Björn Kurtén

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Björn Kurtén
Henkilötiedot
Syntynyt19. marraskuuta 1924[1]
Vaasa
Kuollut28. joulukuuta 1988 (64 vuotta)[1]
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti paleontologi, kirjailija, palentologian professori[1]
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (FK 1952, FL ja FT 1954), Uppsalan yliopisto[1]
Instituutti Helsingin yliopisto[1]
Tutkimusalue selkärankaisten paleontologia[1]

Björn Olof Lennartson Kurtén (19. marraskuuta 1924 Vaasa – 28. joulukuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen paleontologi ja kirjailija. Hän toimi Helsingin yliopiston paleontologian professorina vuosina 1972–1988. Kurténin erikoisala olivat nisäkäspedot, ja hän saavutti tutkimuksillaan ja tieteellisillä julkaisuillaan maailmanlaajuista arvostusta. Kurtén kirjoitti myös ihmiskunnan alkuaikoihin sijoittuvia romaaneja.[1]

Helsingin yliopistolla toimii Björn Kurtén klubi -nimeä kantava paleontologien yhteisö, jonka inspiroimana on myös perustettu Suomen paleontologinen seura.[2]

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Björn Kurtén syntyi Vaasassa vuonna 1924 suomenruotsalaiseen perheeseen. Hänen isänsä Lennart Kurtén oli pankinjohtaja. Äidin nimi oli Hjördis Kurtén (o.s. Ståhlberg). Björn Kurtén kävi koulua Vaasassa ja harrasti kirjoittamista jo nuoresta asti. Hänen ensimmäinen kirjansa, seikkailuromaani Det nya jaktplanet ilmestyi 1941.

Kurtén kirjoitti ylioppilaaksi 1943 (Vasa svenska samskola) ja jatkoi Helsingin yliopistoon, jossa hän opiskeli geologiaa ja eläintiedettä. Kurténia kiinnosti erityisesti selkärankaispaleontologia, jota ei kuitenkaan ollut tarjolla Helsingin yliopistossa. Niinpä hän siirtyi ennen valmistumistaan Uppsalan yliopistoon, jossa Birger Bohlin opetti paleontologiaa. Kurtén valmistui kuitenkin Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1952, lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1954.[1] Opiskeluaikoinaan Kurtén kirjoitti seikkailuromaanit Spåret från Ultima Esperanza (1945) ja De tre korsen (1948).

Kurténin ensimmäinen merkittävä tieteellinen teos oli kandidaatintutkielma The Chinese Hipparion fauna (1952), joka käsitteli kiinalaisia hipparion-muinaishevosia. Heti seuraavana vuonna seurasi väitöskirja On the variation and population dynamics of fossil and recent mammal populations (1953). Molemmat tutkielmat olivat uraauurtavia, sillä ne keskittyivät tarkastelemaan ekologisia olosuhteita ja populaatioita. Kurténiin vaikutti suuresti yhdysvaltalainen paleontologi Georg Gaylord Simpsonin teos Tempo and Mode in Evolution. Kurtén hyödynsi myös edesmenneen suomalaisen paleontologin Alexander von Nordmannin keräämiä fossiilikokoelmia.

Vuonna 1950 Kurtén meni naimisiin Ruth Nordmanin kanssa. Pariskunta asettui Helsinkiin, josta Björn Kurtén sai kanslistin viran Helsingin yliopiston geologian laitokselta 1953. Kaksi vuotta myöhemmin hänet nimitettiin paleontologian dosentiksi. Perheeseen syntyi neljä lasta.

Paleontologian dosenttina ollessaan (1955–1972) Kurtén teki paljon tutkimuksia niin Suomessa kuin ulkomailla, muun muassa Tunisiassa ja Espanjassa.[1] Hänen lukuisat tieteelliset julkaisunsa toivat hänelle maailmanlaajuista mainetta. Erityisen merkittäviä olivat Kurténin luolakarhuja, hyeenoja ja muita Euroopan pleistoseenikauden nisäkkäitä sekä evoluutiota käsittelevät teokset. Kurtén julkaisi tutkimuksiaan pääasiassa englanniksi, mutta muutamia käännettiin useille muille kielille. Eräs Kurténin kehittämä tutkimusmenetelmä oli fossiilisten hampaistojen allometria eli muinaisten eläinten koon tutkiminen vertailemalla niiden hampaiden kokoja silloin kun kokonaisia luurankoja ei ollut saatavissa. Kurtén käytti hampaista saatuja tietoja osoittaakseen eri nisäkäslajien koon pienentyneen.

