Bordelli

Bordelli eli ilotalo on talo tai huoneisto, jossa prostituoidut ottavat vastaan asiakkaita.^[1] Bordellin toiminta on järjestäytynyttä, ja paikkaa johtaa usein johtaja tai emäntä. Bordellin omistaja ottaa osuutensa talossa työskentelevien naisten saamista maksuista.^[2]

Bordelli sijaitsee yleensä omakotitalossa tai kerrostaloasunnossa, joskus levittäytyen useaan vierekkäiseen asuntoon. Paikassa on yleensä keittiö, olohuone, makuuhuoneet ja kylpyhuoneet. Kalustus vaihtelee tasoltaan ylellisestä askeettiseen. Tyypillisiä huonekaluja ovat sängyt, sohvat, tuolit ja juomakaapit. Makuuhuoneensa lipastossa kukin työntekijä säilyttää tarvikkeitaan, kuten liukuvoidetta, pyyhkeitä ja hierontaöljyä, ja kaapissa hän säilyttää lakanoita.^[2]

Bordellissa voi olla järjestyssäännöt, kiinteät aikataulut ja tarkkaan määritellyt toimintatavat. Aukioloajat ovat usein aamupäivästä keskiyöhön tai myöhempään. Paikalla on samanaikaisesti useita prostituoituja, ja noin kuuden aikoihin iltapäivällä saattaa olla vuoronvaihto.^[2]

Bordelleissa työskentelevät prostituoidut ovat tyypillisesti naisia. Miesbordellit ovat harvinaisia, ja esimerkiksi Alankomaissa oli vuonna 2011 vain yksi laillinen miesbordelli.^[3]

Bordellissa on usein emäntä tai johtaja, joka vastaa asiakaspuheluihin, tarkistaa asiakkaat ja asettaa tapaamisajat palveluksessaan oleville naisille. Joillain bordelleilla voi olla erikseen johtaja, emäntä, puhelimeen vastaajat, siivooja, turvamies ja jopa asianajaja.^[2]

Bordellin omistaja määrää työntekijöiden vuorot, työajat ja hinnat sekä päättää mitä palveluita talossa on tarjolla. Omistaja valitsee palveluksessaan olevat naiset näiden viehättävyyden ja luotettavuuden mukaan sekä sen mukaan, kuinka hyvin omistaja uskoo naisen tuovan talolle asiakkaita, etenkin vakituisia asiakkaita.^[2]

Prostituoitu luovuttaa talolle osan ansioistaan, tyypillisesti noin puolet. Hän voi joutua itse maksamaan pyykki- ja siivouskulunsa, ja poissaolosta voi saada rangaistusmaksun.^[2]

Prostituoitulle bordelli tarjoaa turvallisuutta, huonepalvelun, vakituisen asiakaskunnan ja hyvän palkan. Asiakkaan kannalta bordelli on helposti saavutettava paikka seksuaalisten tarpeiden ja fantasioiden tyydyttämiseen.^[2]

Jos asiakkaalla ei ole sovittua tapaamista tietyn prostituoidun kanssa, hänen saapuessaan paikalle naiset saapuvat näytteille ja esittelevät itsensä. Asiakas valitsee haluamansa naisen, ja he menevät naisen makuuhuoneeseen. Hinta ja palvelut on normaalisti sovittu etukäteen, eikä niistä enää neuvotella. Asiakas kertoo naiselle, kuinka pitkään hän haluaa viipyä. Nainen välittää tiedon emännälle tai johtajalle, joka tulee koputtamaan oveen ajan ollessa täysi.^[2]

Bordellien palvelut eivät yleensä vaihtele kovin paljon eri talojen välillä. Vaihtoehtoja ovat yleensä käsiseksi, suuseksi ja yhdyntä, tai kaikki samalla kertaa, mutta asiakas ja prostituoitu voivat sopia keskenään muistakin palveluista lisämaksua vastaan. Jotkin bordellit voivat tarjota erikoisuuksia, kuten SM-seksiä, bondagea tai anaaliseksiä. Asiakasta laskutetaan normaalisti ajasta, jonka hän viettää prostituoidun kanssa, usein joko puoli tuntia tai yhden tunnin. Bordelleissa on useimmiten kondomipakko.^[2]

Jotkin bordellit mainostavat toimintaansa internetissä ja lehdissä, ja joillakin on oma kotisivunsa, joilla ne esittelevät valikoimansa ja antavat yhteystietonsa.^[2]

Bordellit ovat laillisia muun muassa Saksassa, Sveitsissä, Alankomaissa, Kreikassa, Uudessa-Seelannissa sekä osissa Espanjaa, Australiaa ja Nevadan^[2] osavaltiossa Yhdysvalloissa. Esimerkiksi useissa Aasian maissa ja Lähi-idässä toiminta on laitonta, mutta korruption ja yhteiskunnallisten syiden vuoksi yleistä.

Norjassa avattiin toukokuussa 2010 bordelleja, joissa vapaaehtoiset työntekijät tarjoavat palveluja ilmaiseksi. Kyseisten bordellien idea on kiertää vuonna 2009 maassa voimaan tullutta seksin ostaminen kieltävää lakia. Työntekijät eivät saa työstään palkkaa.^[4]

Kanadassa bordellit ja parittajat kieltävä laki kumottiin vuonna 2010.^[5]

Helsingissä oli 1860-luvulla useita bordelleja muun muassa Punavuoressa, Kampissa ja Hietalahdessa. Bordelleissa työskentelevät ammattiprostituoidut olivat siveyspoliisin tarkastustoimiston kirjoissa, ja sukupuolitautien ehkäisemiseksi järjestetyt säännölliset lääkärintarkastukset johtivat bordellien prostituoiduista käytettyyn nimitykseen "tarkastusnaiset".^[6] Bordellien toiminta oli siis järjestäytynyttä ja yhteiskunnallisesti säädeltyä ja palveluiden tarjoaminen oli tehty mahdolliseksi bordellien suojissa. Rajoitukset bordellilaitokseen alkoivat 1880-luvulla ja vuosina 1907–1908 kaikki 16 helsinkiläisbordellia suljettiin.^[7]

Tutkija Anna Kontulan mukaan osuuskuntabordellien salliminen parantaisi seksityöntekijöiden työturvallisuutta.^[8]

2000-luvulla Suomea puhuttaneita ilotaloja ovat olleet Punainen talo Kotkassa^[9], Bonanza Riihimäellä^[10] ja Motelli Syvälampi Suomusjärvellä.^[11] Bordellitoiminta oli näissä laitonta ja virallisesti kyseiset bordellit esittivät toimivansa ravintoloina ja motelleina.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bordelli Wikimedia Commonsissa