Kauriinmetsästäjä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kauriinmetsästäjä
The Deer Hunter
Ohjaaja Michael Cimino
Käsikirjoittaja Deric Washburn
Tuottaja Michael Deeley
Säveltäjä Stanley Myers
Kuvaaja Vilmos Zsigmond
Leikkaaja Peter Zinner
Pääosat Robert De Niro
Christopher Walken
John Cazale
Meryl Streep
John Savage
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö Universal Studios
Levittäjä Columbia Pictures
Netflix
Ensi-ilta Yhdysvallat 8. joulukuuta 1978
Suomi 19. lokakuuta 1979
Kesto 182 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
venäjä
vietnam
ranska
Budjetti 15 000 000 dollaria[1]
Tuotto 48 991 826 dollaria[1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Kauriinmetsästäjä (engl. The Deer Hunter) on vuonna 1978 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen eeppinen sotadraamaelokuva, jonka on ohjannut Michael Cimino ja käsikirjoittanut Deric Washburn. Sen pääosissa ovat Robert De Niro, Christopher Walken, John Cazale, Meryl Streep ja John Savage. Elokuva kuvaa dramaattisesti Vietnamin sodan vaikutuksia pienen teollisuuskaupungin ystävysporukan elämään. Elokuva on erityisen tunnettu kohtauksista, joissa pelataan venäläistä rulettia.

Kauriinmetsästäjä sai kaikkiaan yhdeksän Oscar-ehdokkuutta (mm. paras elokuva, miespääosa), joista se voitti viidessä kategoriassa: paras elokuva, ohjaus, miessivuosa (Christopher Walken), leikkaus ja äänitys.

Elokuvan pohjalta on kirjoitettu samanniminen romaani.[2]

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Robert De Niro, Christopher Walken ja John Savage näyttelevät amerikanvenäläisiä terästehdastyöläisiä. Kaveriporukan elämän täyttää pääasiassa työnteko paikallisessa terästehtaassa, oluenjuonti ja metsästys. Elokuvan alkuosa keskittyy kuvaamaan pennsylvanialaisen tehdaskaupungin elämää. Ortodoksinen usko näkyy vahvasti kaupungin arjessa ja venäläinen kulttuuri on muutenkin läsnä pikkukaupungin tunnelmassa. Elokuvan ensimmäinen kolmannes keskittyy kuvaamaan Stevenin (Savage) ja Angelan häitä, joissa juhlitaan myös kolmikon viimeisiä hetkiä vapaalla jalalla. Häitä seuraavan, viimeisen metsästysretken myötä miehet lähetetään Vietnamin sotaan.

Sodassa kolmikko joutuu sotavangeiksi ja heidät pakotetaan pelaamaan venäläistä rulettia. Kylmähermoinen Mike (De Niro) järjestää itsensä ja ystävänsä vapaaksi, mutta joutuu eroon ystävistään ja viimein joutuu palaamaan kotiin yksin. Mike on muuttunut: ennen hilpeästä kaveriporukan hauskanpitäjästä on tullut toisaalta kova ja kylmä, ja toisaalta entinen teräshermo on pehmentynyt: kaveriporukan mennessä jälleen metsälle Mike ei enää kykene ampumaan puolustuskyvytöntä kaurista. Hermonsa menettänyt Nick (Walken) haahuilee ympäri Saigonin katuja ja päätyy pelaamaan venäläistä rulettia hämäriin peli-iltoihin. Kotona Mike menee tapaamaan jalkansa ja mielenterveytensä menettänyttä Steveniä paikalliseen veteraanisairaalaan ja saa tietää Nickin olevan yhä Saigonissa. Mike tuo Stevenin kotiin veteraanisairaalasta takaisin Angelan luo.

Henkensä uhalla Mike matkustaa romahduksen partaalla olevaan Saigoniin ja tapaa ystävänsä Nickin, joka on luonut uran venäläisen ruletin mestarina. Laiha ja kalpea Nick on sortunut koviin huumeisiin eikä tunnista Mikeä. Mike yrittää saada ystävänsä palaamaan kotiin, mutta Nick istuutuu pelipöytään ja päättää päivänsä ampumalla itseään päähän. Viime hetkellä hän osoittaa merkkejä siitä, että hän todellisuudessa muistaa heidän yhteisen elämänsä kotona.

Mike tuo Nickin ruumiin takaisin Yhdysvaltoihin, missä hänet haudataan ortodoksikirkollisin menoin ystävien saattamana. Elokuvan päättää kohtaus, jossa päähenkilöt istuvat pöydän ääressä surren kuollutta ystäväänsä. Lopuksi he laulavat yhdessä kappaleen "God Bless America".

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Robert De Niro  Michael "Mike" Vronsky  
 Christopher Walken  Nikita "Nick" Chevotarevich  
 John Cazale  Stanley Stošarovič  
 John Savage  Steven Pushkov  
 Meryl Streep  Linda Venkarvaatar  
 George Dzundza  John Siminoff  
 Chuck Aspegren  Peter "Axel" Axelrod  
 Shirley Stoler  Stevenin äiti  
 Rutanya Alda  Angela Ludhjduravic-Pushkov  
 Pierre Segui  Julien Hasangjekaj  
 Mady Kaplan  Axelin tyttöystävä  
 Amy Wright  Kaaso  

Robert de Niro työskenteli jonkin aikaa väärällä nimellä terästehtaassa saadakseen tuntumaa terästyöläisen arkeen. Peter Axelrodia näytellyt Chuck Aspergen oli siviiliammatiltaan terästyöläinen.

Elokuva kuvattiin pääosin Clevelandissa sekä Thaimaassa, jossa Saigoniin sijoittuvat kohtaukset tehtiin Bangkokissa. Terästehdaskohtaukset kuvattiin US Steelin tehtaalla Mingo Junctionissa, Ohiossa. Luontokohtaukset kuvattiin North Cascadesin kansallispuistossa, Washingtonissa.

Elokuva herätti väkivaltaisuutensa vuoksi pahennusta Suomessa, ja sitä vaadittiin kiellettäväksi. Eri vuosina esitettyihin kieltovaatimuksiin ovat vaikuttaneet elokuvan innoittamat venäläisen ruletin kokeilemiset. Näin tapahtui esimerkiksi vuoden 1990 televisioesityksen jälkeen. [3]

Elokuvan tunnusmelodia, "Cavatina", on suosittu kitarakappale.

Arviolta 25:n ihmisen raportoidaan kuolleen heidän pelattuaan venäläistä rulettia elokuvan innoittamina.[4]

Kauriinmetsästäjä valittiin vuonna 1996 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[5] The New York Timesin kriitikot valitsivat Kauriinmetsästäjän vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[6]

  1. a b The Deer Hunter (1978) Box Office Mojo. Viitattu 7.10.2020. (englanniksi)
  2. E.M. Corder: Kauriinmetsästäjä. (Toinen painos, 1992, 174 s. Alkuteos: The Deer Hunter (1978)) Suomentanut Erkki Jukarainen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. ISBN 951-1-12493-5
  3. Kauriinmetsästäjä – arvostelu Elitisti. 5.10.2021. Viitattu 5.4.2024.
  4. "The Deer Hunter and Suicides". Snopes.com. Viitattu 2013-12-26.
  5. Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 3.7.2016.
  6. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 4.7.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]