Lisäksi Kurtén kirjoitti esihistoriaa käsitteleviä kansantajuisia kirjoja, kuten Istiden (1969; suom. Jääkausi, 1972) sekä esseekokoelmat Hur man fryser in en mammut (1981; suom. Kuinka mammutti pakastetaan, 1982) ja De skuldlösa mördarna (1987; suom. Viattomat tappajat, 1988). Esseissään hän käsitteli muinaisaikojen oloja ja niiden tutkimusta ja suhtautui hyvin kriittisesti kreationismiin ja pseudotieteisiin. Kurténin tieteellisen työn ohella harrastama tieteen popularisointi tuotti hänelle valtion tiedonjulkistamispalkinnon kaksi kertaa: 1970 ja 1980.

Kurtén kirjoitti myös kaksi toisiinsa kytkeytyvää esihistoriallisiin aikoihin sijoittuvaa romaania Den svarta tigern (1978; suom. Musta Tiikeri, 1981) ja Mammutens rådare (1984; suom. Mammutin suojelija, 1984), joissa keskeisessä osassa oli neandertalinihmisten ja nykyihmisten kohtaaminen. Tieteellistä tutkimusta hyödyntävinä mutta fiktiivisinä romaanit muistuttavat Jean M. Untinen-Auelin esihistoriallista Maan lapset -sarjaa, jonka kirjat tosin ovat paljon paksumpia. Kurtén kuitenkin julkaisi omat teoksensa muutama vuosi aikaisemmin, ja keksi niiden julkistamistilaisuuden haastattelussa Yhdysvalloissa nimityksen paleofiction (paleofiktio).

Kurtén toimi vuoden 1971 vierailevana professorina Harvardin yliopistossa. 1973 hänet nimitettiin paleontologian ylimääräiseksi professoriksi Helsingin yliopistoon. Kurtén valittiin 1976 Kreikan antropologisen seuran ja 1983 Yhdysvaltain nisäkästieteellisen seuran kunniajäseneksi. Hän oli Suomen Tiedeseuran jäsen (vuodesta 1957). Hän sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 1969 ja MTV:n kulttuuripalkinnon 1984[3]. Ennen kuolemaansa Kurtén ehti saada vielä Unescon Kalinga-palkinnon 1988, mutta hänen elämänsä päättyi jo saman vuoden joulukuussa.[1]

Kurténin mukaan on nimetty sukupuuttoon kuollut myyräsuku Bjornkurtenia vuonna 1992.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teosluettelo saattaa olla epätäydellinen.

Kaunokirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Det nya jaktplanet (Schildt 1941)
  • Spåret från Ultima Esperanza (Förlaget Bro 1945)
  • De tre korsen (Schildt 1948)
  • Den svarta tigern (Alba 1978) (Musta Tiikeri, Tammi 1981)
  • 63 förstenade hjärtan (Alba 1980)
  • Mammutens rådare (Alba, 1984) (Mammutin suojelija, Tammi 1984)

Esseitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuinka mammutti pakastetaan. ((Hur man fryser in en mammut, 1978.) Suomentanut Irma Rostedt. 1. painos 1982) Helsinki: Tammi, 1982. ISBN 951-30-5627-9
  • Viattomat tappajat: Esseitä biologiasta: Elämää nykyisyydessä ja menneisyydessä. ((De skuldlösa mördarna, 1987.) Suomentanut Irma Rostedt. 2. painos 1988) Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-7002-6

