Kasarmi

Kasarmi on sotilaiden majoittamiseen tarkoitettu rakennus. Kasarmialue päävartion, ruokalan ja muiden huoltorakennusten ohella muodostaa varuskunta-alueen.

Suomen kasarmiarkkitehtuurista erottuu selvimmin kaksi eri rakennustyyppiä, autonomian ajan venäläiset punatiilikasarmit ja 1960-luvulta lähtien rakennetut teräsbetonikasarmit. Ensin mainittua tyyppiä on nähtävissä muun muassa seuraavilla varuskunta-alueilla tai niiden osissa:

• entisessä Lahden varuskunnassa Hennalassa

• Suomen kasarmi (myös Suomenkasarmi) Hämeenlinnassa Myllymäessä ja

• Santahaminassa Helsingissä.

Näistä kaksi ensimmäistä kuuluu Museoviraston määrittämiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.^[1]

Teräsbetonikasarmikauden tyyliä edustavat mm. Säkylän Huovinrinteen ja Valkealan Vekaranjärven kasarmit.

Kategorioiden ulkopuolella ovat tyyliltään esimerkiksi ilmavoimien kasarmeista Pirkkalan tukikohdan ja Luonetjärven varuskunnan kasarmit.

Ruotujakolaitoksen aikoina varsinaisia kasarmeja ei ollut. Ruotsalaiset ryhtyivät suuren Pohjan sodan jälkeen varustamaan Lappeenrantaan bastionia 1720-luvulla. Ruotsin vallan aikana Suomeen rakennettiin useita kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kasarmi- ja linnoitusalueita kuten Suomenlinna. Sen rakentamisesta oli päätetty vuonna 1747, kun Suomen itäiset osat oli menetetty pikkuvihassa venäläisille.

Venäjän vallan aikana Suomeen rakennettiin runsaasti kasarmeja. Näitä suunnittelivat tunnetut arkkitehdit kuten Carl Ludvig Engel ja Ernst Lohrmann. Ensin mainitun käsialaa ovat Helsingin Katajanokan ja Kaartinkaupungin kasarmit. Tarkk'ampujapataljoonille rakennettiin puisia kasarmeja maakuntien pääkaupunkeihin 1880-luvulla, kuten esimerkiksi Oulun kasarmit. Poiketen muualla vallinneesta käytännöstä Suomessa ei nukuttu yhtenäisessä suuressa hallissa vaan majoitustuvat olivat pitkän käytävän varrella.

Suomalaiset joukot lakkautettiin sortovuosina ja venäläinen sotaväki täytti kasarmit joita ryhdyttiin rakentamaan punatiilestä 1900-luvun alussa. Näitä kohosi etenkin Pietariin johtavan radan varrelle kuten esimerkiksi Kouvolaan.

Suomen itsenäistyttyä haluttiin uudistaa kasarmiarkkitehtuuria funktionalismin hengessä. Sen tuloksena syntyi Ragnar Ypyän, Martta Martikainen-Ypyän ja Kalle Lehtovuoren piirtämiä rakennuksia. Aikakauden edustajia ovat mm. Kankaanpään Niinisalon Lamellikasarmi, Taivallahden kasarmit Helsingissä ja Kadettikoulun rakennus Santahaminassa Helsingissä.

Sotien jälkeen kasarmien rakentamisessa alkoi uusi aikakausi kun joukko-osastot siirrettiin kaupungeista ns. korpivaruskuntiin. Ensimmäisenä valmistui Hiukkavaaran varuskunta Ouluun, viimeisenä Vekaranjärvi Valkealaan 1970-luvulla. Myös olemassa olevia varuskuntia täydennysrakennettiin uusien tyyppipiirustuksien mukaisilla teräsbetonikasarmeilla. Tuon ajan arkkitehteja olivat Osmo Lappo ja Heidi Vähäkallio-Hirvelä. Tyypillinen tämän aikakauden kasarmi on kolmikerroksinen rakennus, jossa alimmassa kerroksessa sekä mahdollisessa kellarissa on luokkahuoneita ja varastoja, kun taas ylemmät kaksi kerrosta ovat varusmiesten majoitustiloja. Yksittäiseen tupaan majoitetaan noin 10–15 henkeä. Noin viittä tupaa kohti rakennuksessa on yhdistetty käymälä–pesuhuone. ^[2] 1990-luvulla teräsbetonikasarmeissa oli yleistä että käymälätiloissa wc-istuimet olivat yhdessä rivissä, vain kapealla näkösuojalla erotettuna, joissain tapauksissa niitäkään ei ollut. Suihkuja oli ainoastaan kaksi jokaista viittä tupaa kohden. Pesutiloissa oli tyypillisesti kaksi pyöreää, isoa metallista käsienpesuallasta.^{[3]lähde tarkemmin?}

Yhdysvaltain asevoimissa sotilaat majoittuvat kasarmeihin peruskoulutuskaudella ja joskus myös jatkokoulutuksessa. Merijalkaväen sotilailla on erilliset miesten ja naisten tilat. Tämä poikkeaa maavoimien, rannikkovartioston, ilmavoimien ja merivoimien järjestelystä jossa alokkaat koulutetaan samoissa tiloissa, mutta majoitetaan erikseen. Nykyään Yhdysvaltain asevoimissa on käytäntönä majoittaa ainoastaan perheettömät sotilasarvoltaan alemmat sotilaat kasarmeihin, poikkeuksena ne joille se on käytännön syistä tarpeen. Perheettömien aliupseerien ja nuorempien upseerien odotetaan yleensä hankkivan itse asuntonsa varuskunnan ulkopuolelta. Ne jotka varuskunta-alueella asuvat ovat majoitettu yleensä omiin erillisiin huoneisiinsa. Merijalkaväen käytännöt usein poikkeavat näistä järjestelyistä. Yhdysvaltain ilmavoimissa kasarmeja kutsutaan asuntoloiksi, dormitories. Toisen maailmansodan aikana useimmat kasarmit olivat huokeita mutta vankkoja nopeasti koottavia aaltopeltisiä kaarihalleja.

• Luettelo Helsingin kasarmeista

• Kasarmeista Mil.fi-sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kasarmi Wikimedia Commonsissa