Erich Leinsdorf

Erich Leinsdorf (alun perin Landauer; 4. helmikuuta 1912 Wien – 11. syyskuuta 1993 Zürich) oli itävaltalaissyntyinen, vuonna 1942 Yhdysvaltain kansalaisuuden saanut kapellimestari. Hän tuli tunnustetuksi varsinkin oopperaesitysten johtajana.^[1]

Leinsdorf aloitti varhain pianonsoiton. Hän alkoi opiskella myös sellonsoittoa, musiikin teoriaa ja sävellystä, mutta siirtyi orkesterinjohtoon. Hän osallistui orkesterinjohdon mestarikurssille Salzburgin Mozarteumissa vuonna 1930 ja opiskeli sitten Wienin yliopistossa sekä Wienin musiikin ja esittävien taiteiden yliopistossa. Leinsdorf teki debyyttinsä kapellimestarina Musikvereinissa valmistuttuaan 1933. Hän työskenteli myös lauluvalmentajana ja pääsi vuonna 1933 Anton Webernin johtaman Työläisten kuoron avustavaksi kuoronjohtajaksi.^[2] Vuonna 1934 Leinsdorf pääsi Arturo Toscaninin avustajaksi Salzburgin musiikkijuhlilla.^[1] Siellä hän työskenteli vuoteen 1937. Hän myös auttoi esitysten valmistelussa Maggio Musicale Fiorentinossa vuosina 1935–1937.^[2]

Vuonna 1937 – Anschlussia ennakoiden – Leinsdorf lähti Yhdysvaltoihin.^[2] Hän teki ensimmäisen esiintymisensä Yhdysvalloissa johtamalla Metropolitan-oopperassa Richard Wagnerin Valkyyrian 21. tammikuuta 1938. Vuonna 1939 hänet nimitettiin Metropolitan-oopperan saksalaisen ohjelmiston päälliköksi. Vuonna 1943 Leinsdorf sai nimityksen Clevelandin orkesterin musiikilliseksi johtajaksi, mutta pian hänet otettiin asepalvelukseen.^[1] Hänet kotiutettiin kahdeksan kuukauden palvelun jälkeen. Tämän jälkeen Leinsdorf palasi Metropolitan-oopperaan ja esiintyi myös vierailijana St. Louisin sinfoniaorkesterin, Los Angelesin filharmonikkojen sekä Clevelandin orkesterin johdossa.^[2] Toisen maailmansodan päätyttyä Leinsdorf teki myös paluun Eurooppaan johtamaan Wienin filharmonikkoja.^[1]

Vuonna 1947 Leinsdorfista tuli Rochesterin filharmonisen orkesterin pääkapellimestari, jona hän toimi 1950-luvun puoleenväliin saakka.^[1][2] Osan vuodesta 1956 hän toimi New Yorkin kaupunginoopperan johdossa keskittyen ensisijaisesti aikansa oopperoihin.^[2] Tämän jälkeen Leinsdorf palasi Metropolitan-oopperaan kapellimestarina ja musiikillisena neuvonantajana. Vuonna 1962 hän seurasi Charles Munchia Bostonin sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana. Hän poistui orkesterin johdosta erimielisyyksien siivittämänä^[2] kaudella 1968–1969 ja jatkoi tulevina vuosikymmeninä ooppera- ja konserttiesitysten johtamista sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa.^[1] Bostonin sinfoniaorkesteria johtaessaan hän noudatti Munchille vastakkaista tyyliä: Munch johti enemmän innoituksesta, Leinsdorf valmisteli yksityiskohdat huolellisesti ja piti esitykset täysin kontrolloituina.^[2]

1970-luvun loppupuolella Leinsdorf oli Berliinin radion sinfoniaorkesterin pääkapellimestari. Tässä työssä hän oli vuoteen 1980.^[1][2] Hän esiintyi myös Bayreuthin musiikkijuhlilla.^[2] Vuonna 1976 Leinsdorf julkaisi muistelmateoksensa Cadenza: A Musical Career.^[1] Hänen kirjalliseen tuotantoonsa kuuluu myös kaksi muuta teosta. Hän levytti laajasti.^[2] Esimerkiksi hänen levytyksensä Turandotista ja Madama Butterflysta 1950-luvun lopulta kuuluvat suosituimpiin valikoimissa.^[1] Leinsdorf teki levytykset myös kaikista Wolfgang Amadeus Mozartin sinfonioista Royal Philharmonic Orchestran johdossa.^[2]