Tieteelliset teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • A history of coyote-like dogs (Canidae, Mammalia) (Societas scientarum Fennica 1974)
  • A radiocarbon date for the cave bear remains (Ursus spelaeus) from Odessa (Societas scientiarum Fennica 1969)
  • Age groups in fossil mammals (Societas scientiarum Fennica 1953)
  • An attempted parallelization of the Quaternary mammalian faunas of China and Europe (Societas scientiarum Fennica 1960)
  • Bears and bear-dogs from the Vallesian of the Vallés-Penedés basin, Spain (Miguel Crusafont Pairón kanssa; Societas scientarum Fennica 1976)
  • Before the Indians (Columbia University Press 1988)
  • Björnen från Drakhålan (Aldus 1975)
  • Chronology and faunal evolution of the earlier European glaciations (Socieas scientiarum Fennica 1960)
  • Continental drift and the palaeogeography of reptiles and mammals (Societas scientiarum Fennica 1967)
  • De skuldlösa mördarna (Alba 1987) (Viattomat tappajat, Tammi 1988)
  • Den felande länken (Societas scientiarum Fennica 1962)
  • Dinosaurernas värld (Aldus/Bonnier 1968)
  • Faunal turnover dates for the Pleistocene and late Pliocene (Societas scientiarum Fennica 1960)
  • Fossil Glutton (Gulo gulo (L.)) from Tornewton Cave, South Devon (Societas scientiarum Fennica 1973)
  • Geographic variation in size in the puma (Felis concolor) (Societas scientiarum Fennica 1973)
  • Holarctic land connexions in the early Tertiary (Societas scientiarum Fennica 1966)
  • Hur man fryser in en mammut (Alba 1981) (Kuinka mammutti pakastetaan, Tammi 1982)
  • Inte från aporna (Söderström 1971)
  • Istiden (Forum 1969) (Jääkausi, WSOY 1972)
  • Istidens djurvärld (Aldus/Bonnier 1964)
  • Late-glacial find of arctic fox [Alopex lagopus L.] from southwestern Finland (Societas scientiarum Fennica 1966)
  • Life and death of the pleistocene cave bear (Societas pro fauna et flora Fennica 1958)
  • Människans ursprung och utveckling (Bibliotekstjänst 1982)
  • Människans utveckling (Aldus/Bonnier 1963)
  • Människans utvecklingshistoria; Ihmisen kehityshistoria (Yleisradio 1973)
  • Några drag ur människans tidiga utvecklingshistoria (Societas scientiarum Fennica 1959)
  • Några paleobiogeografiska problemställningar (1971)
  • Observations on allometry in mammalian dentitions (Societas pro fauna et flora Fennica 1954)
  • On evolution and fossil mammals (Columbia University Press 1988), kokoelma artikkeleita vuosilta 1953–1979
  • On the articulation between the thoracic tergites of some common trilobite forms (Societas scientiarum Fennica 1949)
  • On the bears of the Holsteinian interglacial (1959)
  • On the date of Peking Man (Societas scientiarum Fennica 1960)
  • On the evolution of the European wild cat, Felis silvestris Schreber (Societas pro fauna et flora Fennica 1965)
  • On the longevity of mammalian species in the Tertiary (Socieas scientiarum Fennica 1958)
  • On the variation and population dynamics of fossil and recent mammal populations (Societas pro fauna et flora Fennica 1953)
  • Pleistocene bears of North America 1 (Societas pro fauna et flora Fennica 1966)
  • Pleistocene bears of North America 2 (Societas pro fauna et flora Fennica 1967)
  • Pleistocene jaguars in North America (Societas scientiarum Fennica 1973)
  • Pleistocene mammals and the Bering bridge (Societas scientiarum Fennica 1966)
  • Pleistocene mammals of Europe (Weidenfeld and Nicolson 1968)
  • Pleistocene mammals of North America (Elaine Andersonin kanssa; Columbia University Press 1980)
  • Sex dimorphism and size trends in the cave bear, Ursus spelaeus Rosenmüller and Heinroth (Societas pro fauna et flora Fennica 1955)
  • The age of mammals (Weidenfeld and Nicolson 1971)
  • The age of the Austral-opithecinae (University of Stockholm 1960)
  • The Carnivora of the Palestine caves (Societas pro fauna et flora Fennica 1965)
  • The Chinese Hipparion fauna (1952)
  • The evolution of the polar bear, Ursus maritimus Phipps (Societas pro fauna et flora Fennica 1964)
  • The Neogene wolverine Plesiogulo and the origin of Gulo (Carnivora, Mammalia) (Societas pro Fauna et flora Fennica 1970)
  • The spottad hyena (Crocuta crocuta) from the middle Pleistocene of Mosbach at Wiesbaden, Germany (Societas scientiarum Fennica 1962)
  • The type collection of Ictitherium robustum (Gervais, ex Nordmann) and the radiation of the Ictitheres (Societas pro fauna et flora Fennica 1954)
  • Time and hominid brain size (Societas scientiarum Fennica 1971)
  • Transberingian relationship of Ursus arctos Linné (Brown and Grizzly bears) (Societas scientarum Fennica 1973)
  • Urmänniskor och sabeltigrar (Schildt 1961)
  • Villafranchian Carnivores (Mammalia) from La Puebla de Valverde (Teruel, Spain) (Miguel Crusafont Pairón kanssa; Societas scientarum Fennica 1976)
  • Villfrancian faunal evolution (Societas scientiarum Fennica 1963)
  • Våra äldsta förfäder (Liber 1986)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 344. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  2. ↑ Suomen paleontologinen seura suomenpaleontologinen.seura.info. Viitattu 2.1.2024.
  3. ↑ Björn Kurténille MTV:n kulttuuripalkinto. Helsingin Sanomat, 26.1.1985, s. 16. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Björn_Kurtén&oldid=22835450”