Aleksandr Kutepov

Aleksandr Pavlovitš Kutepov (ven. Алекса́ндр Па́влович Куте́пов; 28. syyskuuta (J: 16. syyskuuta) 1882 Novgorodin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 1930 laivassa Välimerellä)^[1][2] oli venäläinen kenraali, joka osallistui Venäjän sisällissotaan yhtenä valkoisen armeijan komentajista ja toimi myöhemmin vastavallankumouksellisen emigranttijärjestön Venäjän yleissotilaallisen liiton (ROVS) johdossa. Neuvostoliiton tiedustelupalvelu OGPU onnistui sieppaamaan Kutepovin tammikuussa 1930 Pariisissa, ja hän kuoli heidän vankinaan.

Kutepov valmistui upseeriksi Pietarin junkkarikoulusta vuonna 1904 ja osallistui Venäjän–Japanin sotaan. Hän palveli vuodesta 1907 Henkikaartissa ja osallistui sen riveissä ensimmäiseen maailmansotaan. Hän yleni vuonna 1916 everstiksi.^[2] Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen aikana Kutepov komensi viimeistä joukko-osastoa, jota yritettiin käyttää kapinan tukahduttamiseen Pietarissa, mutta hänen sotilaansa liittyivät vallankumoukseen.^[3] Myöhemmin samana vuonna hänet nimitettiin Henkikaartin Preobraženskin rykmentin komentajaksi.^[2]

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Kutepov liittyi Etelä-Venäjällä perustettuun vapaaehtoisarmeijaan, yhteen ensimmäisistä valkoisista armeijoista, ja osallistui talvella 1918 Lavr Kornilovin johtamaan ”jäämarssiin” Kubanin arolla. Kutepov toimi keväästä 1918 alkaen rykmentin komentajana, elokuusta 1918 Mustanmeren alueen sotilaskuvernöörinä ja vuonna 1919 armeijakunnan komentajana kenraali Anton Denikinin joukoissa. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi marraskuussa 1918 ja kenraaliluutnantiksi kesäkuussa 1919.^[2] Denikinin hyökätessä kohti Moskovaa Kutepovin armeijakunta toimi hyökkäyksen kärkenä ja valtasi syyskuussa 1919 Kurskin sekä lokakuussa Orjolin, josta joutui kuitenkin perääntymään jo viikon kuluttua. Perääntymisvaiheessa hän sai komentoonsa vapaaehtoisarmeijan rippeet.^[4] Syksyllä 1920 Kutepov oli lyhyen aikaa 1. armeijan komentajana kenraali Pjotr Wrangelin joukoissa.^[2] Wrangelin evakuoitua marraskuussa 1920 joukkonsa Krimiltä laivoilla Gallipolin niemimaalle Turkkiin Kutepov onnistui säilyttämään niiden järjestyksen ja taisteluhengen, mitä alettiin kutsuttua valkoisten parissa ”Gallipolin ihmeeksi”.^[5] Wrangel antoi hänelle joulukuussa 1920 maanpaossa jalkaväenkenraalin arvon.^[2]

Kutepov asui vuodesta 1920 ensin Turkissa, Bulgariassa ja Jugoslaviassa ja vuodesta 1924 Ranskassa.^[2] Kutepov johti vuoden 1924 alusta lähtien Pariisista käsin monarkististen valkoisten emigranttien järjestön ROVS:n salaista tiedustelu- ja taisteluorganisaatiota, joka vastasi toimistaan suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitš Romanoville. Yrittäessään järjestää Neuvostoliittoon vastavallankumouksellisia terrori-iskuja Kutepovin tiedusteluorganisaatio sotkeentui 1920-luvun puolivälissä niin sanottuun Operaatio Trustiin, joka oli todellisuudessa neuvostotiedustelu OGPU:n luoma valejärjestö. Wrangelin ja Nikolai Nikolajevitšin kuoltua vuosina 1928 ja 1929 Kutepovista tuli koko ROVS:n virallinen johtaja.^[5][2]

OGPU:n agentit onnistuivat sieppaamaan Kutepovin Pariisista 26. tammikuuta 1930 ja veivät hänet huumattuna Marseillen satamasta lähteneeseen Spartak-nimiseen laivaan, jolla hänet oli tarkoitus kuljettaa vankina Novorossijskiin Neuvostoliittoon. Kutepovin kuolemasta on erilaisia versioita, mutta ilmeisesti hän menehtyi kaappaajiensa harmiksi sydänkohtaukseen laivakuljetuksen aikana.^[5][2] Toisen tiedon mukaan hän olisi kuollut päivää Moskovaan saapumisen jälkeen tajuihinsa tulematta.^[2]

Kutepovin jälkeen ROVS:n johtajaksi tullut kenraali Jevgeni Miller siepattiin samalla tavalla Pariisista vuonna 1937 ja salakuljetettiin vankina Neuvostoliittoon.^[5]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksandr Kutepov Wikimedia Commonsissa