Kirkiöt
| Kirkiöt | |
|---|---|
 Kielikirkiö ja suppukirkiö |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Yksisirkkaiset |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Kämmekkäkasvit Orchidaceae |
| Alaheimo: | Orchidoideae |
| Suku: |
Kirkiöt Serapias L. |
| Katso myös | |
Kirkiöt eli serapiakset (Serapias) on kämmekkäkasvien heimoon kuuluva kasvisuku.[1]
Sukuun kuuluu noin 25 lajia, joita tavataan luonnonvaraisina Välimeren seudulla ja Brittein saarilla. Ne ovat maassa kasvavia monivuotisia kämmeköitä, jotka yleensä kuolevat kukkimisen jälkeen. Niillä on kaksi munanmuotoista juurimukulaa ja vahapintaiset lehdet. Kukassa on kypärää muistuttava rakenne, joka on muodostunut yhteenkasvaneista kehälehdistä. Keskimmäinen kehälehti, labellum on pitkä ja kolmikulmainen, ja kurkottuu kielimäisenä alaspäin, ja se on joillakin lajeilla karvainen.[2]
Useimpien kirkiölajien arvellaan olevat hyönteisten pölyttämiä, mutta tätä oletusta ei tue se, että monet niistä tuoksuvat voimakkaasti joko yöllä tai lämpimällä säällä.[3]
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- herttakirkiö (Serapias cordigera)
- kielikirkiö (Serapias lingua)
- mascankirkiö (Serapias mascaensis)
- suppukirkiö (Serapias parviflora)
- kehtokirkiö (Serapias vomeracea)