Artur Axmann

Artur Axmann (18. helmikuuta 1913 Hagen, Saksa – 24. lokakuuta 1996 Berliini, Saksa) oli Hitler-Jugendin johtaja vuosina 1940–1945.

Axmann liittyi Hitler-Jugendiin vuonna 1928. Hän eteni neljässä vuodessa johtavaan asemaan ja Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen valtaannousun jälkeen 1933 Axmann nimettiin valtakunnan nuorisojohdon sosiaaliasioiden toimiston^[1] johtajaksi. Elokuussa 1940 hänet nimettiin valtakunnan nuorisojohtajaksi^[2] Baldur von Schirachin tilalle. Vuonna 1941 hän palveli itärintamalla, jossa hän haavoittui vakavasti ja menetti oikean kätensä.^[3]

Kun puna-armeija lähestyi Berliiniä vuonna 1945, Axmann komensi Volkssturmille alistettuja Hitler-Jugend-joukkoja. Nuorimmat taisteluihin ja taistelutoimintaan osallistuneista olivat vain 11-vuotiaita eikä osaa pojista ja tytöistä ollut koulutettu käyttämään aseita. Puolustaessaan Hitler-nuorten kanssa Pichelsdorfin siltaa Berliinissä Axmann hylkäsi lapsista koostuneen osastonsa ja pakeni säästääkseen oman henkensä.^[3]

Hän asui Adolf Hitlerin Führerbunkerissa sodan viimeisinä päivinä. Hitlerin tehtyä itsemurhan 30. huhtikuuta Axmann pakeni Martin Bormannin ja Ludwig Stumpfeggerin kanssa.^[3] Hän joutui heistä eroon ja jouduttuaan palaamaan jälkiään Axmann löysi Bormannin ja Stumpfeggerin ruumiit. ^[4] Axmann onnistui välttämään pidätyksen ja hänen otaksuttiin kuolleen. Hän käytti nimeä Erich Siewert kuukausien ajan, ennen kuin hänet saatiin kiinni joulukuussa 1945. Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä 1949 Axmann tuomittiin kolmeksi vuodeksi kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen.

Vapauttamisen jälkeen Axmann toimi myyntimiehenä. Vuonna 1958 hänet tuomittiin Länsi-Berliinissä pidetyssä sotarikosoikeudenkäynnissä lisäksi 35 000 D-markan sakkoihin, jotka vastasivat noin puolta hänen silloisesta omaisuudestaan.

• Beevor, Anthony (suom. Matti Kinnunen): Berliini 1945. WSOY, 5. painos 2003. ISBN 951-0-28347-9