuren laivanrungon, ja se osti siksi keskeneräisen matkustaja-aluksen Conte Rosson, jonka Lloyd Sabaudo Line oli tilannut vuonna 1914. Runko oli maannut varastoituna elokuusta 1914, ja laivasto osti sen elokuussa 1916. Viraston saatua haltuunsa tarvitsemansa rungon, johon ensi kertaa voitiin rakentaa täyspitkälentokonesuoja ja lentokansi, suunnitelmien toteuttaminen päästiin aloittamaan.[1]

Ensimmäiset lentokoneet olivat lokakuussa 1918 alukselle sijoitetut kahdeksantoista Sopwith Cuckoo -torpedokonetta, joita toivottiin voitavan käyttää hyökkäyksessä Saksan keisarikunnan laivaston Avomerilaivastoa vastaan sen ollessa kotisatamissaan. Alukselle oli ajan myötä sijoitettu myös muita koneita:[1]

Argus otettiin lopulta 14. syyskuuta 1918 laivastopalvelukseen ja everstiluutnantti Richard Bell Davis laskeutui ensimmäisenä alukselle Sopwith Ship Strutterillaan 1. lokakuuta. Telakalla ei oltu asennettu jarruvaijereita, mihin syynä oli päätöksenteon hitaus valittaessa parasta mallia. Jarruvaijerit saatiin kuitenkin lainattua HMS Furiousilta. Koneiden nopeudet olivat kuitenkin niin pieniä, ettei jarruvaijeria tarvittu niinkään pysäyttämiseen kuin kannella pitämiseen moottoreita sammutettaessa. Alukselle sijoitetun Sopwith Cuckoo laivueen aloittaessa koulutuksensa astui aselepo voimaan.[5]

Huhtikuussa 1919 Suuri laivasto lakkautettiin ja siihen liitetyt alukset sijoitettiin muualle, jolloin Argus siirrettiin Atlantin laivastoon 1919. Alus osallistui laivaston mukana normaaliin rauhanajan palvelukseen, jonka muodostivat erilaiset harjoitukset ja vierailut. Se myös vastaanotti uudistuvaa kalustoa. Alus osoittautui hyvin ohjautuvaksi riittävässä nopeudessa, mutta erittäin vaikeasti hallittavaksi nopeuden laskiessa ja suuren tuulipinnan aiheuttaessa ylimääräisen ongelman ohjattavuuteen.[5]

Arguksen pienen koon (uppouma noin 14 000 tonnia) ja hitauden vuoksi sen taisteluarvo oli vähäinen. Alusta käytettiinkin pääasiassa lentäjien kouluttamiseen tukialukselta toimimiseen avomerellä ja uusien toimintatapojen suunnitteluun, kun ilma-ase liitetään osaksi "perinteistä" meritaistelua. Kun uusia tukialuksia saatiin palveluskäyttöön, Argus siirrettiin 1920-luvulla reserviin ja koululaivaksi, ja sellaisena se palveli vielä toisen maailmansodan alun.[5]

HMS Arguksella palvelleet laivastoon liitetyt RAF:n lentueet[6]
Lentue Palvelusaika Konetyyppi Huom!
401 8. toukokuuta 1923 - 22. lokakuuta 1925 Nieuport (Gloster) Nightjar
Fairey Flycatcher
-
442 toukokuu 1923 - lokakuu 1924 Parnall Panther -
441 heinäkuu - lokakuu 1923 Parnall Panther -
423 toukokuu 1924 - syyskuu 1925 Avro Bison/Supermarine Walrus -
442 tammikuu - lokakuu 1925 Fairey IIID -
422 tammikuu 1927 - toukokuu 1928 Fairey IIID -
443A tammikuu 1927 - toukokuu 1928 Fairey IIID -
404B helmikuu 1927 - toukokuu 1928 Fairey Flycatcher -
441 helmikuu 1927 - maaliskuu 1930 Fairey IIID/IIIF -
422 toukokuu 1928 - huhtikuu 1929 Blackburn Blackburn -
401 kesäkuu 1928 - maaliskuu 1930 Fairey Flycatcher -
450 huhtikuu 1929 - maaliskuu 1930 Blackburn Blackburn -

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Maltan saattueet

Koska Britannia oli toisen maailmansodan alussa kärsinyt suuria tukialustappioita, Argus palautettiin aktiivipalvelukseen. Alus kuljetti kesäkuussa 1940 Maltalle laivaston ilmavoimien 830 laivueen kaksitoista Fairey Swordfishiä.

