Kupari(I)tiosyanaatti
| Kupari(I)tiosyanaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CuSCN |
| Moolimassa | 121,64 |
| Ulkomuoto | Vaaleanharmaa kiteinen aine |
| Sulamispiste | 1084 °C[1] |
| Tiheys | 2,843 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 0,005 g/l [2] |
Kupari(I)tiosyanaatti (CuSCN) on kupari- ja tiosyanaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään esimerkiksi laivojen pohjamaaleissa.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa kupari(I)tiosyanaatti on vaaleanharmaata tai kellertävää kiteistä ainetta. Yhdiste ei liukene veteen tai laimeisiin happoliuoksiin. Sen sijaan se liukenee komplekseja muodostaen ammoniakkiin, tiosyanaattiliuoksiin ja dietyylieetteriin.[2][3][4] Kupari(I)tiosyanaatti on polymorfista ja siitä tunnetaan kiteiset α- ja β-muodot. Näistä stabiilimpi on alkeiskopiltaan heksagonaalinen β-muoto. Kupari(I)tiosyanaatin β-muoto on puolijohde ja sen johtavuusvyön ja kielletyn vyön välinen energiaero on 3,7–3,9 eV.[5]
Kupari(I)tiosyanaattia valmistetaan enimmäkseen kuparisulfaatin ja ammonium- tai natriumtiosyanaatin reaktiolla. Reaktiossa on mukana pelkistimenä esimerkiksi rikkidioksidia tai natriumsulfiittia.[2][4] Toinen tapa on kupari(I)kloridin ja tiosyanaattisuolan reaktio.[3]
- 2 CuSO4 + 2 NaSCN + Na2SO3 + H2O → 2 CuSCN + 2 NaHSO4 + Na2SO4
Kupari(I)tiosyanaattia käytetään erityisesti alumiinirunkoisten laivojen pohjamaaleissa estämään eliöiden tarttumista pohjaan. Yhdistettä voidaan myös käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä ja apuaineena tekstiilien painoprosesseissa.[2][3][4][6] Kupari(I)tiosyanaattia on tutkittu käytettäväksi muun muassa aurinkokennoissa, orgaanisissa ledeissä ja transistoreissa[5].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ W. M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–61. (93rd edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1-4398-8049-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.5.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c d e Theo H. J. van Hoek: "Thiocyanates, Inorganic", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Vol. 36 s. 624-625
- ↑ a b c Jun Zhang & H. Wayne Richardson: "Copper compounds", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. s. 24 (luvun sisäinen sivunumerointi)
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 395. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b Pichaya Pattanasattayavong, Vinich Promarak & Thomas D. Anthopoulos: Electronic Properties of Copper(I) Thiocyanate (CuSCN). Advanced Electronic Materials, 2017, 3. vsk, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Colin Anderson: "Coatings, Antifoulings", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2012. s. 7 (luvun sisäinen sivunumerointi)