Deathcore

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Deathcore
Alkuperä death metal
metalcore
hardcore punk
nu metal
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Kehittymisen
ajankohta
2000-luku
Tyypillisiä
soittimia
sähkökitara
sähköbasso
tuplabasso-rummut
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia
Brutal Deathcore

Deathcore on metalcoresta sekä death metallista muodostunut musiikkigenre. Deathcoren tyypillisiä ominaisuuksia ovat modernin death metallin tavoin nopeus, raskuus sekä raa'alta kuulostava äänimaailma. Laulu on tavanomaisesti yhdisteltyä matalaa murinaa ja korkeampaa karjuntaa. Deathcoren laululle on ominaista myös niin sanottu sikamurina (engl. pig squeal), jolla tavoitellaan sian äännehdintää sekä vinkumista. Puhdas laulaminen (engl. clean) on deathcoressa harvinaista. Musiikille tavanomaista ovat myös myöhemmästä death metallista ja hardcoresta tutuksi tulleet niin sanotut breakdownit, joissa musiikin tempo lasketaan dramaattisesti erittäin hitaaksi ja jolloin nopeillab bassorummun iskuilla (suhteutettuna hitaisiin sekä mataliin kitaroihin) yritetään korostaa raskuutta. Breakdownien aikana solistit laulavat yleensä äärimmäisen matalalta.

Ensimmäisiä ja vaikuttavimpia deathcore-yhtyeitä olivat 2000-luvun alkupuolella suosioon nousseet The Red Chord, Heaven Shall Burn, All Shall Perish, Suicide Silence, Animosity, Despised Icon ja The Acacia Strain. Brittiläinen Bring Me the Horizon oli ensimmäisillä julkaisuillaan merkittävänä tekijänä genren räjähtäneeseen suosioon.

Vaikka deathcore on musiikkigenrenä varsin tuore tapaus, on siitä syntynyt pieniä alalajeja. Yhtyeet kuten Whitechapel ja Carnifex on usein yhdistetty alalajiin "Brutal Deathcore". Jonkinlaisena villityksenä voidaan pitää elektromusiikin yhdistelemistä deathcoreen. Muun muassa Disfiguring The Goddess tekee näin. Pääosin tällä tyylillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen deathcoren kanssa, vaan pikemminkin deathcoren elementtejä (sikamurinat ja breakdownit) on yhdistelty tietokoneella luotuun musiikkiin. Pienenä ilmiönä voidaan pitää myös kristillistä deathcorea, jossa yhtyeen jäsenet tunnustavat uskovansa kristinuskoon ja yhtyeiden lyriikoissa saattaa olla raamatullisia lainauksia.

Deathcoresta on 2000-luvulla metalcoren ohella muodostunut jonkinlainen musiikki-ilmiö. Se on suosionsa ja pitkän musiikillisen jalostuksensa vuoksi myös saanut paljon negatiivista huomiota. Toisaalta deathcore on kasvattanut ja pitänyt yllä metallimusiikin suosiota myös myöhemmille sukupolville, ja se on saattanut toimia monille nuorille siltana tutustumiseen alkuperäiseen death metalliin.

Deathcoren lyriikat käsittelevät death metallille olennaisia asioita, kuten kuolemaa sen kaikissa tarkoituksissa. Kuten death metallissa, joidenkin yhtyeiden sanoitukset käsittelevät tappamista, kuten silpomista, nekrofiliaa tai kiduttamista. Näissä tapauksissa mielikuvia ja tapahtumia lainataan yleensä kauhuelokuvista, kuten muun muassa äärimmäisen väkivaltaisista sanoituksistaan ja levyjen kansitaisteistaan tunnettu Cannibal Corpse tekee. Deathcoren sanoituksiset saattavat käsitellä myös politiikkaa, salaliittoteorioita, uskontoja tai maailman saastumista.

Death metal -yhtyeet kuten Suffocation, Dying Fetus ja Entombed käyttivät musiikissaan ensimmäisinä breakdowneja. Ennen deathcoren suosion kasvamista, yhtyeet kuten Abscess sekä Unseen Terror käyttivät "deathcore"-termiä kuvailemaan hardcore punkin sekä death metallin sekoitusta. Samassa tarkoituksessa termiä deathcore käytti myös suomalainen Lubricant. Saksalainen Blood-yhtye julkaisi demonsa deathcore vuonna 1986. Samoihin aikoihin deathcore-sanan käyttö musiikillisissa piireissä yleistyi huimasti.

Deathcore näyttäisi olevan suosituinta Länsi-Amerikassa, kuten Arizonassa sekä Kaliforniassa.

Merkittäviä deathcore-yhtyeitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]