Kauko Pirinen

Kauko Antero Pirinen (10. tammikuuta 1915 Eno^[1] – 31. toukokuuta 1999 Helsinki) oli suomalainen historiantutkija. Hän oli Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori vuodesta 1961 ja yleisen kirkkohistorian professori vuosina 1963–1980. Ennen yliopistouraa Pirinen oli Valtionarkistossa arkistonhoitajana 1957–1961 ja arkistoneuvos 1961–1962.^[1]

Pirinen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseosta vuonna 1932. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1936 ja lisensiaatiksi vuonna 1956 sekä väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1962.^[2]

Pirinen oli Suomessa 1900-luvun johtavia historiantutkijoita. Hänen erikoisalojaan olivat Suomen keskiajan historia, Savon ja Karjalan historia ja kirkollinen lainsäädäntö. Pirinen oli myös heraldiikan asiantuntija, ja hän osallistui 1950- ja 1960-luvuilla Suomen maalaiskuntien vaakunoiden suunnitteluun.^[3] Pirinen oli Helsingin yliopiston Karjalaisen osakunnan kuraattorina vuosina 1943–1944.^[2]

Hän sai teologian kunniatohtorin arvonimen vuonna 1963.^[1]

Kauko Pirisen ensimmäinen puoliso vuosina 1940–1961 oli kirjailija Aale Tynni (1913–1997). Heidän poikansa oli runoilija Matti Pirinen (1942–1971). Pirisen toinen puoliso vuodesta 1962 oli Maila Sylvia Melin.^[4][2]

• Suomen vaakunat ja kaupunginsinetit. (1949, A. W. Ranckenin kanssa)
• Turun tuomiokapituli keskiajan lopulla. (1956)
• Turun tuomiokapituli uskonpuhdistuksen murroksessa. (1962)
• A History of Finland. (1962, Eino Jutikkalan kanssa)
• Schaumanin kirkkolain synty. (1985)
• Suomen kirkon historia. (1. osa, 1991)
• Henrik Renqvist, pappi ja herätysjohtaja, oikeushistoriallinen näkökulma (julk. postuumisti 2003, toim. Ilkka Huhta)