Kulosaaren hautausmaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leposaari ilmasta.

Kulosaaren hautausmaa (ruots. Brändö begravningsplats), jota kutsutaan myös Leposaaren hautausmaaksi, on pienin Helsingin seurakuntayhtymän hallintaan kuuluvista hautausmaista. Se sijaitsee Kulosaaren pohjoispuolella pienessä Leposaaressa, jota yhdistää Kulosaareen kapea pengertie.

Hautausmaan kappeli.

Kulosaaren hautausmaan pinta-ala on noin kaksi hehtaaria. Pienen koon vuoksi sinne haudataan nykyisin vain Herttoniemen seurakunnan ja Matteus församlingin Kulosaaressa asuvia jäseniä.[1] Hautapaikkoja on yhteensä 842, ja marraskuun 2015 loppuun mennessä niihin oli haudattu noin 1 730 vainajaa.[2] Saaren korkeimmalla kohdalla sijaitsee arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelema kahdeksankulmainen kappeli. Kappelin sisäpuolen kattomaalaukset ja kynttilänjalat on tehnyt sisustusarkkitehti Antti Salmenlinna, krusifiksin kuvanveistäjä Essi Renvall.[3]

Kulosaaren hautausmaa pengertieltä nähtynä.

Päätös oman hautausmaan perustamisesta Kulosaaren huvilayhdyskunnan käyttöön tehtiin Kulosaaren seurakunnan kirkkovaltuustossa vuonna 1921 ja seuraavana vuonna ostettiin tarkoitusta varten Ison-Pässin saari. Pohjakaava oli kompromissi Armas Lindgrenin ja Harald Andersinin laatimista vaihtoehtoisista suunnitelmista.[4] Ison-Pässin saarta alettiin sittemmin kutsua Leposaareksi (ruots. Vilan).[1] Hautausmaa vihittiin 8. marraskuuta 1925 ja Lindgrenin suunnittelema kappeli 20. marraskuuta 1927.[5]

Ensimmäinen saareen haudattu oli rouva Anna Kuosmanen, joka kuoli hautausmaan vihkimistä seuranneena päivänä; samassa haudassa lepäävät myös hänen poikansa Elo Kuosmanen ja miniänsä Iris Salin-Kuosmanen.[6]

Armas Lindgrenin kuoltua vuonna 1929 Leposaaren suunnittelua jatkoi arkkitehti Arne Helander, joka suunnittelu muun muassa hautausmaan takorautaisen portin. 1930-luvulle saakka hautausmaalle haudattiin myös Kulosaaren ulkopuolella asuneita, mutta sittemmin katsottiin välttämättömäksi rajoittaa käyttöoikeus vain saaren asukkaisiin ja näiden sukulaisiin.[3] Kulosaaren kunta liitettiin Helsingin kaupunkiin vuoden 1946 ja seurakunta Helsingin seurakuntayhtymään vuoden 1959 alusta.[5] Vuoden 2011 alussa Kulosaaren seurakunta liitettiin Herttoniemen seurakuntaan.[7]

Hautausmaalla on myös sankarihauta-alue. Sen yhteydessä on Arne Helanderin suunnittelema, vuonna 1941 paljastettu sankaripatsas Kuoleva soturi, jonka reliefin on tehnyt kuvanveistäjä Ben Renvall. Talvi- ja jatkosodassa kaatui yhteensä 32 kulosaarelaista, joista 18 oli upseereita, kolme lentäjiä ja yksi lotta. Heistä useimmat on haudattu Leposaareen.[8] Kahdeksan vainajaa jäi kentälle.[5]

Leposaareen haudattuja tunnettuja henkilöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b Kulosaaren hautausmaa Helsingin seurakunnat. Viitattu 10.5.2013.
  2. http://billiongraves.com/cemetery/Kulosaaren-hautausmaa/168134#cemetery_id=168134&lim=0&num=20&order=asc&action=browse
  3. a b Liljestrand, Holger: ”Leposaari: Kaunis hautausmaa Kulosaaressa”, Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä, s. 62–63. Itä-Helsingin Kulttuuriseura ry, Helsinki 2000.
  4. Kolbe, Laura: Kulosaari: Unelma paremmasta tulevaisuudesta, s. 272–273. Kulosaaren kotiseuturahaston säätiö, Helsinki 1988.
  5. a b c Pehkonen, Marja: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta, s. 147. Helsingin kaupunginmuseo 2008.
  6. Kvist, Wilhelm: Liten holme blev exklusiv klubb för Brändöbor. Hufvudstadsbladet, 4.11.2023, s. 28–29. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 5.11.2023.
  7. http://vrk.fi/default.aspx?docid=4097&site=3&id=0 (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Kuoleva soturi (Arkistoitu – Internet Archive) Julkiset veistokset -tietokanta. Helsingin kaupungin taidemuseo. Viitattu 10.5.2013.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Grünthal, Satu (toim.): Leposaari — Vilan: Kiviä, kuvia, kohtaloita. (Kirjokansi, 357) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2023. ISSN 2323-7392 ISBN 978-951-858-519-3
  • Hanski, Raimo ym. (toim.): Leposaaren sankarit 1939–1944. 1994.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]