Alus siirsi omat lentokoneensa maihin ja sille siirrettiin 20. heinäkuuta 1940 Govanissa kaksitoista kuninkaallisten ilmavoimien 418 lentueen Hawker Hurricane Mk I -hävittäjää. Lentueen kuormauksen päätyttyä alus lähti 24. heinäkuuta Gibraltarille suojanaan HMS Encounter, HMS Gallant, HMS Greyhound ja HMS Hotspur. Kuusi vuorokautta myöhemmin osasto kohtasi Force H:n, joka saattoi osaston edelleen Sisilian länsipuolelle. Määrättyyn pisteeseen saavuttuaan lentokoneet lähetettiin 2. elokuuta ilmaan oppaanaan pari Skuaa opastamassa ne Maltalle, jossa niistä muodostettiin 261. laivue. Force H suojasi osaston paluun Gibraltarille, jossa Argus sai 4. elokuuta suojakseen Liverpooliin matkanneet HMS Valiantin, HMS Faulknorin ja HMS Foresterin.[7]

Argus vastaanotti elokuun puolessä välissä Liverpoolissa 30 tropiikki varustettua Hurricane hävittäjää sekä erilaisia varusteita. Alus lähti ilman omia koneitaan 22. elokuuta Takoradiin, jonne se saapui 5. syyskuuta. Koneet ja varusteet purettiin, jonka jälkeen hävittäjät lensivät Afrikan halki Egyptiin. Lentotukialus palasi Britteinsaarille.[8]

Lyhyen telakalla vietetyn huoltojakson ja Islannissa käynnin jälkeen alus palasi 25. lokakuuta Clydeen, jossa sille siirrettiin kaksitoista Hurricanea sekä oppaiksi kaksi Skuaa. Alukselle ei jäänyt sen omia koneita. Alus lähti Ranskan antautuessa kohti Gibraltaria ja se kohtasi 15. marraskuuta Force H:n. Italian laivaston merellä olo aiheutti lentoonlähtöpaikan siirtämisen lännemmäksi kuin aimmassa operaatiossa, mikä aiheutti kahdeksan Hurricanen ja yhden Skuan tuhoutumisen. Alus saapui Briteinsaarille 14. joulukuuta aloittaen valmistautumisen seuraavaan kuljetukseen.[9]

Argus liitettiin osaksi Gibraltaria kotisatamanaan pitävää Force H:ta, ja sen mukana se suojasi operaatio Harpoonin saattuetta kohti Maltaa. Alus oli tukemassa myös liittoutuneiden maihinnousua Pohjois-Afrikkaan ja palasi lopulta 1943 koulutustehtäväänsä ja sittemmin reserviin majoitusalukseksi 1944.

Argus myytiin romutettavaksi 1946.

  • McBride, Keith: "The Hatbox": HMS Argus. Warship 1994, 1994, XVIII. vsk, s. 71 - 87. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-630-2 (englanniksi)
  • Nailer, Roger: Aircraft to Malta. Warship 1990, 1990, XIV. vsk, s. 151 - 165. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-547-0 (englanniksi)
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Wixey, Kenneth E.: Parnall Aircraft since 1914. Lontoo, Englanti: Naval Institute Press, 1990. ISBN 1-55750-930-1 (englanniksi)
  • Taylor, H. A.: Fairey Aircraft since 1915. Lontoo, Englanti: Naval Institute Press, 1974. ISBN 0-87021-208-7 (englanniksi)
  • James, Derek N.: Gloster Aircraft since 1917. Lontoo, Englanti: Putnam, 1987. ISBN 0-85177-807-0 (englanniksi)
  • Sturtivant, Ray & Cronin, Dick: Fleet Air Arm Aircraft, Units and Ships 1920 to 1939. UK: An Air-Britain Publication, 1998. ISBN 0-85130-271-8 (englanniksi)
  1. a b Gardiner (toim.) 1987, s. 67
  2. Wixey 1990, s. 97
  3. James 1987, s. 86
  4. Taylor 1974, s. 113
  5. a b c McBride 1994, s. 78
  6. Sturtivant & Cronin 1998 s. 326
  7. Nailer 1990, s. 152
  8. Nailer 1990, s. 153
  9. Nailer 1990, s. 153-154

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]