Aktiivinen immunisointi
Aktiivinen immunisointi tarkoittaa elimistön oman vasta-ainetuotannon käynnistämistä. Tämä tapahtuu rokottamisella.[1] Aktiivisen immunisoinnin seurauksena elimistö tuhoaa taudinaiheuttajan jo ensi tapaamisella nopeasti, eikä tautia ehdi kehittyä. Näin rokotetusta tulee immuuni tautia vastaan.[1]
Aktiivinen immunisointi onnistuu vain, jos taudinaiheuttajalla on T-soluista riippuvia antigeenejä. T-soluista riippumattomat antigeenit, kuten bakteerien kapselipolysakkaridit, eivät tuota immunologista muistia eikä tällaiseen antigeeniin perustuvaa rokotetta ole lainkaan mielekästä valmistaa. Ongelmaa on nykyään onnistuttu kiertämään kehittämällä konjugaattirokotteita, joissa antigeeni on sidottu johonkin valkuaisaineeseen T-soluvasteen saavuttamiseksi. Heikkoa T-soluvastetta voidaan kasvattaa myös muutamilla kemiallisilla aineilla, joita rokotteiden yhteydessä kutsutaan tehosteaineiksi eli adjuvanteiksi.[2]
Aktiivisen immunisoinnin vastakohta on passiivinen immunisointi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Tenhunen, Jukka; Ulmanen, Ismo; Ylänne, Jari: Biologia: Geeni ja biotekniikka, s. 126, 160. (6. uudistettu painos) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28293-6
- ↑ Klaus Hedman, Terho Heikkinen, Pentti Huovinen, Asko Järvinen, Seppo Meri, Martti Vaara (toim.): Immunologia. Duodecim, 2011. ISBN 978-951-656-368-1 s. 134-135