Atso Almila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Atso Almila
Henkilötiedot
Syntynyt13. kesäkuuta 1953 (ikä 71)
Ammatti kapellimestari
Muusikko
Tyylilajit klassinen
Soittimet pasuunaView and modify data on Wikidata

Atso Aksel Almila (s. 13. kesäkuuta 1953 Helsinki)[1] on suomalainen kapellimestari, säveltäjä ja pasunisti. Hän toimi Sibelius-Akatemian kapellimestari- ja orkesterikoulutuksen professorina vuosina 2013–2019 eläkkeelle jäämiseensä saakka.[2]

Almila valmistui ylioppilaaksi vuonna 1972.[1] Hän opiskeli orkesterinjohtoa Sibelius-Akatemiassa Jorma Panulan sekä kuoronjohtoa Harald Andersénin johdolla ja suoritti kapellimestaridiplomin vuonna 1979. Vuonna 1981 hän sai jaetun ensimmäisen sijan yhdessä Jukka-Pekka Sarasteen kanssa pohjoismaisissa kapellimestarikilpailuissa Norrköpingissä.[3]

Almila johti Polyteknikkojen Orkesteria vuosina 1975–1979, Suomen Kansallisteatterin orkesteria 1982–1987 sekä 1989–1995 ja Tampereen kaupunginorkesteria vuodet 1987–1989. Vuosina 1993–2000 hän oli Joensuun kaupunginorkesterin taiteellinen johtaja.[3] Kuopion kaupunginorkesterin kapellimestarina hän toimi vuodet 1995–1999. Syksystä 2007 hän on toiminut orkesterin toisena kapellimestarina.[4] Vuodesta 2000 hän on ollut päävierailija Seinäjoen kaupunginorkesterissa, jota hän on myös johtanut Tangomarkkinoilla. Vuonna 2013 hänet nimitettiin Joensuun kaupunginorkesterin kunniakapellimestariksi.[5]

Almila on toiminut Sibelius-Akatemiassa orkesterinjohdon yliassistenttina vuodesta 1991 lähtien sekä orkesterinjohdon lehtorina vuosina 2002–2010. Hän hoiti määräaikaista orkesterinjohdon professuuria elokuusta 2013 alkaen Leif Segerstamin jäätyä eläkkeelle. Joulukuussa 2013 hänet nimettiin viisivuotiseen kapellimestari- ja orkesterikoulutuksen professuuriin elokuusta 2014 alkaen.[6]

Almila on tuottelias säveltäjä. Hän on säveltänyt muun muassa oopperat Kolmekymmentä hopearahaa (1987), Ameriikka (1991), Isontaloon Antti (2000), Pohjanmaan kautta (2002), Auringonkukat (2009) ja Salapoliisiooppera (2014). Tuotantoon kuuluu myös viisi sinfoniaa (1988, 2003, 2008, 2012 ja 2017[5]), konserttoja, kamarimusiikkia sekä teatteri- ja elokuvamusiikkia. Televisioon hän sävelsi musiikin Jouko Turkan Seitsemään veljekseen (1989). Hän on työskennellyt myös Muusikko-lehden, Ilkan ja Savon Sanomien kolumnistina. Vuosina 1993–1997 Almila oli valtion säveltaidetoimikunnan jäsen.[1]

Almilan isä oli toimittaja ja dekkarikirjailija Matti Almila alias Kai de Puu. Almilan ensimmäinen puoliso oli kirjailija Tuulia Aho (1977–1985). Hän on ollut toisen puolisonsa kanssa naimisissa vuodesta 1997. Almilalla on viisi lasta.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 45. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Eläkkeelle jäävä professori on saanut opiskelijoiltaan jopä hääkutsuja: ”Urani alkoi siitä, kun löysin pasuunan koulun varastosta 9.5.2019. Porin kaupunki. Arkistoitu 1.2.2020. Viitattu 1.2.2020.
  3. ↑ a b Kuka kukin on 2011, s. 48–49. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8
  4. ↑ 2. kapellimestari Kuopion kaupunginorkesteri. Viitattu 27.5.2014.
  5. ↑ a b http://www.joensuu.fi/kunniakapellimestari (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Atso Almila Sibelius-Akatemian professoriksi Yle Uutiset. 19.12.2013. Viitattu 19.12.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Paavo Rautio 		Tampereen kaupunginorkesterin kapellimestari
1987-1989 		Seuraaja:
Ari Rasilainen
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Atso_Almila&oldid=22765885”